kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

7.12.2014

Pimeän ajan puuhia

Sorry Fionan kasvattaja. Oli pakko laittaa tuo vuoden takainen kuva irvikissan ja oravan risteytymästä, jota myöskin Fionaksi sanotaan :)

Fionan tassu alkaa olla jo parantunut, osasyy nopeaan paranemiseen oli varmaan se, että Fiona antoi hoitaa haavaa nätisti (paljon paremmin kuin tätikoirat koskaan).  Fionaahan tassuvamma ei haitannut ja todistettavasti kolmella jalalla pääsee metsässä lujaa. Puhumattakaan pihanurmikosta. 

Viikonloppuna ei ollut treenejä, minä kävin Messukeskuksessa Voittaja 2014-näyttelyssä ihastelemassa kauniita bordercollieita (mm. Nopan tyttöä Myytä) ja katsastamassa kelpiekehän. Ostin omille mustavalkoisille herkkuja ja Taralle possulelun, joka kuulosti siellä paljon paremmalta kuin kotona. Röhkimisen sijasta se kuulostaa aivan oksentavalta koiralta, ja se on ääni johon jokainen koiranomistaja reagoi heti (ei ole nopeampaa tapaa herätä keskellä yötä sikeästä unesta kuin oksentavan koiran ääni). Tara soittaa uutta possuleluaan niin innokkaasti että kohta lelu lähtee evakkoon.

Ensi lauantaina on kauan odotettu Oili Huotarin koulutus, sinne on tulossa taas Fionan sisaruksiakin. Tätikoirilla on ollut rauhallista, Noppa keskittyy kerjäämiseen ja Taran jalka vaikuttaa vähemmän kivuliaalta (hyvä!). Ensi viikolla sillä on taas käynti koirahieroja Hanna-Kaisan luona.

Teen iltaisin kuluneesta vuodesta pihakirjaa, eli kokoan kaikki pihalta otetut kuvat valokuvakirjaksi. Siitä kirjasta on tulossa 96-sivuinen eli maksimikokoinen. Laitan kuvia paikoilleen kuvatekstien kera ja huokailen kaihoisasti aurinkoisia kukkakuvia katsoessani. Vielä monta kuukautta kunnes pääsen taas pöyhimään multaa. Tai no jaa, tänään viimeksi pöyhäisin perennapenkin reunusta kun istutin lumikelloja (sain halvalla, oli pakko ostaa). Ne olivat kyllä vuoden viimeiset, lupasin itselleni. Epäilen että ostos oli turha kun sipulit olivat jo niin kuivuneet, mutta rahallinen menetys ei ollut iso. Lumikelloista ja muista sipulikasveista on paljon hyödyllistä tietoa Saila Roution Kukkia sipuleista-kirjassa (kyllä, tämä on mainos, mutta ei maksettu sellainen vaan vilpittömän kehuva kun tuote on vaan niin hyvä!). Suosittelen kirjan hankkimista, ainoa paha puoli siinä on yhä paheneva kukkainnostus, joka ei tule halvaksi. Kun tilaa kirjan suoraan Sailalta (http://www.elsanlempituoli.fi/yksinker.html rullaa alaspäin sivua), sen saa halvemmalla kuin muista nettikaupoista tilaamalla.

Joulu-, työ- ja remonttikiireiden välissä nautitaan ulkoilusta (pimeässä ja välillä vähässä valossakin) ja odotetaan joulun pyhiä = hyvää ruokaa ja lepoa. Niin, onhan meillä parit treenit silloin ja kaikenlaista muutakin ohjelmaa tiedossa....

Noppa hiiippailee oravantarkastuskierrokselleen

 Tara liitää


Taran oma stalkkeri vaani taas

Fiona tappoi myyrän tekemää kekoa. Ei kovin tehokkaan näköisesti.

 Fiona 16 kk, aina vauhdissa ulkona.



Kerrankin näin päin että Fiona juoksee Taran takana

Taraa väsytti illalla sohvalla, suupielet hymyssä kun rapsutin sitä samalla.

Talvipäivän seisaus on tässä kuussa, sitten mennään taas kohti valoisempia aikoja. Puolen vuoden kuluttua on taas näiden vuoro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti