kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

15.10.2014

Puutarhavuosi pakettiin ja iltaohjelmien muutos

Pihatyöt alkavat vihdoin olla kuosissa tältä vuodelta. Paljon on yhä tekemättä, mutta ei mitään järisyttävän tärkeää. Kehuin itseäni vuolaasti viime viikolla kun sain viimeisetkin taimet istettua. Ja maanantaina tilasin verkkokaupasta lisää liljoja, ihania erivärisiä saksankurjenmiekkoja ja kerrottuja tulppaaneita... Mutta kun ne olivat tarjouksessa -60%! Seuraavaksi sitten tuskailen minne saan ne myyriltä suojaan.

Hullut Puutarhurit Tara ja Fiona ovat avustaneet ahkerasti iltaisin otsalampun kanssa kasvimaalla tai perennapenkissä ährätessäni. Fiona on syönyt ahkerasti kitkemääni vesiheinää (sitä riittää yhä!), Tara on tärissyt jännityksestä kun olen lapioinut myyrien kasoja pienemmiksi tai hyppinyt tasajalkaa kekojen päällä ja Noppa on ollut tyytyväinen porkkanapenkin inventaarioon. Se syö hyvällä ruokahalulla kaikki porkkanat mitä sille annetaan.

Fiona ei ole nirso, se syö kaiken. Porkkanat menevät siinä sivussa. Tara ei pysty syömään silloin kun hän_on_töissä.

Lauantaina piipahdettiin Oulussa ostamassa minulle uusi auto. Ja juu, ei löytynyt lähempää vastaavaa. Pelkät ajomatkat veivät 12 tuntia ja kaupanteko koeajoineen eri liikkeissä oman aikansa myös. Vanhempani olivat koiranhoitajina sen aikaa. Uudessa autossa on tilaa paljon enemmän (koirille) ja sillä pääsee paremmin huonommassa maastossa kuin edellisellä (haku- ja jälkitreenit ja talvella lumikelit). Juha rakentaa koirille oman osaston, jossa Tara on erikseen koska se kiusaa automatkoilla Fionaa ja Noppaa. Etenkin lähtötilanteet ovat sellaisia joissa Taran pää ei vaan kestä ja se purkaa oloaan muihin.

Maanantai-illan vietimme Lahdessa Univet-eläinlääkäriasemalla. Fiona sai rokotukset, pussasi eläinlääkärin, hoitajat, kaikki ohimenevät joihin ylettyi, tutki roskikset, touhotti sata lasissa ja lohdutti sydäntäsärkevästi kissaansa itkevää nuorta neitoa.

Tara on oireillut viime aikoina eikä hierontakaan ole auttanut toivotusti. Halusin varmistuksen ettei kyse ole mistään erityisestä vaivasta (nivelongelmien lisäksi). Verikokeiden tulokset olivat OK, hampaissa ei ollut mitään erityistä vikaa eikä virtsatientulehdustakaan ollut, joten valitettavasti kivut johtunevat vanhasta syystä.

Tara juoksee Fionan kanssa, leikkii sen kanssa, pitää kurissa ja hyvänä, eli elämänhalua ja intoa sillä on. Noppa hiippailee omassa ylhäisyydessään henkisesti (ja välillä fyysisestikin) kaukana Nuijasta ja Tosinuijasta.

Pihatöiden vähetessä täytyy keksiä illoiksi jotain puuhaa. Tai ei tarvitse keksiä, niitä suorastaan vyöryy liikaakin. Jotta ajankäyttö olisi maksimoitua (lue: parkaisen taas vaatimuksen vuorokauden lisätunneista) katselin ensi vuoden kisakalenteria sillä silmällä...

Tosin välillä iskee epätoivo, tuonko kanssa pitäisi mennä tuomareiden eteen suorittamaan?
(Tuosta olisivat Manaaja-elokuvan stuntit kateellisia!)

Bordercollie ON monipuolinen rotu: kävisi suoriltaan myös Disneyn animaatiohahmoksi.

 Tai karvabalettiin




Mikään ei voita kunnon hammaspainia tai raivoisaa takaa-ajoleikkiä

Sillä aikaa toisaalla...
Noppa imuroi loppuja marja-aronioita

Huomaa keskittynyt ilme ja kieli etuhampaiden välissä :)

Marja-aronioiden ruska oli kaunis

Hanhikki kukkii yhä, keltainen väriläiskä muuten jo harmahtavassa pihassa

Lyhtykoiso

Yksinäinen ruskan värittämä lehtipuu ja sadepilvet

1 kommentti:

  1. Noppa on NIIN liikuttavan ihana totisuudessaan - ja nuo toiset, no jaa... ;) Fiona saisi varmaan aika helposti hommia sirkuksesta!

    t. Maikku

    VastaaPoista