kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

8.9.2014

Mustavalkoisesti pihalla

Puutarhaihmisen ahdistus alkaa kesän loputtua. Koiraharrastajan into kasvaa kun sää viilenee. Ristiriitaisissa tunnelmissa siis...

Elokuun loppupuolella olimme Fionan kasvattajan järjestämässä Oili Huotarin tokokoulutuksessa Lahdessa. Mukana oli Fionan sisaruksia sekä puolisisaruksia, eli Alli-emän ensimmäisestä pentueesta. Varsinaista tokoa ei Fionan ja sen sisarusten Juran ja Usvan kanssa päästy tekemään, sillä keskityttiin perusjuttuihin ja koiran mielialaan. Ei todellakaan mitään huuhaata, vaan tiukkaa omistajan koulutusta. Erittäin pätevä ja erittäin tarpeellinen päivä, tosin olo oli sen jälkeen sellainen että voisiko joku osaavampi kouluttaa koirani joka on erittäin hyvä, mutta tunarilla ohjaaja-omistajalla... 

Perusasennon paikkaa hakemassa (kuva: Marja Peltonen)
Liikkeestä seisomisen harjoittelua Oilin tarkan katseen alla. (kuva: Marja Peltonen)
Fionan sisko Usva

Henkisesti rankan (mutta antoisan ja motivoivan) tokopäivän jälkeen oli  Heinolan näyttely seuraavana päivänä. Fiona oli ainoa junioriluokan narttu ja tanskalainen tuomari Ole Staunskjaer antoi Fionalle ERIn (erinomaisen), mutta ei SA:ta. 

Eilen olimme Tuomarinkartanossa Helsingissä näyttelyssä, englantilaiselle kasvattaja-tuomarille Toni Jacksonille oli ilmoittautunut yli kaksikymmentä bordercollieta arvosteltavaksi. Meillä oli siellä oikea sukutapaaminen, sillä näyttelyyn olivat tulleet ensikertalaiset Usva ja Nuutti sekä sisarusten emä Alli. Lisäksi siellä oli Fionan muita sukulaisia ja kasvattaja-Sannan sijoitusuros Riimi. Fionalla oli kaasu pohjassa koko näyttelyn ajan ja se käyttäytyi huomattavasti huonommin kuin aikoihin. Veljeään Nuuttia se vihasi käsittämättömästä syystä hillittömästi, mutta lirkutteli Riimille ja alistui aikuisille nartuille kuten aina. Nuutti on mitä kiltein ja ystävällisin uros, en ymmärrä miksi Fiona olisi halunnut tehdä siitä kilon paloja. 

Nuutti esiintyi hienosti ja kuin vanha näyttelykonkari ja sai arvosanan EH (erittäin hyvä). Riimi oli hienosti toiseksi paras uros vara-sertin kera. Fionan sisko Usva oli näyttävämpi ja paremmin esiintyvä kuin sähläävä siskonsa. Usva teki Fionat ja sijoittui ensimmäisessä näyttelyssään neljänneksi parhaaksi nartuksi, eli voitti luokkansa, sai SA:n ja vielä vara-sertinkin. Fiona sai EHn, olen tyytyväinen koska neiti on karvaton, pitkulapää-kasvuvaiheessa ja esiintyi huonosti. Alli-mamma pesi sitten Millan esittämänää koko narttujengin ollen kaunein narttu ja vastakkaisen sukupuolen paras. Paras narttu-kehässä kaikki neljä olivat Fionan sukulaisia, joten hieno päivä sään, seuran ja sijoitusten suhteen!

Fionan seuraavat näyttelyt ovat ensi kesänä, niihinkin mennään valikoidusti jos muilta kiireiltä ehditään.
Milla ja Alli

Virven koulutuksissa käydään joka toinen viikko ja jälkeäkin pitäisi päästä treenaamaan pitkän kesätauon jälkeen. Jottei aika kävisi pitkäksi, suunnittelen Fionan kanssa hakuryhmään menoa myös. Mutta sitten myöhemmin syksyllä kun pihatyöt ja mökin laajennusremontti ovat ohi. Mökin viisi kesää kestänyt laajennusurakka on lopputarkastusta vaille, vihdoinkin. Olemme sukkuloineet kodin ja mökin väliä loppukesän, Juha on ahkeroinut siellä viikot ja apua maalaus- ja muihin urakointeihin olemme saaneet apua ystäviltäni ja isältäni.

Taralle on viikko mökillä maksimiaika, sillä keulii mopo loppuviikosta niin että se teloo itsensä. Se ei pysty rauhoittumaan ja uinti (ts. Nopan ja Fionan uiminen) menee sillä niin henkisesti yli että se repii itsensä joko laituriin tai rannalle vieviin rappusiin. Taas mökkiviikon jälkeen oli Taralla särkylääkekuuri ja hieronta ja silti se on jäykkä kuin heinäseiväs. Tällä kertaa sillä jäi jalka laiturin väliin, edellisellä kerralla se repi itseään yrittäessään hypätä järvestä laiturille liian kaukaa. 
Noppa elokuussa mökillä

Noppa nauttii mökillä olemisesta ja etenkin uimisesta. Fiona nautiskeli löytämästään raadosta ja kieri siinä kolme kertaa, joutui pesulle neljästi ennen kuin haju haihtui. 

Kotona on pihatöissä toukokuun jälkeen kiivain istutus- ja kitkemisvaihe, välissä pitäisi tehdä sadonkorjuuta ja valmistaa kasveja talveen. Koska asumme käsittämättömässä Hämeen Saharassa, ei täällä ole satanut kesäkuun jatkuvien kaatosateiden jälkeen kuin satunnaisesti. Kahden kilometrin päässä on tullut vettä rutkasti, meillä on pitänyt kastella kasvimaata ja ruukkukasveja heinäkuun alusta asti. Sanamukaisesti olen känsät käsissä raahannut vettä kasvimaalle, perennat ja pensaat ovat saaneet tulla toimeen miten parhaiten taitavat. Nyt syysistutuksissa huomaan kuinka maan pinta on kostea, mutta loppuosa pölisee.


Eräänä elokuun aamuna oli pihalla +5 C. Avomaankurkut tykkäsivät moisesta niin kyttyrää, ettei tarvitsekaan varautua kurkkujen säilöntään. Hallaharson alla ne pysyvät nipin napin hengissä ja muutama kurkku viikossa saadaan syötäväksi. Kulunut vuosi on ollut aika kamala puutarhaharrastuksen osalta: viime syksy oli erittäin lauha ja erittäin kostea, vielä loppiaisena kitkin kasvimaata ja kärhö teki nuppuja. Helmikuussa tulivat pakkaseet, mutta lumimäärä jäi vähäiseksi. Vappuna tuli räntää, kolme viikkoa myöhemmin oli yltiöhelteitä ja koko kesäkuu oli erittäin kolea ja sateinen. Heinäkuussa kaikki paloi ja elokuussa oli kuivaa. Gladioluksista vain joka kolmas kukki, suurin osa paloi ruukkuihin tai kärsi muuten. Ampiaiset söivät mansikat, vadelmat ja boysenmarjat. Noppa ja minä saimme muutaman mansikan syötyä, nekin piti ensin tarkistaa ettei mansikan sisällä ollut ampiaista. Vadelmapensaiden lähelle ei edes päässyt kun ampiaiset pyörivät sen ympärillä kiukkuisina.

Fiona ja Tara ovat avustaneet pihatöissä ahkerasti ja Noppa keskittynyt syömään niitä marjoja jotka ovat ampiaisilta säästyneet. Fiona ja Noppa ovat tyhjentäneet yhdessä tyrnejä, jotka vihdoin tekivät marjoja. Kummatkin käyvät huulet törröllään puskissa ja maiskutuksesta päätellen tyrnien piikit eivät ole haitanneet.

Puutarha-apulaiset touhuavat omiaan rikkaruohojen paimentamisen välissä ja Noppa-poliisikin innostuu välillä pitämään kuria tai varastamaan Fionalta lelun.


Fionan leikkiinkutsutanssi Taralle





"Siis toi on NIIN rasittava kakara!"
On se Fiona vielä niin pentu, vaikka on jo 14 kuukautta. Vieressä Tara, 6 vuotta ja henkisesti 1-vuotias.. Samalla tasolla siis.


 
Noppa-poliisi tuli paikalla tarkistamaan tilanteen.
 Lisäys edelliseen blogitekstiin, eli se vihoviimeinen kukkiva lilja. Nimeä en tiedä, mutta kukkii pitkään ja tuoksuvana. Ihana loppukesän kaunotar.

 Kesän viimeinen iltaruskokuva (ja kenties vuoden viimeinen joka meille näkyy), kuvattu 1.9.


Pientä pilvimuodostelmaa, joista ei kuitenkaan tullut pisaraakaan vettä. Tuttua heinäkuun alusta asti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti