kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

28.11.2014

Leikkitädin rankka homma

Ei ole Taralla helppoa. Pitää vahtia leluja (ettei teinikoira vie niitä), pitää vahtia ruoka-aikana Noppaa, pitää juoksuttaa teinikoiraa ja leikittääkin sitä. Päivästä toiseen. Rankkaa.

Ihmeen pitkä pinna Taralla on ollut Fionan suhteen, olemme olleet iloisesti yllättyneitä miten hyvin se jaksaa Fionan kanssa leikkiä ja miten nätisti se pistää teinikoiran ruotuun tarvittaessa.

Todisteita leikkitädin rankasta osasta viimeisen viikon aikana olohuoneen sohvalta kuvattuna.

Kuvassa etualalla Fionan reisi, toinen takajalka ja toinen etujalka. Taran ilmeestä päätellen loput Fionasta on sen alla...

Fiona puree Taraa huulesta

Fiona Taran kyljessä selällään ja Taran laiska hammashymy (Taralla on pyjama eli Back on Track verkkoloimi päällä)
 

 Seuraavaksi on tarjolla Taran kaulakarvojen harvennusta ja tassua suuhun.

Fiona syö Taran tassun

Ja peittää sen silmät

Saa Tara olla rauhassakin ja muikistella kameralle

Vaikka Fiona onkin Taran mielestä välillä hieman_rasittava, on leikkitäti kuitenkin aina lähellä.



23.11.2014

Neiti Ehtivä ja Kadonneen karvan arvoitus

Fiona on viime kuukausien ajan ollut wannabe-työlinjainen bordercollie, ainakin ulkonäöllisesti. On iso arvoitus miten paljon karvaa mahtuu nuoreen koiraan ja miten paljon sitä voi irrota. Enemmän kuin kahdesta tätikoirasta yhteensä! Irtokarvaa on pitkin lattioita, sohvaa, mattoja... sitä on joka paikassa. Myös vaatteissani, meikkipussissa, käsilaukussa. Erityisen hehkeää on havaita kesken työpalaverin että alahuulesta roikkuu huulipunan voimalla Fionan pitkä pöksykarva. Jossain vaiheessa karvanlähdön on loputtava (onhan?), mutta näyttelyihin ei sillä ole asiaa ennen kuin ripapöksyt vaihtuvat tuuheampiin.

Neiti Ehtivä on ollut hyvin kiireinen viime aikoina. Viime blogipäivityksen jälkeen kävimme kisamaisissa tokotreeneissä jossa oli oikea liikkuri käskyttämässä. Ensimmäinen yritys epäonnistui täysin. Fiona haihatteli  omiaan, ihmetteli liikkuria ja minun kiristyneen pinnani huomattuaan säikähti sähläilyään. Epäonnistuminen oli hyvä asia, mieluummin niin että noin käy treeneissä kuin kesken kisojen. Otettiin uusinta, joka sujui normaalisti eli hyvin.

Fionan sisko Usva tuli meille viime sunnuntaina. Kokeiltiin karvasiskosten reagoimista ampumiseen, jäljestettin ja tokoiltiin. Kumpaakaan koiraa ei voinut laukauksen ääni vähempää kiinnostaa, Fiona ei tainnut edes tajuta sitä. Ennen ampumista tein Usvalle hieman vajaa puolikilometrisen jäljen viidellä kepillä. Kesken jäljen tallomisen huomasin että metsässä oli ollut ruuhkaa. Sorkanjälkiä oli poluksi asti ja siellä täällä muutenkin. Usvaa ei riista kiinnostanut, jälki sujui hyvin ja se nosti kaikki kepit yhtä lukuunottamatta. Fionan kanssa harjoitellaan vain keppejä, jäljelle palataan keväällä.

Usvan ja Fionan kanssa tokoiltiin myös, siskoilla on samanlainen vauhti ja tekemisen into. Helpottaa toisen treenaamisen seuraamista ja palautteen antamista & saamista kun tietää että molemmilla koirilla on samat vahvuudet ja heikkoudet.

Viime viikolla kävimme Hyvinkään koirakylpylässä uimassa, Fionan siskopuoli Vilja oli mukana. Sisään mentiin taas uimalan ulko-oven saranat soiden ja meidän koirien huuto oli viittä vaille hysteeristä. Olisi moni huskylauma tullut kateelliseksi siitä metelistä kun mustavalkoiset huusivat innosta omaa uintivuoroaan odotellessa. Noppakin kiljui, se tekee sitä vain siellä uimalassa. Ilmiselvästi on ollut liian pitkä tauko uimalakäynneissä, viimeksi oltiin siellä keväällä. Fiona on ollut kerran mukana turistina, nyt se oli siellä ensimmäistä kertaa altaassa. Ja sen kyllä huomasi.

Fionalle oli varattu uittaja, mutta ennen kuin hän ehti kassalta altaalle, Fiona oli jo puolivälissä allasta ja minä olin läpimärkä. Laitettiin Fionalle kelluntaliivit jotka pitivät sen pään pinnalla ja koiran vakaampana muutenkin. Tätikoirat olivat sananmukaisesti kylpylässä, lilluivat pöksykarvat vedessä heiluen rampin lähellä eikä niillä ollut tarkoitustakaan rasittaa itseään liikaa.

Fiona oli altaassa kuin perämoottorilla varustettu saukko, äänitehostein. Puoli tuntia ei vauhtia juuri hiljentänyt ja oman vuoromme loppuessa lassosimme Fionaa altaasta. Vilja suoritti uimaurakkaansa vakavana ja hartaasti kuten aina ja paheksui moista riekkumista altaassa. Illalla oli kotona hiljaista, tätikoirille pelkkä lilluminen oli kuulemma rankkaa. Fiona ehdotteli leikkiä ja liikuntaa, mutta kun ei saanut vastakaikua niin sekin lepäsi.

Eilen olimme Etelä-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin näyttökokeessa Janakkalassa. Paikalla oli 6 koirakkoa ja  Fionalle aivan uusi paikka ja tilanne. Emme päässeet juurikaan tutustumaan halliin etukäteen ja meidän vuoro oli ensimmäisenä. Liikkeet olivat pitkä seuraaminen, luoksetulo, kapulan nouto tai pito, vapaavalintainen liike, hyppy ja alokasluokan paikallaolo.

Seuraamisessa Fiona jäi jossain vaiheessa katsomaan viereisessä kehässä treenaavia koiria ja kun seuraamisosuus meni aivan ruudun vierestä, neiti karkasi ruutuun. Erittäin hyvä ruutu ja oikea paikkakin! Fiona ei millään ymmärtänyt miksen palkannut sitä :) Luoksetulo oli varma ja nopea, niin kuin aina. Kapulan pito hyvä, ei ihan täydellinen mutta tilanteen ja Fionan tempperamentin huomioiden erinomainen suoritus siltä.
Hypyn takana oli merkki, jonne Fiona karkasi. Jäi oikeaoppisesti seisomaan merkille :) Paikallaolo on meille se haastavin liike. Fiona pysyi paikoillaan, mutta paljon siinä on vielä parannettavaa.

Fiona on nuori, vilkas, utelias ja ennenkaikkea kokematon koira jolle tuollaiset tilanteet ovat vielä uusia. Siihen nähden olin erittäin tyytyväinen eiliseen suoritukseen. Fionan mielestä parasta koko jutussa oli kaksi tuomaria ja liikkuri, se olisi jäänyt heitä pussailemaan ennen suoritusta, suorituksen aikana ja suorituksen jälkeen.

Ensi lauantaina on taas uusi ja jännittävä kokemus tulossa, odotan mielenkiinnolla miten Fiona toimii ja toivon ettei oma hermoiluni häiritse sen suoritusta.

Pihalla ei olla tehty mitään, muutamia kukkasipuleita istutin ja siirsin kun myyrät olivat inventoineet edellisiä. Osa naurettavan halvalla ostetuista tulppaaninsipuleista odottaa vielä istutusta kun lumi ehti peittää maan. Sääennustuksen mukaan kohtapuoliin menee taas plussan puolelle, joten eiköhän nekin maahan päädy (kun vain keksisin minne ne laittaisin myyriltä suojaan). Jänikset typistivät jo kaksi lumipalloheisin nuorta tainta. Luulin ettei lumipalloheisi kelpaa jäniksille, mutta olin näemmä väärässä. Myös marja-aronian nuori taimi oli katkottu kuin saksilla. Nopan harmiksi jänisten määrä on lisääntynyt (niitä ei saa kiinni), mutta oravien vähentynyt (niiden kanssa sillä oli mielenkiintoisia keskusteluita). Nyt Nopalla ei ole ketään jolle rähistä lenkille lähtiessä kun pihakuusien oravat puuttuvat.

Noppa katselee missä oravia voisi olla

Ei näy, mutta rähisee varmuuden vuoksi.

Noppa 7,5 vuotta. Rakas Pullero.

Jalkavammainen Tara liitää takapihalla, on taas unohtanut kipeän jalkansa.

Leikkitädillä on rankka urakka teinikoiran juoksuttamisessa

Fiona pinkoo

Lyhytkarvainen bordercollie Fiona

Fionan sisko Usva


10.11.2014

Tynnyri pummii ja muuta marraskuista

Pimeää, märkää ja niin marraskuista. Pari päivää oli jo talvifiilistä kun satoi lunta, mutta nyt mennään taas pimeydessä ja sumussa. Parkkihallissa valoisassa (vaikka keinovaloa, niin jotain valoa!) ollaan käyty tokoilemassa Nopan ja Fionan mielenvirkistykseksi, Tara hengailee mukana.

Noppa on tohkeissaan kun pääsee tokoilemaan, tosin epäilen sen johtuvan pääasiassa herkuista joita se onnistuneen suorituksen jälkeen saa. Nopan ruokahalu on taas pohjaton ja se on todella härski kerjätessään. Se kiekaisee varmuuden vuoksi keittiössä "Kuolen nälkään NYT!" valituksen vielä puoliltaöin meidän muiden jo mennessä nukkumaan ja talon ollessa jo pimeänä. Lääkitys toimii muuten hyvin sillä Noppa on pirteä (niin pirteä kuin se sairauden takia voi olla), mutta sen ylipaino ja ruokahalu saavat minut hermostumaan.

Tara on ihmeen hyväntuulinen vaikka oireilee taas murtunutta jalkaansa. Kostea ja kylmä sää ei sovi sille,  säryt palasivat heti säiden muuttuessa huonommaksi.

Eilen olin Fionan kanssa Hausjärvellä Oili Huotarin koulutuksessa (kiitos taas kasvattajalle tilaisuudesta!).  Muita seuraamalla sain paljon vinkkejä ja mietittävää, paljon olisi taas asioita opittavana ja opetettavana Fionalle. Oilin ohjaamana teimme tunnarin alkeita, Fiona oli innoissaan piilotettua tunnarikapulaa etsiessään. Motivaatiota, moottoria ja vauhtia ei puutu!

Kotona jatkuu talon remontti, joka on jäänyt täysin Juhan harteille. Kesän valoisina päivinä ja iltoina ei sisäremontti innostanut (etenkin kun mökillä oli remontti vaiheessa), nyt päästää siinäkin asiassa eteenpäin.

Pimeiden päivien piristykseksi tiedossa on kaikenlaista ohjelmaa tuleviksi viikoiksi, tylsää ei tule olemaan kuin hetkittäin. Epäilen ettei silloinkaan.

Mirka Hartikaisen ottamia kuvia Fionasta Oilin koulutuksessa


Hillevi Rullahuuli keskittyy 

Lauantaina kotipihalla Fiona esitteli ikeniään ja harvaa häntäkarvarivistöään Taralle

Tara esitteli oman kalustonsa

Sitten mentiin takaa-ajoleikkiä ympäri takapihaa

Noppa seurasi lievästi paheksuen moista riekkumista

Fionan jarrutus meni pitkäksi.

Aikansa Fiona jaksoi Taraa kiusata, sitten se luovutti. Tara on joka kuvassa ihan yhtä kuutamolla olevan näköinen. Ihan oma itsensä siis.

Noppa näyttää mallia miten marraskuun pimeistä ajoista selvitään. Ottamalla rennosti.

7.11.2014

Ei ole helpot kuvattavat

Joulukorttikuvaotosyritys. Ties kuinka mones. Sorry sukulaiset ja ystävät, taidatte saada joulukorttiinne kuvan talosta. Se on ainakin samannäköinen joka kuvassa.




2.11.2014

Metsien keskellä jälkemme käy

Viikko on ollut ns. tapahtumaköyhä: ei pihatöitä, ei erityisiä koiratreffejä (mitä nyt ihana Masi-labbisvanhus oli perheineen kylässä ja väsytti tätikoirat) eikä muita yhteisiä treenejäkään kuin tämänpäiväinen jälkiharjoitus esineruutuineen.

Joka ilta olen tehnyt Fionalle keppiharjoituksia takapihalla - pimeässä. Valoa ei ole töiden jälkeen enää juuri lainkaan, yhtenä iltana ehdin tehdä ruudun ennen hämärää. Keppitreenit ovat olleet Fionalle haastavia ja mieluisia, pimeydestä kuuluu "kolinaa" kun sen kirsu naksaa haistellessa. Sitten se tökkäisee minua polveen, että tässä olisi se keppi nyt. Viisi keppiä per ilta.

Tänään olimme jälkitreeneissä kahden saksanpaimenkoiran, yhden bernin ja Fionan kera. Esineruutua emme ole harjoitelleet paljoakaan ja tämänpäiväisestä opin että ne vieraat esineet! Omat löytyi hyvin, mutta vieras esine oli Fionalle outo. Hyvin se lopulta sen toi kun ymmärsi että sekin on otettava mukaan.

Jälki ei sitten mennytkään suunnitellusti yhdelläkään koiralla. Fiona meni jäljen vierestä (!) neljäsosan matkasta eikä kepitkään nousseet kuten piti: viidestä vain kolme. Maasto oli haastava (minä otin lähituntumaa pari kertaa, onneksi oli pehmeä alusta), satoi ja tuuli. Epäonnistumisesta suivaantuneena päätin että lisää treeniä peliin, haastetta ja järjestelemällisyyttä enemmän. Jos tuleva talvi on yhtä lauha kuin edellinen, on meillä vielä monta viikonloppua aikaa harjoitella ennen lumen tuloa.

Fionan veli Nuutti oli tänään avannut kisauransa ja sai tottelevaisuukilpailuissa alokasluokan ykköstuloksen. Onnea Nuutti ja Elina!

Ensi viikolla on Taran hieronta ja sitten sunnuntaina tiedossa kuria ja järjestystä minulle ja Fionalle Oili Huotarin koulutuksessa.

Tätikoirat ovat ottaneet syyspäivät rauhallisesti, Taran jalka on yhä kipeä rasituksen jälkeen ja Noppa on viettänyt päivät ja osan iltaa sohvalla selällään. Se on silti hyväntuulinen ja virkeän oloinen, taitaa vain kosteus ja pimeys väsyttää.

Eilen iltalenkillä metsässä tuli vinkeä tunne kun otsalampun valossa näkyi neljä silmäparia kolmen sijasta. Sitten se neljäs silmäpari lähti liikkeelle ja syöksyi mltei syliini kunnes jatkoi matkaa. Sen jäniksen kaveri sen sijaan leikitti Fionaa metsätiellä, kummatkin pomppivat tasatahtia kunnes karjaisuni keskeytti leikit. Fionan heijastinliivi näytti vinkeältä otsalampun valossa kun se heilui ylös ja alas...

Fionan jälkitreenikuvat on ottanut Anu Perttunen.

Fiona esinettä etsimässä tänään

Esineen palautusvauhdissa ei ollut valittamista...
 

 

 Jäljellä, Fionalla häntä ylhäällä ja korvat vaakatasossa



Sen verran rankka päivä oli metsässä että Fionastakin hyytyi patterit...

Ei näytä olevan jumituksia niskassa... Kännykkäkuva eilisillalta.

Kahden kerroksen väkeä: Tara sohvalla ja Fiona selkänojalla.

Pimeyden ja sateen keskelle muisto elokuulta: vaaleanpunaraidallinen lilja.

Rosella' s Dream elokuun puolessavälissä

Syyskuussa mökillä Noppa seurasi laiturilta Fionan uintia

Kun taivas on tasaisen harmaa, pitää katsella kuvia edellisiltä kuukausilta: pilvien välistä pilkottaa valoa (kuva huhtikuulta)