Neiti Ehtivä ja Kadonneen karvan arvoitus
Fiona on viime kuukausien ajan ollut wannabe-työlinjainen bordercollie, ainakin ulkonäöllisesti. On iso arvoitus miten paljon karvaa mahtuu nuoreen koiraan ja miten paljon sitä voi irrota. Enemmän kuin kahdesta tätikoirasta yhteensä! Irtokarvaa on pitkin lattioita, sohvaa, mattoja... sitä on joka paikassa. Myös vaatteissani, meikkipussissa, käsilaukussa. Erityisen hehkeää on havaita kesken työpalaverin että alahuulesta roikkuu huulipunan voimalla Fionan pitkä pöksykarva. Jossain vaiheessa karvanlähdön on loputtava (onhan?), mutta näyttelyihin ei sillä ole asiaa ennen kuin ripapöksyt vaihtuvat tuuheampiin.
Neiti Ehtivä on ollut hyvin kiireinen viime aikoina. Viime blogipäivityksen jälkeen kävimme kisamaisissa tokotreeneissä jossa oli oikea liikkuri käskyttämässä. Ensimmäinen yritys epäonnistui täysin. Fiona haihatteli omiaan, ihmetteli liikkuria ja minun kiristyneen pinnani huomattuaan säikähti sähläilyään. Epäonnistuminen oli hyvä asia, mieluummin niin että noin käy treeneissä kuin kesken kisojen. Otettiin uusinta, joka sujui normaalisti eli hyvin.
Fionan sisko Usva tuli meille viime sunnuntaina. Kokeiltiin karvasiskosten reagoimista ampumiseen, jäljestettin ja tokoiltiin. Kumpaakaan koiraa ei voinut laukauksen ääni vähempää kiinnostaa, Fiona ei tainnut edes tajuta sitä. Ennen ampumista tein Usvalle hieman vajaa puolikilometrisen jäljen viidellä kepillä. Kesken jäljen tallomisen huomasin että metsässä oli ollut ruuhkaa. Sorkanjälkiä oli poluksi asti ja siellä täällä muutenkin. Usvaa ei riista kiinnostanut, jälki sujui hyvin ja se nosti kaikki kepit yhtä lukuunottamatta. Fionan kanssa harjoitellaan vain keppejä, jäljelle palataan keväällä.
Usvan ja Fionan kanssa tokoiltiin myös, siskoilla on samanlainen vauhti ja tekemisen into. Helpottaa toisen treenaamisen seuraamista ja palautteen antamista & saamista kun tietää että molemmilla koirilla on samat vahvuudet ja heikkoudet.
Viime viikolla kävimme Hyvinkään koirakylpylässä uimassa, Fionan siskopuoli Vilja oli mukana. Sisään mentiin taas uimalan ulko-oven saranat soiden ja meidän koirien huuto oli viittä vaille hysteeristä. Olisi moni huskylauma tullut kateelliseksi siitä metelistä kun mustavalkoiset huusivat innosta omaa uintivuoroaan odotellessa. Noppakin kiljui, se tekee sitä vain siellä uimalassa. Ilmiselvästi on ollut liian pitkä tauko uimalakäynneissä, viimeksi oltiin siellä keväällä. Fiona on ollut kerran mukana turistina, nyt se oli siellä ensimmäistä kertaa altaassa. Ja sen kyllä huomasi.
Fionalle oli varattu uittaja, mutta ennen kuin hän ehti kassalta altaalle, Fiona oli jo puolivälissä allasta ja minä olin läpimärkä. Laitettiin Fionalle kelluntaliivit jotka pitivät sen pään pinnalla ja koiran vakaampana muutenkin. Tätikoirat olivat sananmukaisesti kylpylässä, lilluivat pöksykarvat vedessä heiluen rampin lähellä eikä niillä ollut tarkoitustakaan rasittaa itseään liikaa.
Fiona oli altaassa kuin perämoottorilla varustettu saukko, äänitehostein. Puoli tuntia ei vauhtia juuri hiljentänyt ja oman vuoromme loppuessa lassosimme Fionaa altaasta. Vilja suoritti uimaurakkaansa vakavana ja hartaasti kuten aina ja paheksui moista riekkumista altaassa. Illalla oli kotona hiljaista, tätikoirille pelkkä lilluminen oli kuulemma rankkaa. Fiona ehdotteli leikkiä ja liikuntaa, mutta kun ei saanut vastakaikua niin sekin lepäsi.
Eilen olimme Etelä-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttökokeessa Janakkalassa. Paikalla oli 6 koirakkoa ja Fionalle aivan uusi paikka ja tilanne. Emme päässeet juurikaan tutustumaan halliin etukäteen ja meidän vuoro oli ensimmäisenä. Liikkeet olivat pitkä seuraaminen, luoksetulo, kapulan nouto tai pito, vapaavalintainen liike, hyppy ja alokasluokan paikallaolo.
Seuraamisessa Fiona jäi jossain vaiheessa katsomaan viereisessä kehässä treenaavia koiria ja kun seuraamisosuus meni aivan ruudun vierestä, neiti karkasi ruutuun. Erittäin hyvä ruutu ja oikea paikkakin! Fiona ei millään ymmärtänyt miksen palkannut sitä :) Luoksetulo oli varma ja nopea, niin kuin aina. Kapulan pito hyvä, ei ihan täydellinen mutta tilanteen ja Fionan tempperamentin huomioiden erinomainen suoritus siltä.
Hypyn takana oli merkki, jonne Fiona karkasi. Jäi oikeaoppisesti seisomaan merkille :) Paikallaolo on meille se haastavin liike. Fiona pysyi paikoillaan, mutta paljon siinä on vielä parannettavaa.
Fiona on nuori, vilkas, utelias ja ennenkaikkea kokematon koira jolle tuollaiset tilanteet ovat vielä uusia. Siihen nähden olin erittäin tyytyväinen eiliseen suoritukseen. Fionan mielestä parasta koko jutussa oli kaksi tuomaria ja liikkuri, se olisi jäänyt heitä pussailemaan ennen suoritusta, suorituksen aikana ja suorituksen jälkeen.
Ensi lauantaina on taas uusi ja jännittävä kokemus tulossa, odotan mielenkiinnolla miten Fiona toimii ja toivon ettei oma hermoiluni häiritse sen suoritusta.
Pihalla ei olla tehty mitään, muutamia kukkasipuleita istutin ja siirsin kun myyrät olivat inventoineet edellisiä. Osa naurettavan halvalla ostetuista tulppaaninsipuleista odottaa vielä istutusta kun lumi ehti peittää maan. Sääennustuksen mukaan kohtapuoliin menee taas plussan puolelle, joten eiköhän nekin maahan päädy (kun vain keksisin minne ne laittaisin myyriltä suojaan). Jänikset typistivät jo kaksi lumipalloheisin nuorta tainta. Luulin ettei lumipalloheisi kelpaa jäniksille, mutta olin näemmä väärässä. Myös marja-aronian nuori taimi oli katkottu kuin saksilla. Nopan harmiksi jänisten määrä on lisääntynyt (niitä ei saa kiinni), mutta oravien vähentynyt (niiden kanssa sillä oli mielenkiintoisia keskusteluita). Nyt Nopalla ei ole ketään jolle rähistä lenkille lähtiessä kun pihakuusien oravat puuttuvat.
Neiti Ehtivä on ollut hyvin kiireinen viime aikoina. Viime blogipäivityksen jälkeen kävimme kisamaisissa tokotreeneissä jossa oli oikea liikkuri käskyttämässä. Ensimmäinen yritys epäonnistui täysin. Fiona haihatteli omiaan, ihmetteli liikkuria ja minun kiristyneen pinnani huomattuaan säikähti sähläilyään. Epäonnistuminen oli hyvä asia, mieluummin niin että noin käy treeneissä kuin kesken kisojen. Otettiin uusinta, joka sujui normaalisti eli hyvin.
Fionan sisko Usva tuli meille viime sunnuntaina. Kokeiltiin karvasiskosten reagoimista ampumiseen, jäljestettin ja tokoiltiin. Kumpaakaan koiraa ei voinut laukauksen ääni vähempää kiinnostaa, Fiona ei tainnut edes tajuta sitä. Ennen ampumista tein Usvalle hieman vajaa puolikilometrisen jäljen viidellä kepillä. Kesken jäljen tallomisen huomasin että metsässä oli ollut ruuhkaa. Sorkanjälkiä oli poluksi asti ja siellä täällä muutenkin. Usvaa ei riista kiinnostanut, jälki sujui hyvin ja se nosti kaikki kepit yhtä lukuunottamatta. Fionan kanssa harjoitellaan vain keppejä, jäljelle palataan keväällä.
Usvan ja Fionan kanssa tokoiltiin myös, siskoilla on samanlainen vauhti ja tekemisen into. Helpottaa toisen treenaamisen seuraamista ja palautteen antamista & saamista kun tietää että molemmilla koirilla on samat vahvuudet ja heikkoudet.
Viime viikolla kävimme Hyvinkään koirakylpylässä uimassa, Fionan siskopuoli Vilja oli mukana. Sisään mentiin taas uimalan ulko-oven saranat soiden ja meidän koirien huuto oli viittä vaille hysteeristä. Olisi moni huskylauma tullut kateelliseksi siitä metelistä kun mustavalkoiset huusivat innosta omaa uintivuoroaan odotellessa. Noppakin kiljui, se tekee sitä vain siellä uimalassa. Ilmiselvästi on ollut liian pitkä tauko uimalakäynneissä, viimeksi oltiin siellä keväällä. Fiona on ollut kerran mukana turistina, nyt se oli siellä ensimmäistä kertaa altaassa. Ja sen kyllä huomasi.
Fionalle oli varattu uittaja, mutta ennen kuin hän ehti kassalta altaalle, Fiona oli jo puolivälissä allasta ja minä olin läpimärkä. Laitettiin Fionalle kelluntaliivit jotka pitivät sen pään pinnalla ja koiran vakaampana muutenkin. Tätikoirat olivat sananmukaisesti kylpylässä, lilluivat pöksykarvat vedessä heiluen rampin lähellä eikä niillä ollut tarkoitustakaan rasittaa itseään liikaa.
Fiona oli altaassa kuin perämoottorilla varustettu saukko, äänitehostein. Puoli tuntia ei vauhtia juuri hiljentänyt ja oman vuoromme loppuessa lassosimme Fionaa altaasta. Vilja suoritti uimaurakkaansa vakavana ja hartaasti kuten aina ja paheksui moista riekkumista altaassa. Illalla oli kotona hiljaista, tätikoirille pelkkä lilluminen oli kuulemma rankkaa. Fiona ehdotteli leikkiä ja liikuntaa, mutta kun ei saanut vastakaikua niin sekin lepäsi.
Eilen olimme Etelä-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttökokeessa Janakkalassa. Paikalla oli 6 koirakkoa ja Fionalle aivan uusi paikka ja tilanne. Emme päässeet juurikaan tutustumaan halliin etukäteen ja meidän vuoro oli ensimmäisenä. Liikkeet olivat pitkä seuraaminen, luoksetulo, kapulan nouto tai pito, vapaavalintainen liike, hyppy ja alokasluokan paikallaolo.
Seuraamisessa Fiona jäi jossain vaiheessa katsomaan viereisessä kehässä treenaavia koiria ja kun seuraamisosuus meni aivan ruudun vierestä, neiti karkasi ruutuun. Erittäin hyvä ruutu ja oikea paikkakin! Fiona ei millään ymmärtänyt miksen palkannut sitä :) Luoksetulo oli varma ja nopea, niin kuin aina. Kapulan pito hyvä, ei ihan täydellinen mutta tilanteen ja Fionan tempperamentin huomioiden erinomainen suoritus siltä.
Hypyn takana oli merkki, jonne Fiona karkasi. Jäi oikeaoppisesti seisomaan merkille :) Paikallaolo on meille se haastavin liike. Fiona pysyi paikoillaan, mutta paljon siinä on vielä parannettavaa.
Fiona on nuori, vilkas, utelias ja ennenkaikkea kokematon koira jolle tuollaiset tilanteet ovat vielä uusia. Siihen nähden olin erittäin tyytyväinen eiliseen suoritukseen. Fionan mielestä parasta koko jutussa oli kaksi tuomaria ja liikkuri, se olisi jäänyt heitä pussailemaan ennen suoritusta, suorituksen aikana ja suorituksen jälkeen.
Ensi lauantaina on taas uusi ja jännittävä kokemus tulossa, odotan mielenkiinnolla miten Fiona toimii ja toivon ettei oma hermoiluni häiritse sen suoritusta.
Pihalla ei olla tehty mitään, muutamia kukkasipuleita istutin ja siirsin kun myyrät olivat inventoineet edellisiä. Osa naurettavan halvalla ostetuista tulppaaninsipuleista odottaa vielä istutusta kun lumi ehti peittää maan. Sääennustuksen mukaan kohtapuoliin menee taas plussan puolelle, joten eiköhän nekin maahan päädy (kun vain keksisin minne ne laittaisin myyriltä suojaan). Jänikset typistivät jo kaksi lumipalloheisin nuorta tainta. Luulin ettei lumipalloheisi kelpaa jäniksille, mutta olin näemmä väärässä. Myös marja-aronian nuori taimi oli katkottu kuin saksilla. Nopan harmiksi jänisten määrä on lisääntynyt (niitä ei saa kiinni), mutta oravien vähentynyt (niiden kanssa sillä oli mielenkiintoisia keskusteluita). Nyt Nopalla ei ole ketään jolle rähistä lenkille lähtiessä kun pihakuusien oravat puuttuvat.
Noppa katselee missä oravia voisi olla
Ei näy, mutta rähisee varmuuden vuoksi.
Noppa 7,5 vuotta. Rakas Pullero.
Jalkavammainen Tara liitää takapihalla, on taas unohtanut kipeän jalkansa.
Leikkitädillä on rankka urakka teinikoiran juoksuttamisessa
Fiona pinkoo
Lyhytkarvainen bordercollie Fiona
Fionan sisko Usva
Ihana tuo otsikko :). Neiti Ehtivä :)
VastaaPoista