kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

27.12.2015

Vielä pentuja ja loppuvuoden summaus

Loppusyksy oli kiireistä ja raskasta aikaa etten saanut blogiakaan päivitettyä.

Koirien kanssa ollaan tokoiltu, doboiltu, ulkoiltu, leikitty ja rapsuteltu. 

Koulutuksissa ollaan käyty Fionan kanssa Oilin kurinpidollisessa palautteessa useamman kerran ja Etelä-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokoringin koulutuksessa, viimeisen kerran tämänvuotisella kokoonpanolla Nina Mantereen opeissa 20.12.

Ninan koulutuksessa sain taas "Ahaa!"-elämyksiä, neuvoja ja kehuja, joilla jaksaa taas jatkaa voittajaluokan tokoliikkeiden harjoittelua ja hiomista. Uudet tokorinkiläiset tapaamme kahden viikon kuluttua Sirken koulutuksessa. Osaa "vanhoista", nyt tokoringistä lähteneistä treenikavereista jäi kyllä ikävä, onneksi tapaamme takuulla jatkossa kisoissa ja varmaan vielä treenataankin yhdessä.

Pihalla olen hieman tokoillut Fionan kanssa, mutta sama ongelma kuin jäljen kanssa: säiden puolesta mitä erinomaisin mahdollisuus, valon puolesta ei. Iltaisin ei mitään älykästä näe tehdä pihalla ja viikonloppuisin valoisaan aikaan on ollut kaikkea muuta. Onneksi tuli joulu ja pyhät, päästiin edes jälkitreeneihin eilen Outin ja hurmaavan Jokke-noutajan kanssa. Kiharakarvainen noutaja on kyllä vinkeän näköinen ja sen turkki erikoisen tuntuinen!

Meillä oli erittäin hyvä treeni erinomaisessa säässä. Fionan esineruutu meni ihan pepuralleen, mutta sain siitä paljon oppia ja pohtimisen aihetta miten toimia jatkossa. Jälkiosuuteen olin hyvin tyytyväinen vaikka yksi keppi jäikin Fionalta nostamatta. Vauhtia olemme saaneet vihdoin hillittyä ja Fiona jäljesti tasaisesti, varmasti ja kirsu maassa. Lumesta ei ole vieläkään mitään tietoa, joten vuodenvaihteen pyhien valoisa aika taidetaan viettää ulkona esineruudun ongelmia ratkomassa.

Mummokoirat ovat olleet pirteitä ja hyväntuulisia, tosin Taralla oli kipuja joita se oireili käytöksellään selvästi. Onneksi laserhoito ja särkylääkkeet auttoivat ja viime ajat se on riehunut ulkona entiseen malliin ja iltaisin ollut kaikkien perskärpäsbordercollieiden malli liimautuneena minuun rapsutusta varten.

Nopan kanssa ollaan doboiltu, mummokoira on jaksanut jumpata paremmin kuin nuoremmat koirat, saati omistajansa joka on doboissa löytänyt hyvin kipeytyvät vatsa- ja reisilihaksensa. Noppa piristyy muutenkin  iän myötä! Se leikkii itsekseen pihalla kun Tara ja Fiona sinkoilevat pitkin pihaa omissa leikeissään ja Noppa leikkii jopa sisällä. Se on Fionan mielestä todella_outoa eikä lainkaan hyväksyttävää. Noppa ei ole leluilla leikkinyt kotona vuosiin eikä Fiona ole tottunut siihen. Fiona lähtee ensin korvat luimussa huoneesta silmiään pyöritellen ja paheksuen, sitten se palaa takaisin ja ottaa Nopalta lelun pois ikäänkuin sanoen ettei mummojen kuulu leikkiä. Noppa ei edes älyä vaatia leluaan takaisin, niin tomerana nuoriso-osasto on.

Mummokoiran (Noppa on nyt 8,5-vuotias) kuulo ja näkö ovat selvästi heikentyneet nuoruusvuosista, mutta yhä se kuulee talon toiseen päähän kun jugurtti- tai raejuustopurkkia avataan tai kaavitaan tyhjäksi. Samoin piimäpurkkia ei niin hentoisesti voi ravistaa etteikö mummokoira singahda (ts. vyöry. Noppa varsinaisesti singahda mihinkään, se sana on kevyemmille asioille tarkoitettu) keittiöön.

Fionan pienet sisko- ja velipuolet lähtivät uusiin koteihinsa ennen joulua, kävin katsomassa niitä vielä kerran kasvattaja-Sannan luona. Onneksi ne tehopakkaukset olivat purkaneet päivän mittaan jo liiat energiat, sain kuvattua suloisia nukkuvia pentukoiria rauhassa :) Mielenkiinnolla ja innolla odotan millaisia niistä kasvaa ja miten paljon ne muistuttavat Fionaa ja sen sisaruksia. Kovin tomeria ja ystävällisiä pentuja ne ovat kaikki.

Marjan luona käytiin ennen joulua, Tara oli kovin innoissaan flirttailemassa shelteille, jotka eivät olleet lainkaan innoissaan ahdistelevasta leikatusta mummokoirasta. Fiona alistui varmuuden vuoksi kaikille ja kaikkien mummokoirien mallit Noppa ja Karkki seurasivat tilannetta sivusta.

Huomenna menemme taas Hyvinkäälle koirauimalaan Fionan siskopuolen Viljan ja omistajansa Jonnan kanssa. Fionalle laitetaan uimaliivit,  "kellukkeet" jotka toivottavasti hieman rajoittavat sen vauhtia altaassa. Se kun rakastaa uimista niin ettei siinä ole mitään tolkkua.

Tammikuussa jatketaan tokokoulutuksia Fionan kanssa, tiedossa on oikeita tehoviikkoja Tuuloksen koirakerhon, kasvattaja-Sannan ja tokoringin toimesta. Ei käy aika pitkäksi jatkossakaan...

Dreamoor Boogeyman eli Tolstoi

 Dreamoor PeekaBoo eli Lumo

 Sisarukset uniyhteydessä: toisen tassut veljen kaulassa, toisen siskon kuonossa kiinni.

Lumo ja niin tutun näköinen uniasento :)

Vrt. Fiona

Fiona käpistelee tyytyväisenä
 

20.12. tokoringin treenit, häiriökoulutus alkamassa. Kouluttaja Nina Manner rivin takana. (Kuva: Mari Niinikoski)

Marja Peltosen ottama ryhmäkuva, jonka kuvaussessiosta Fiona ilmaisi olemuksellaan mielipiteensä selvästi. Tämä on ainoa kuva jossa se on edes jotenkin asiallisen näköinen. Tai sitten ei.

Jouluaattona olimme pihalla kun vihdoin oli aurinkoa näkyvissä. Sillä aikaa kun Tara ja Fiona leikkivät ulkolelulla, Noppa haki lahon oksanpätkän ja leikki sillä itsekseen.

Taralla ja Fionalla oli tänään taas kivaa pihalla...

"Anna mulle lelu, anna!"

Fiona ei osaa päättää vaaniako vai syöksyäkö Taran perään.

Tara unohti lelun hetkeksi, Fiona hyökkäsi.
 

 Tara pohtii
 

 Tämä kuva kertoo koiriemme persoonista erinomaisesti: Tara seitsemän vuotta ja rapiat, leikkii lelulla (=ikuinen yksivuotias henkisesti), Fionalla on täysi vauhti päällä ei-minnekään (aina kiire jonnekin on, on, on...) ja kaiken sen kohelluksen keskellä Noppa jyrsii lahoa juurakonpalaa kaikessa rauhassa...
 

 "Täysi vauhti päällä, ei vähempää..."

...ja toinen lähes samanlainen, iäkkäämpi tosin. Tara-mummokoira.

Sillä aikaa Noppa nautti auringosta.

29.11.2015

Pentuja pentuja!

Fionan sisar- ja velipuolia siis. Neliviikkoisia bordercollien pentuja. Hurmaavan ihania pissa-automaatteja, jotka syömisen ja nukkumisen välissä purevat miniatyyritikarihampaillaan kaikkea, nahistelevat ja leikkivät toisillaan ja minileluilla. Ihan julmetun söpöjä siis :)

Fiona haisteli minut tarkasti kun palasimme pentuja katsomasta, mutta tätikoiria ei asia voinut vähempää kiinnostaa. Tara ei tajua haistelusta muutenkaan mitään (siitä tulisi harvinaisen huono jälkikoira) ja Noppaa lähinnä pöyristytti ajatus pennuista. Yksi oma pentue selvästi riitti sille.

Dreamoor-kennelin nimelle tulee selvästi lisää Neiti Sieväsiä, niin soma tuo tyttöpentu on (ovat ne muutkin!)
      

Hilveä peto! Haukotteleva tikarihammas :)

Uni yllätti leikin jälkeen

Kaveri puree vatsasta kun toinen yrittää nukkua.

 Tassut! Kovin on tutun näköinen asento...
 

Mininarupallo pennulle.

Häntä ruokailuasennossa

Bordercolliepentuhylje

Veljen selkä on hyvä tyyny

22.11.2015

Viis marrashorroksesta ja pari pentukuvaa

Kuinka harmittavaa että talvi tulee. Jokainen joulufriikki riemastuu lumesta, mutta meille se tarkoittaa vain sitä että jälkitreenit loppuvat. Iltaisin ei pimeässä näe tehdä mitään (kuten katsoa eteensä otsalampusta huolimatta -> kaatua niin että polvi pyörähtää ympäri nivelsiteet revähtäen) eikä viikonlopun harvoista valoisista tunneista ole juuri iloa ollut. Sen verran niistä on kuitenkin piisannut että esineruutua ollaan tehty aika onnistuneesti. Paitsi tänään kun Fionan sisko Usva tuli käymään eikä Fiona osannutkaan esineruutua. Lainkaan. Ei ole kuulemma kuullutkaan moisesta, ainakaan yhden esineen jälkeen.

Polvivamma haittasi liikkumistani pahasti reilun viikon ajan ja koirilla oli sangen tylsää. Piti perua Dobo-tunnitkin, onneksi päästään lähiaikoina Nopan kanssa taas jumppapalloilemaan kun polvi paranee.

Noppa kävi puolivuositarkastuksessa Addisonin taudin takia Lahden Univetissa tietävän ja taitavan Seppo Lambergin luona. Helpotukseni oli valtaisa kun Nopan veriarvot olivat hyvät ja toisessa munuaisessa oleva kysta ei ole kasvanut, eli tauti on hallinnassa ja lääkitys onnistunut. Näyttää jopa siltä että Noppa voisi elää normaalin bordercollien elinajan Addisonin taudista huolimatta, itkuhan siinä meinasi ilosta tulla. Taudin diagnoosin jälkeen aikoinaan Nopalle ei uskallettu luvata vanhuusikää lainkaan.

Mummokoira punnittiin eläinlääkärissä, ihmetyksekseni se on laihtunut. Painoa oli enää 24,4 kiloa, kilo vähemmän kuin viime keväänä. Kohta se alkaa olla normiuroksen painossa :)

Nopalla oli taas virtsatientulehdus johon se söi parin viikon ajan antibioottia ja Univetissa otettiin kontrollinäyte varmuuden vuoksi. Onneksi otettiin, sillä sekä lääkärin että meidän yllätykseksi tulehdus oli yhä voimissaan. Noppa ei ole oireillut millään lailla, se on ollut pirteä ja kivuttoman oloinen. Nyt mummokoira on kuukauden (!) antibioottikuurilla ja takki päällä ulkoillessa joka kerta.

Mummokoiran miltei-klooni eli Karkki-serkku kävi kylässä Skip-sheltin kanssa. On miltei pelottavaa kuinka samanoloisia Karkki ja Noppa ovat. Fionan mielestä Karkki on kuitenkin arvovaltaisempi kuin Noppa, joten se heittäytyi selälleen varmuuden vuoksi kun vain Karkki katsoikin siihen päin.

Fionan kanssa ollaan käyty taas Oilin opeissa ja Etelä-Hämeen nuorten koirien tokoringin koulutuksessa Janakkalassa. Mari Leiviskän ohjeilla saatiin (lue: omistaja sai) apuja etenkin ohjattuun noutoon. Viimeisen kerran nykyisellä kokoonpanolla ollaan koulutettavana kuukauden kuluttua, sitten viimevuotiset rinkiläiset jäävät pois ja uudet valitut tulevat tilalle.

Usva-siskon kanssa Fiona on tehnyt pellolla jälkeä, nyt sekin on tauolla lumen takia. Viimeisin pellolla tehty jälki oli oikea hyvänmielen treeni, kaikki kepit nousivat ja kulmat olivat oikein hyviä. Sen verran aikainen lumentulo turhautti että kevääksi ollaan suunniteltu aktiivista ja suunnitelmallista jälkitreenausta. Jossain muualla tosin kuin tällä alueella, meiltä lähti viime keväänä lumet tontilta vasta vähän ennen vappua...

Tara oireilee taas syksyä, eli kylmä ja kostea sää aiheuttaa sille selvästi kipuja ja epämukavan olon. Se sai laserhoitoa ja aloitin sille taas särkylääkekuurin. Heti kun sää meni pakkasen puolelle, sillä alkoi pissaongelmat, eli lenkin jälkeen se vuotaa holtittomasti jonkin aikaa. Sillä ei ole virtsistä, vaan selän joku hermo reagoi kylmään niin ettei se voi pidättää pissaa. Takki siis päällä silläkin lenkeillä ja monta kertaa pissatettava lenkin jälkeen.

Tara on epämiellyttävästä olostaan huolimatta meille yhtä herttainen, rakastettava ja hellyydenkipeä, oikea paimenkoira-perskärpänen suorastaan. Aamuisin se pitää minulle seuraa kylpyhuoneessa kun meikkaan, yöt se nukkuu makuuhuoneen ovensuuportin edessä pedillään ja kun olen koneella, se on jaloissani. Kun olen sohvalla, se on vieressäni. Fionaa ei voisi vähempää kiinnostaa missä minä menen kunhan en ole oven lähellä (se tarkoittaa selvästi sitä että lähdetään lenkille) ja Noppa majoittuu yleensä keittiöön tai keittiön oven eteen. Mahdollisimman lähelle ruokapaikkaa siis.

Toisin kuin tätikoiria, Fionaa ei vaivaa mikään, se rallattelee aina yhtä tyytyväisenä :) Tänään sillä oli seuraa, Usva-siskon kanssa läiskivät toisiaan tassuilla ja painelivat pitkin tonttia. Ei epäilystäkään että ovat sukulaisia...

Fionan korvat! En tiennytkään että ne saa tuollaiseenkin asentoon.


"Tarjolla tassua kaveri!"

Vauhtisiskot

Fionalla on kaksi uutta sisarpuolta ja neljä velipuolta, tiedossa siis lisää vauhdikkaita Dreamoor-koiria! Yksi uros on vielä ilman uutta kotia. Onneksi se on uros, meillä tulee olemaan vain narttuja...
Bordercollien pennut ovat aina yhtä hurmaavia, se uros on joku näistä (minen muista kuka näistä oli narttu ja kuka uros :) Ensi viikolla käymme katsomassa pentuja ja kamera on ehdottomasti mukana.

Pentukuvat: Sanna Hyytiäinen


Marjan ottamia kuvia
Noppa  (kuva: Marja Peltonen)

Neiti F (kuva: Marja Peltonen)

Tara (kuva: Marja Peltonen)

Mummot poseeraa, Karkki ja Noppa lokakuun lopussa. Ovat ne niin ihania.


Kuvassa voisi olla Noppa: Karkki syö tyrnejä. Samalla lailla Noppakin imeskeli niitä (ja kaikkia muitakin marjoja).

Noppa näyttää miten marraskuusta selvitään: ottamalla rennosti (miltei samanlainen kuva ja teksti kuin tasan vuosi sitten!)

Tuoli on hieman ahdas, mutta ei se haittaa... Mummokoira on yllättävän taipuisa.

25.10.2015

Ei me mitään olla tehty - tai no jaa, ollaanhan me!

Ensiyrittämällä tuntui ettei mitään erityistä kerrottavaa ole, mutta käytyäni läpi pikaisesti kalenteria huomasin että kas, joka viikko on ollut jotain. Enemmän tekisi mieli tehdä, mutta päivät ja vuorokauden tunnit eivät kaikkeen riitä. Kuinka turhauttavaa.

Mummojengi eli Noppa ja Tara ovat voineet hyvin, Nopalla on yhä lääkitys kohdallaan. Se peuhaa iltaisin sohvalla, heittelee sohvan suojapeiton rullalle ja hihkuu itsekseen sillä aikaa kun Tara ja Fiona ovat jo sikeästi unten mailla.

Noppa on mukana lenkeillä ihan normaalisti, jaksaa väsymättä pitkätkin metsälenkit. Pihalla se pitää vahtia sillä aikaa kun minä teen pihatöitä, Tara avustaa ja Fiona tunkee koripallon jäänteitä heitettäväksi.

Sisällä mummokoira keskittyy joko sohvalla mylläämiseen tai enimmäkseen keittiössä kerjäämiseen. Sen ruokahalu on yhä pohjaton ja nyt kun ulkona ei ole enää marjoja syötäväksi, se on vielä hysteerisempi ruuan suhteen. Terassilta se riipi loput mansikat raakoina kun ne eivät enää kypsyneet.

Nopan kanssa käytiin taas dobossa, siellä se on ihan pro. Omistajalla oli aikamoisia ongelmia omassa jumppaosuudessaan, mutta Noppa jaksoi ja osasi hyvin. Se seisoi, istui ja makasi pallon päällä tukevasti, levitti varpaansa ja asetteli tanakan kroppansa oikein - ja vaati hyvät namit suorituksestaan. Tasapainotyyny oli hieman haasteellisempi, etenkin takajalkojen siihen asettelussa. Doboa jatketaan harvakseltaan niin kauan kuin vain Noppa sitä jaksaa tehdä.

Taraa doboilu ahdistaa ja Fiona luultavasti tappaisi jumppapallon, joten Noppa nauttii doboilusta ainoana meidän koirana.

Tara on käynyt taas akupunktiossa, mutta sitä ahdistaa tilanne yhä sen verran että sovittiin seuraavalla tehtävän pelkän hieronnan. Vaikka akupunktio on tehokkaampaa ja vaikka hieronta tuntuu lihasongelmien takia välillä epämiellyttävältä, Tara tykkää selvästi hieronnasta. Se on silmät sikkurassa ja suupielet vinossa kun sitä hierotaan eikä nousisi hieronnan jälkeen ylös lainkaan. Heiluttaa häntää ja ojentaa tassua "Jatka!".

Fiona kävi fysikaalisessa hoidossa, mutta ei siinä rennossa venkoilijassa mitään jumituksia ollut.

Fionan kanssa ollaan käyty nuorten koirien tokoringin koulutuksessa Nina Mantereen opissa, Oilin tokokoulutuksissa ja omatoimitreeneissä, tosin jälkimmäisissä liian harvakseltaan. Oililta ollaan saatu taas todella hyviä neuvoja ja vinkkejä voittajaluokan liikkeisiin. Kiirettä kisaamaan ei ole, mennään sitten kun tuntuu siltä. Ja kun omistaja oppii kauko-ohjaukset. Ne kun ovat minulle ihan toivottaman vaikeita. Fionalle ei niinkään.

Fionan kasvattaja Sanna järjesti lokakuun alkupuolella Jessica Svanljungin koulutuksen jossa kävin Fionan kanssa. Loistava koulutus, taas sellaisia "Ahaa!"-elämyksiä asioista, joita ei ole vaan itse tajunnut. Selvisi mm. miksi Fiona himmailee ruudussa (kun se odottaa sitä yläkautta heitettävää pallopalkkaa sinne!).

Kasvattaja-Sanna on järjestänyt myös Usvalle ja Fionalle jälkitreenejä. Ollaan jäljestetty pellolla (ei peltojälkeä, vaan jälkeä pellolla) ja tehty esineruutuja. Sekä Fionan ja Usvan ongelma jäljellä on ollut liika vauhti ja innokkuus, jonka takia Fionalla on keppien ilmaisussa ongelmia. Sannan erinomaisilla neuvoilla ja esimerkeillä ollaan jo tilanteessa jossa tänään sekä Usva että Fiona jäljestivät tasaisella vauhdilla, hyvässä rytmissä ja rauhassa. Mahtavaa. Kun vauhti ja rytmi ovat löytäneet toisensa, löytyivät myös kepit. Fiona ilmaisi kaikki kuusi keppiä selvästi. Paljon lisää treeniä tarvitaan, mutta nopeasti siskokoirat oppivat.

Esineruudussa riittää vielä paljon treenattavaa, Usvalle ei ainakaan vauhti ole ongelma (ns. tykinkuula-lähdöt ja rakettivauhti!), tarkkuutta ja varmuutta tarvitaan kummallekin. Fionalle iski tänään neitivaihde ja se oli sitä mieltä että yksi esine riittää, koska se oli kauimmainen ja hankalimassa paikassa. Ja lisää treeniä...

Tavattiin Fionan siskopuoli Viljakin kun käytiin Hyvinkäällä koirauimalassa, ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Kuten arvata saattaa, Fionalta karkasi järki sen siliän tien kun se näki altaan ja se ui aivan raivoisasti taukoja pitämättä puoli tuntia. Siitä seurasi vesihäntä pariksi päiväksi, onneksi parani itsekseen eikä Fiona ollut lainkaan kipeä, mitään kipukohtaa en löytänyt.

Tara ja Noppa chillailivat kylpylätunnelmissa, pulahtivat välillä rampilta veteen ja sitten takaisin rampille istumaan. Vilja ui keskittyneesti ja tasaisesti rataa, kuten aina. Seuraavalla kerralla Fionan uinti-intoa pitää rajoittaa (kelluntaliivit, ei pääse niin nopeasti eteenpäin) ja luultavasti tuon ensihuuman jälkeen se hieman rauhoittuukin. Vesi on nyt vain sellainen elementti missä sillä häviää jarrut täysin.

Ensi kuussa on tiedossa Fionalle Oilin ja tokoringin tokokoulutuksia sekä lisää jälkeä ja esineruutua, Nopalla on tiedossa pari kertaa doboilua ja  Addisonin taudin puolivuotistarkastus Univet Lahdessa Seppo Lambergin luona. Tara käy hierottavana ja sitten taas akupunktiossa. Ensi viikonloppuna tulee erittäin mukavia vieraita, eli Marja ja Nopan serkku Karkki. Mummokoirakloonit tapaavat taas :)

Noppa doboilemassa 

Tara ja puruluu
 

Tara ja lelu
 

Fiona ja ihan paras pihalelu: koripallon jäänteet

"Ai siis kuka syönyt mansikan raakileet? Ai minä vai?" Oho."

Noppa

Fiona jäljestää (huomaa häntä!) (kuva: Viivi Kiviniitty)
 

Fiona tuo esineen (kuva: Viivi Kiviniitty)

Usva tuo esineen
      

 Usva vauhdissa
 

Usva tarkkailee Fionaa (joka vie lelua Juhalle)
 

Usva suukottelee Fionaa
 

 Siskot (Fionalla häntä putkella)