Mustavalkoista menoa

Reilun viikon sisällä ovat säät vaihdelleet pakkasesta vesisateeseen, takaisin pakkasiin ja taas sateisiin. Enemmänkin voisi sataa, maa on yhä liian kuiva. Ikuisena optimistina tiettyjen asioiden suhteen ostin taas lisää kukkasipuleita (mutta kun ne olivat puoleen hintaan!) ja tänään totesin että viime viikon napakat pakkaset ovat olleet oikeasti napakoita. Maa on jo jäässä. Ihmeen syvältä. Ei auttanut kuin laittaa ihanat tiikerinsilmät routamaalle ja paljon multaa päälle. Ja toivoa että keväällä edes yksi niistä lähtisi kasvamaan. Sitten olisi hinta-laatusuhde jo kasassa. Jokaisen puutarhasuunnittelijan painajaisena tyrkin loput ostamani laukat ja valkoiset helmililjan sipulit mistä vain löysin hiemankaan sulaa multaa. Oiva esimerkki kaikkea muuta kuin järjestelmällisestä ja harmonisesta puutarhasta. Maa-artisokat olivat satakunta vuotta vanhoissa rautapadoissa jotka tietenkin jäätyivät ensipakkasissa. Onneksi sateet sulattivat niitä sen verran että sain kaivettua ne ylös. Otsalam

Pihatyöt alkavat vihdoin olla kuosissa tältä vuodelta. Paljon on yhä tekemättä, mutta ei mitään järisyttävän tärkeää. Kehuin itseäni vuolaasti viime viikolla kun sain viimeisetkin taimet istettua. Ja maanantaina tilasin verkkokaupasta lisää liljoja, ihania erivärisiä saksankurjenmiekkoja ja kerrottuja tulppaaneita... Mutta kun ne olivat tarjouksessa -60%! Seuraavaksi sitten tuskailen minne saan ne myyriltä suojaan. Hullut Puutarhurit Tara ja Fiona ovat avustaneet ahkerasti iltaisin otsalampun kanssa kasvimaalla tai perennapenkissä ährätessäni. Fiona on syönyt ahkerasti kitkemääni vesiheinää (sitä riittää yhä!), Tara on tärissyt jännityksestä kun olen lapioinut myyrien kasoja pienemmiksi tai hyppinyt tasajalkaa kekojen päällä ja Noppa on ollut tyytyväinen porkkanapenkin inventaarioon. Se syö hyvällä ruokahalulla kaikki porkkanat mitä sille annetaan. Fiona ei ole nirso, se syö kaiken. Porkkanat menevät siinä sivussa. Tara ei pysty syömään silloin kun hän_on_töissä. Lauantaina piipa

Hieno idea kirjoittaa blogia ja muistutuksia sinne itselleen . Ja olla sitten lukematta ja tehdä asiat uudelleen väärin seuraavana vuonna. Jotain sentään jäi mieleen, eli kasvimaa on aidattu ja daaliatkin tuli karsittua kun niistä mätäni yli puolet kylmän alkukesän takia. Istutuslista on sen sijaan yhtä pitkä, ellei pidempikin. Sisäinen optimistini (joka ilmaantuu aika harvoin, mutta valitettavan usein väärässä ajankohdassa) innosti taas istuttamaan lumipalloheisiä, vaikkei yksikään edellisistä ole selviytynyt sitä valtavaa vanhaa pensasta lukuunottamatta. Tänä syksynä on pukannut stressiä pihanhoidosta aika lailla. En ole sisäistänyt ajoissa että on jo syksy, viime vuonna kesä tuntui pidemmältä ja syksyllä ehdin tehdä vaikka mitä. Nyt en iltaisin ehdi kuin aloittamaan jotain kun on jo pimeä. Otsalampun valossa istuttaminen on aikamoista tikanheittoa, seuraavana aamuna pitää käydä tarkistamassa ovatko pensaat edes siellä päin minne niitä suunnittelin. Vinkeää oli arpoa isolle t