Vuosi pulkkaan ja liitäviä koiria
Tarinaa olisi vaikka miten, mutta mitä siitä kertoisi... Ainakin sen, että olimme kauan odotetussa Oili Huotarin koulutuksessa viime lauantaina. Ajokeli oli lievästi ilmaistuna mielenkiintoinen ja haastava, mutta silti säätä uhmaten paikalla olivat meidän lisäksemme Fionan velipuolet Pörrö ja Nooa sekä siskot Usva ja Näbben.
Jottei olisi tylsää, oli kaikilla siskoilla vauhti päällä ja intoa tehdä vaikka mitä. Myös sellaista jota ei oltu suunniteltu. Saatiin taas paljon oppia ja kotitehtäviä sekä jälleen kerran ropisi usko siihen että jotain osataan... Motivaatiota se kyllä nosti, mutta jälleen rimaa korkeammalle kisoja ajatellen. Tehdään pohjatyö ensin kuntoon ennen kuin aloitetaan kisaaminen. Ja siinä riittää sarkaa. Mutta intoa meillä on sitäkin enemmän.
Paikallisen koirakerhon puitteissa on tehty treenejä ja harjoiteltu häiriötä, heti joulun jälkeen alkaa taas aktiivisempi kausi muutenkin. Tätikoirat ovat olleet treeneissä mukana, molemmat ovat olleet hyvässä kunnossa ja iloisia. Noppa on innoissaan tekemässä vaikka mitä, mutta koheltaa suoritukset iloisesti läpi. Saa koheltaakin, sen kanssa ei koskaan kisata kuitenkaan. Pääasia että sillä on kivaa.
Taran kivut ovat hellittäneet, syksyn säryt ja vaivat ovat unohtuneita. Kiitos siitä uudesta nivelrikkoaineesta (Nutrolin Nivel), hyvästä hieronnasta ja laser-hoidosta sekä BOT-verkkoloimesta. Tara tulee nykyään treeneissä ulos autosta, tekee jopa hieman tokoa (!) ja hiippailee tervehtimässä ihmisiä. Osa treenikavereista on nähnyt Taran ensi kerran, sillä yleensä se seuraa treenejä autossa tiiviisti maaten.
Noppa rallattelee iltaisin sohvalla yksinään, joskus siltä tulee puolivahingossa ilohaukku ja sen jälkeen kuuluu räpistelyä kun se meinaa riehuessaan pudota reunan yli. Fionan kanssa tätikoirat ovat ilahduttavan tiukkoja, mutta tarvittaessa hyvinkin pitkämielisiä. Tara leikittää kakaraa ja on välillä sille pehmoleluna, Noppa ravisteli tyynesti Fionan takajalastaan irti kun Fiona tarrasi siihen Nopan kävellessä ohi.
Vuosi on ollut taas...monipuolinen? Mitä mieleen eniten jäi: remonttia, koiria, töitä, treenejä, pihatöitä, ystäviä, hyvää ruokaa (kiitos Juha!)... Nuo eivät ole tärkeysjärjestyksessä :)
Paljon on tapahtunut blogin ulkopuolellakin: onnistumista ja luopumista, työtä ja iloa, pettymyksiä ja yllätyksiä, väsymystä ja onnistumisen riemua. Peloista pahimmat eivät toteutuneet, keväällä pelkäsimme että sairaus voittaa Nopan. Pullero voi hyvin ja lääkitys on kohdallaan. Näillä eväillä mennään hyvillä mielin tulevaan vuoteen.
Fionasta iloitsen joka päivä. Meillä on käynyt valtavan upea tuuri että olemme saaneet niin upean koiran ja kasvattajan. Kiitos Dreamoor-kasvattajalle Sannalle kannustuksesta, motivoinnista, innostuksesta ja pitkämielisyydestä! Olemme saaneet paljon kokemuksia, koulutusta, neuvoja ja uusia ystäviä. Meillä on mahtava treenipoppoo!
Vihdoin valoisa kuva pihalta!
Minä kuuntelen Oilia ja Fiona kuuntelee minua
"Onko nyt hyvä paikka?" Fiona ruudussa
kuvat: Marja Peltonen
Jottei olisi tylsää, oli kaikilla siskoilla vauhti päällä ja intoa tehdä vaikka mitä. Myös sellaista jota ei oltu suunniteltu. Saatiin taas paljon oppia ja kotitehtäviä sekä jälleen kerran ropisi usko siihen että jotain osataan... Motivaatiota se kyllä nosti, mutta jälleen rimaa korkeammalle kisoja ajatellen. Tehdään pohjatyö ensin kuntoon ennen kuin aloitetaan kisaaminen. Ja siinä riittää sarkaa. Mutta intoa meillä on sitäkin enemmän.
Paikallisen koirakerhon puitteissa on tehty treenejä ja harjoiteltu häiriötä, heti joulun jälkeen alkaa taas aktiivisempi kausi muutenkin. Tätikoirat ovat olleet treeneissä mukana, molemmat ovat olleet hyvässä kunnossa ja iloisia. Noppa on innoissaan tekemässä vaikka mitä, mutta koheltaa suoritukset iloisesti läpi. Saa koheltaakin, sen kanssa ei koskaan kisata kuitenkaan. Pääasia että sillä on kivaa.
Taran kivut ovat hellittäneet, syksyn säryt ja vaivat ovat unohtuneita. Kiitos siitä uudesta nivelrikkoaineesta (Nutrolin Nivel), hyvästä hieronnasta ja laser-hoidosta sekä BOT-verkkoloimesta. Tara tulee nykyään treeneissä ulos autosta, tekee jopa hieman tokoa (!) ja hiippailee tervehtimässä ihmisiä. Osa treenikavereista on nähnyt Taran ensi kerran, sillä yleensä se seuraa treenejä autossa tiiviisti maaten.
Noppa rallattelee iltaisin sohvalla yksinään, joskus siltä tulee puolivahingossa ilohaukku ja sen jälkeen kuuluu räpistelyä kun se meinaa riehuessaan pudota reunan yli. Fionan kanssa tätikoirat ovat ilahduttavan tiukkoja, mutta tarvittaessa hyvinkin pitkämielisiä. Tara leikittää kakaraa ja on välillä sille pehmoleluna, Noppa ravisteli tyynesti Fionan takajalastaan irti kun Fiona tarrasi siihen Nopan kävellessä ohi.
Vuosi on ollut taas...monipuolinen? Mitä mieleen eniten jäi: remonttia, koiria, töitä, treenejä, pihatöitä, ystäviä, hyvää ruokaa (kiitos Juha!)... Nuo eivät ole tärkeysjärjestyksessä :)
Paljon on tapahtunut blogin ulkopuolellakin: onnistumista ja luopumista, työtä ja iloa, pettymyksiä ja yllätyksiä, väsymystä ja onnistumisen riemua. Peloista pahimmat eivät toteutuneet, keväällä pelkäsimme että sairaus voittaa Nopan. Pullero voi hyvin ja lääkitys on kohdallaan. Näillä eväillä mennään hyvillä mielin tulevaan vuoteen.
Fionasta iloitsen joka päivä. Meillä on käynyt valtavan upea tuuri että olemme saaneet niin upean koiran ja kasvattajan. Kiitos Dreamoor-kasvattajalle Sannalle kannustuksesta, motivoinnista, innostuksesta ja pitkämielisyydestä! Olemme saaneet paljon kokemuksia, koulutusta, neuvoja ja uusia ystäviä. Meillä on mahtava treenipoppoo!
Todisteena Taran hyvästä voinnista tänään pihalla otettuja kuvia. Se suorastaan lensi!
Huomaa Nopan ilme takana....
Fiona nyt liitää muutenkin, sillä on jalat enemmän ilmassa kuin maassa.
Taran ja Fionan leijaillessa pitkin pihaa oli Noppa vartiointihommissa. Yksikään orava ei päässyt pihaan sen huomaamatta.
Trio
Vihdoin valoisa kuva pihalta!
Kommentit
Lähetä kommentti