Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

2.11.2014

Metsien keskellä jälkemme käy

Viikko on ollut ns. tapahtumaköyhä: ei pihatöitä, ei erityisiä koiratreffejä (mitä nyt ihana Masi-labbisvanhus oli perheineen kylässä ja väsytti tätikoirat) eikä muita yhteisiä treenejäkään kuin tämänpäiväinen jälkiharjoitus esineruutuineen.

Joka ilta olen tehnyt Fionalle keppiharjoituksia takapihalla - pimeässä. Valoa ei ole töiden jälkeen enää juuri lainkaan, yhtenä iltana ehdin tehdä ruudun ennen hämärää. Keppitreenit ovat olleet Fionalle haastavia ja mieluisia, pimeydestä kuuluu "kolinaa" kun sen kirsu naksaa haistellessa. Sitten se tökkäisee minua polveen, että tässä olisi se keppi nyt. Viisi keppiä per ilta.

Tänään olimme jälkitreeneissä kahden saksanpaimenkoiran, yhden bernin ja Fionan kera. Esineruutua emme ole harjoitelleet paljoakaan ja tämänpäiväisestä opin että ne vieraat esineet! Omat löytyi hyvin, mutta vieras esine oli Fionalle outo. Hyvin se lopulta sen toi kun ymmärsi että sekin on otettava mukaan.

Jälki ei sitten mennytkään suunnitellusti yhdelläkään koiralla. Fiona meni jäljen vierestä (!) neljäsosan matkasta eikä kepitkään nousseet kuten piti: viidestä vain kolme. Maasto oli haastava (minä otin lähituntumaa pari kertaa, onneksi oli pehmeä alusta), satoi ja tuuli. Epäonnistumisesta suivaantuneena päätin että lisää treeniä peliin, haastetta ja järjestelemällisyyttä enemmän. Jos tuleva talvi on yhtä lauha kuin edellinen, on meillä vielä monta viikonloppua aikaa harjoitella ennen lumen tuloa.

Fionan veli Nuutti oli tänään avannut kisauransa ja sai tottelevaisuukilpailuissa alokasluokan ykköstuloksen. Onnea Nuutti ja Elina!

Ensi viikolla on Taran hieronta ja sitten sunnuntaina tiedossa kuria ja järjestystä minulle ja Fionalle Oili Huotarin koulutuksessa.

Tätikoirat ovat ottaneet syyspäivät rauhallisesti, Taran jalka on yhä kipeä rasituksen jälkeen ja Noppa on viettänyt päivät ja osan iltaa sohvalla selällään. Se on silti hyväntuulinen ja virkeän oloinen, taitaa vain kosteus ja pimeys väsyttää.

Eilen iltalenkillä metsässä tuli vinkeä tunne kun otsalampun valossa näkyi neljä silmäparia kolmen sijasta. Sitten se neljäs silmäpari lähti liikkeelle ja syöksyi mltei syliini kunnes jatkoi matkaa. Sen jäniksen kaveri sen sijaan leikitti Fionaa metsätiellä, kummatkin pomppivat tasatahtia kunnes karjaisuni keskeytti leikit. Fionan heijastinliivi näytti vinkeältä otsalampun valossa kun se heilui ylös ja alas...

Fionan jälkitreenikuvat on ottanut Anu Perttunen.

Fiona esinettä etsimässä tänään

Esineen palautusvauhdissa ei ollut valittamista...
 

 

 Jäljellä, Fionalla häntä ylhäällä ja korvat vaakatasossa



Sen verran rankka päivä oli metsässä että Fionastakin hyytyi patterit...

Ei näytä olevan jumituksia niskassa... Kännykkäkuva eilisillalta.

Kahden kerroksen väkeä: Tara sohvalla ja Fiona selkänojalla.

Pimeyden ja sateen keskelle muisto elokuulta: vaaleanpunaraidallinen lilja.

Rosella' s Dream elokuun puolessavälissä

Syyskuussa mökillä Noppa seurasi laiturilta Fionan uintia

Kun taivas on tasaisen harmaa, pitää katsella kuvia edellisiltä kuukausilta: pilvien välistä pilkottaa valoa (kuva huhtikuulta)

1 kommentti:

  1. Ihanat huhti- ja elokuun kuvat!
    Voi tuota Fionaa, ai silläkin loppuu patterit joskus ;-) Niin reippaana tuolla metsässä!

    VastaaPoista