Pitäisikö lukea omaa blogia?

Hieno idea kirjoittaa blogia ja muistutuksia sinne itselleen. Ja olla sitten lukematta ja tehdä asiat uudelleen väärin seuraavana vuonna. Jotain sentään jäi mieleen, eli kasvimaa on aidattu ja daaliatkin tuli karsittua kun niistä mätäni yli puolet kylmän alkukesän takia.

Istutuslista on sen sijaan yhtä pitkä, ellei pidempikin. Sisäinen optimistini (joka ilmaantuu aika harvoin, mutta valitettavan usein väärässä ajankohdassa) innosti taas istuttamaan lumipalloheisiä, vaikkei yksikään edellisistä ole selviytynyt sitä valtavaa vanhaa pensasta lukuunottamatta.

Tänä syksynä on pukannut stressiä pihanhoidosta aika lailla. En ole sisäistänyt ajoissa että on jo syksy, viime vuonna kesä tuntui pidemmältä ja syksyllä ehdin tehdä vaikka mitä. Nyt en iltaisin ehdi kuin aloittamaan jotain kun on jo pimeä. Otsalampun valossa istuttaminen on aikamoista tikanheittoa, seuraavana aamuna pitää käydä tarkistamassa ovatko pensaat edes siellä päin minne niitä suunnittelin. Vinkeää oli arpoa isolle terijoen salavalle paikkaa pellonreunassa säkkipimeässä otsalampun valossa. Kai se suunnilleen rivin jatkeena on...

Kukkasipuleiden sijainnista ei voi olla varma kuin häkeissä olevista, myyrät kaivavat jo ensimmäisiä tulppaaninsipuleita (jotka istutin viikonloppuna) ylös vauhdilla. Viime vuonna sama juttu. Kun eivät päässeet syömään niitä altapäin (verkko alla), niin kaivoivat ne ylös päältäpäin. Perennapenkit näyttävät siltä että niitä on pommitettu barbien pommikoneilla. Eli pitää laittaa verkkoa perennapenkkien päällekin.

Enää muutama perenna pitää laittaa valeistutukseen kevättä varten, sitten on kukkasipuleita myöten se puoli hoidettu. Vihdoin. Alennustaimien ostaminen on mukavaa, mutta se istutuspuuha aina yhtä tuskaa ("Missä täällä on tälle tilaa", "Mihin h-ttoon mä tän tungen?"), eli se siitä pihan suunnittelusta ja järkevästä kasvien sijainnin analyysista. Ensi keväänä ihmettelen taas käsi päässä että miksi mä olen tuon tuonne istuttanut... Kasvimaalta keräsin vihdoin loput perunat (joita myyrät olivat veroittaneet jo) sekä punajuuret. Porkkanat ja purjot ovat siellä vielä ja saavat ollakin kunnes tulee jatkuvia hallaöitä. Toistaiseksi on luvassa "vain" kylmää ja sateista.

Suunnittelua käytettiin sunnuntaina Jyväskylässä Haukkuvaarassa Fionan kasvattajan järjestämällä hyppytekniikkakurssilla. Kouluttajanamme oli Julia Kärnä. Mukana olivat Fionan ihanat persoonalliset siskopuolet Hertta ja Näpsä, komea velipuoli Nooa ja Fionan veljet Vimma ja Nuutti. Fiona vaikutti rääpäleeltä siinä porukassa ilman turkkiaan, pari pöksykarvaa ristissä ja fysikaltaan vielä ihan keskeneräisenä.

Päivään sisältyi luento ja harjoituksia, jotka väsyttivät teinikoiran aika täysin. Välillä Fiona leikki Vimman kanssa ja tietenkin lämmiteltiin lihaksia, sitten jatkettiin hyppyharjoitteluja matalilla esteillä. Fiona ei ollut koskaan aiemmin nähnytkään agilityesteitä, saati ollut lämpimässä sisähallissa harjoittelemassa. Intoa ja vauhtia moiset eivät haitanneet yhtään, tosin Fiona oli sitä mieltä että kiva juosta namille mutta nää tangot tässä matkalla hidastavat vauhtia... Rohkeasti, innokkaasti ja hyvällä motivaatiolla se taas meni, niin kuin aina.

Noppa-ressukka oli taas yhden päivän Helsingissä yliopiston eläinsairaalassa Addisonin taudin rutiinitutkimuksissa jotka sille tehdään puolivuosittain. Pettymyksekseni Noppaa hoitanut eläinlääkäri ei ollutkaan paikalla ja jouduin selittämään uudelle lääkärille koko hoitohistorian alusta asti. Verikokeiden tulokset olivat onneksi lähes normaalit, samoin ultraäänellä tutkittu virtsarakko ja -tiehyet, mutta epäilys on alkavasta pissatulehduksesta. Se ei silti selitä Nopan jatkuvaa pissaongelmaa, joten se vaiva liittyy jotenkin Addisonin tautiin ja/tai kortisonilääkitykseen. Lääkitys ja pissaongelmaan saatu lääke pidetään samana kuin ennenkin. Noppa stressasi lääkärikäyntiä niin että lähdettäessä klinikalta se alkoi voimaan huonosti. Kotimatka oli jännittävä kun pelkäsin että voiko se pahoin autossa. Kun tulimme kotiin Noppa söi, hyppäsi sohvalle, kellahti selälleen - ja nukahti. Pahoinvointi loppui kuin seinään.

Jottei aika kävisi pitkäksi ja rahaakin jäisi palkasta, on seuraava lääkärireissu varattu Taralle ja Fionalle. Tara on kipeä, mutta en tiedä onko kyse vain sen "normaalista" nivel- ja luusto-ongelmista ja niistä johtuvista säryistä, vai onko sillä jotain muutakin. Vien sen maanantaina tutkimuksiin Lahteen. Fiona tulee mukaan rokotettavaksi. Fiona syö kielon marjoja, juoksee päin betoniruukkua ja koheltaa koko rahalla, mutta on silti  koiralaumamme tervein.

Syystöiden hellittäessä pihassa (äh, toivottavasti pian!) pitäisi käydä koirien kanssa taas Hyvinkään koirauimalassa. Viime keväänä Fiona oli mukana turistina, nyt se tulisi altaaseenkin. Saas nähdä miten tätikoirien ja Vilja-siskopuolen hermot pitävät kun altaassa pyörii niiden lisäksi koko ajan itsekseen härpättävä väkkärä, joka ei muita koiria juuri väistä vaan ui päin. Tiedossa vinkeitä tilanteita...

Fionan Vilja-siskopuolelle onnittelut agilitykisauran aloituksesta ja viimeisimmästä hienosta tuloksesta! Me jätämme Fionan kanssa tuon agilityn harrastamisen hyppytekniikkakurssin oppeihin, sillä yhdistelmä peloton sähköjänis - koordinointiongelmainen ohjaaja on takuuvarmaa tapaturma-ainesta.

Fionan ja Nuutin kuvat on ottanut kasvattaja Sanna Hyytiäinen.

Nooan taidonnäyte hyppäämisestä

Fionan ihana Nuutti-veli ja aloittelijan estekorkeus

Näpsä suuntaa lelupalkalle hyppyjen jälkeen

Fiona ei oikein ymmärtänyt: "Siis minne? Tossa on noi kepit edessä!?"

Rimppakinttu ponnistaa

Hertta otti rennosti

Noppa rentona kotisohvalla eläinlääkärikäynnin jälkeen (pää ja tassut tyynyllä, tottakai)

Pihalla ritarinkannukset aloittivat  uusintakierroksen, valkoinen versio kukassa taas

Jaloauringonkukka Lemon Queen ja se ainoa kukka

Luontokuvana lopussa: tuplapilvet