Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

28.9.2014

Syystöitä ja teinikoiran uhmaa

Lyhyt viikkokatsaus: istutettuna 3 rhodoa, 8 pensasmustikkaa, tuoksuköynnöskuusama, puistosyreeni, 2 karviaismarjapensasta, 3 päivänliljaa, jouluruusu, yksi pioni (Festiva Maxima, toinen samanlainen), 10 puuliljaa, 30 edellisvuotista tulppaania, 4 punapäivänhattua ja isotöyhtöangervo. Kaikki kasvit joko ilmaisia (ystäviltä saatuja) tai erittäin edullisia (-70 % normaalihinnasta).

Alkuviikosta käväisi syksyn ensimmäinen pakkasyö, jonka seurauksena paleltui loputkin daaliat (jotka olivat edellisen viikon hallayöstä selvinneet) ja kärhöt kärsivät selvästi. Osa niistä jatkaa sinnikkäästi kukintaa vaikka varsi on jo miltei kuollut.

Fionan kanssa on tokoiltu siskojen kanssa Virven koulutuksessa ja omatoimisesti tänään koirakerhon kentällä. Paikallaolo alkaa jo sujua, mutta Fionalle täytyy vielä tehdä selväksi että paikkamakuu on eri kuin paikkaselälläänolo. Fionan mielestä on riittävää jos hän on paikallaan. Vaikka sitten selällään.

Tein Fionalle tänään myös metsäjäljen, joka meni lähinnä riitelyksi koska Fionan mielestä kepit on ihan tyhmiä ja hidastavat vauhtia. Minä olin eri mieltä asiasta ja etenkin siitä että karvaneiti räkäisee kepin eteeni kun tavoitteena on nätti vahva kepin tuonti minulle käteen.

Pihatöissä Fiona ja Tara ovat "avustaneet" rasittavuuteen asti, Fiona törmäsi taas pihalla vahvaan saviruukkuun (uusinta viime syksyltä) ja yhtenä aamuna söi kielonmarjoja. Ja sitten taas hiilitabletteja. Ostin niitä purkin lisää, edellisen olen syöttänyt jo sille eri yhteyksissä. Kielonmarjoista seurasi lähinnä ilmavaivoja, ei onneksi muuta.

Noppa on ollut touhukas, ilmoittaa kymmenen minuutin tarkkuudella ruoka-ajat ja yrittää pitää kuria & järjestystä Hulluille puutarhureille. Nopan pissaongelma ei ole vähentynyt, päinvastoin. Tai siis Nopalle se ei ole ongelma kun se ei pissankarkailua itse edes huomaa. Noppa tutkitaan taas ensi keskiviikkona Yliopistollisessa eläinsairaalassa Viikissä Addisonin taudin takia. Viimeksi maksa-arvot olivat koholla, toivottavasti nyt ei ole mitään ikäviä yllätyksiä tiedossa. Koira on ainakin hyväntuulinen ja niin terveen oloinen kuin vain tuossa taudissa voi olla.

Viikkoon kuului myös todella surullinen uutinen, joka mietitytti joidenkin ihmisten järjettömän (sananmukaisesti) itsekkyyden takia ja kuinka viattomat eläimet joutuvat siitä kärsimään. Mieli oli maassa ja halusin vain halata omia koiria.

Päivän piristäjät Tara & Fiona onneksi helpottivat oloani sekä tietenkin Noppa-mamma. Eihän noille voi kun nauraa

 En nyt ihan rotuesittelyyn laittaisi tätä kuvaa esimerkkinä sulokkaasti liikkuvasta älykkäästä koirarodusta...

Teiniosasto ei tajua palaverin vakavuutta (Noppa tuli pitämään puhuttelua Taran ja Fionan riekkumisesta)

Sama teini haistattelee tätikoirille. Ei se hevillä opi...

Sillä näinhän siinä sitten käy...
 

Tätikoirat rulettaa, teini tietää paikkansa.
 

 "Leikitsä mun kaa?"

"Jos mä vähän supattelen sulle?"

 Leikkihän se :)


 Noppa paheksuu moista riekkumista, Fionaa vaan naurattaa

Taran stalkkerihan se siellä taustalla taas

Noppa-mamma. Rakas pullero.

 Kesän viimeisiä kukkijoita
Kruunuvuokko (joka paleltui pakkasyönä)

Eri pinkin sävyisiä leimuja. Nimistä ei ole tietoa, osa on ollut täällä jo ennen muuttoamme ja osan olen saanut.



Kiiltoleimu aloitti kukinnan heinäkuun puolessavälissä ja jatkaa sitä sitkeästi.
 

Kerrottu fuksianpunainen (olikohan oikea värimääritelmä...) syysasteri. Nimi hukassa.
 

 Syyshortensioita on nyt jo kymmenkunta (okei, oli silti pakko ostaa vielä yksi viime viikolla...), tämä on joku entinen jämäkasvi jonka olen saanut eurolla tai ilmaiseksi. Nimilappua ei tullut mukana.

Tämän Great Star:n olen ostanut aikoinaan keväällä, mutta en normaalihintaan. 

Sädepäivänhatut tuovat valoa perennapenkkeihin.

Yhtään pilvi- tai auringonlaskukuvaa ei tällä kertaa ole. Aurinko laskee päivien lyhetessä puiden taakse eikä mielikuvituksellisia pilvikuvioitakaan ole näkynyt. Niiden sijasta tämänpäiväinen kuva nurmikkoalueen takareunasta kauniissa syyspäivän valossa.

21.9.2014

Tarttis tehdä enemmän

Halla kävi alkuviikosta. Mukanaan vei samettikukat (kaikki isot, kerrotut jotka olivat vasta nupulla), osan daalioista, kaikki pavut palkoineen, loppujen perunoiden varret, loput kurkut ja osan kärhöistä. Tulevalle viikolle on luvattu rehtiä pakkasta ja sen mukana menevät sitten loputkin. Lievästi sanoen riepoo. Edellinen hallayö oli juhannuksena ja kasvukausi siis kahden ja puolen kuun pituinen. Aika tylyä.

Purjot, salaatit, punajuuret ja hopeasipulit pitäisi kiireesti nostaa ylös. Daaliat ovat parhaassa kukassaan, siis ne jotka säästyivät. Tomaatit otimme sisälle väriä vaihtamaan, gladioluksista otin isompisipuliset ylös ja loput kompostiin. Tarttis tehdä enemmän.

Vaikka pihan viimeisille kukkaloistoille sanotaankin ensi viikon aikana heiheit, on suuntana kevät... Istutin eilen kolme ystävältä saatua rhodoa kahden muun toiselta ystävältä saadun lisäksi. Mukana tuli myös kolme pensasmustikkaa (jänikset ja Noppa kiittävät) ja samaan syssyyn meni kahteen häkkiin yhteensä 40 liljaa. Juhan rappausverkosta muotoilemat häkit ovat tällä kertaa pyöreitä ja niiden reunat tulevat reilusti maan pinnan yläpuolelle. Viime syksynä myyrät söivät kukkasipulit häkkien päältä, nyt joutuvat ainakin jumppaamaan ennen kuin pääsevät sipuleihin käsiksi (tai pitäisikö sanoa suuhuksi?).

Tyhjensin terassin saviruukkuja ja kirjaimellisesti hiki otsassa kiskoin onnenapiloiden ja kruunuvuokkojen mukuloita ruukuista. Varsinkin onnenapila leviää kesän aikana niin ettei meinaa irtoa ruukusta millään. Kuskasin myyrien tekemistä keoista multaa sinne sun tänne, kitkin ja vein rikkaruohoista multaa takapihan nurmikolle. Mutta silti aika ja päivänvalo loppuivat kesken. Tarttis tehdä enemmän.
 
Tämän päivän valoisa osuus kului metsässä tai sen reunalla, eli Fionan kasvattajan järjestämässä Virve Sormusen jälkikoulutuksessa. Mukana oli Fionan siskot Usva ja Näbben ja veli Jura. Kaksi jälkeä ja esineruutu, sen jälkeen leikkiä sisarusten, emän ja velipuolen kanssa ja tuloksena lopen uupunut Fiona. Kerrankin.

Esineruutu oli Fionalle aivan uusi asia, on jäänyt Fionalle opettamatta. Nopan opetin niin että lähetin sen esineruutuun sen kummemmin asiaa selittämättä. Ja sehän toimi. Ei silti pidä luottaa että Fionalle asia olisi yhtä itsestäänselvä, joten treeniä treeniä treeniä.. Tarttis tehdä enemmän.

Ensimmäinen jälki oli oma tekemäni, ilman keppejä tai nameja. Vain loppupalkka, joka Fionan mielestä oli aika turha. Menimme helpossa maastossa sammaleet heiluen, vauhtia piisasi niin että mietin ollaanko edes oikealla jäljellä vai jonkun sienestäjän perässä. Toinen jälki oli Virven tekemä ja lähdettiin ensimmäisen kerran janalta. Se jälki oli lyhyt, sillä lopetettiin se ensimmäiseen keppiin jonka Fiona ilmaisi. Kepit ovat Fionalle se jäljen ikävin juttu tällä hetkellä, vaikka pitäisi olla paras. Fionan mielestä keppien ilmaisu on ajanhaaskuuta ja häiritsee hyvää jälkeä. Eli tarttis treenata enemmän.

Tätikoirat jäivät pitämään lepopäivää kotiin Fionan ja minun poukkoillessa metsässä. Kummallekin lepo tekee hyvää. Tara on avustanut Hullun Puutarhurin roolissaan pihatöissä niin että on aivan jäykkä taas. Noppa väsyy helposti ja varsinkin huonolla säällä viihtyy hyvin sisällä. Sen turkki on vihdoin kasvanut miltei kokonaan takaisin, mutta karva on pehmeää "höttöä" eikä juurikaan suojaa sitä.

Fiona ja Tara ottavat ilon irti takapihan nurmikosta, juoksevat sitä ees taas kuin järkeä vailla. Välillä Taralta palaa pinna (oikeutetusti) Fionaan joka kokeilee rajojaan Taran suhteen. Noppaa se ei kokeile, ei edes yritä.


Kielikoirat Alli ja Fiona.

 Fiona houkuttelee Taraa leikkimään

Pönttöduetto

 

 


 

Tärkeintä on liike

 


 

 

"En mä mitään tehnyt, se sammui ihan itse!"
 

Tuttu näky iltalenkin ja -piimän jälkeen: "Turha luulla että mahdut sohvalle. Me oltiin tässä ensin."

Inkalilja kukkii terassilla - vielä.

Ruohosipuli on kukkiessaan kaunis. Ei ollut moksiskaan kuluneen viikon hallayöstä.

14.9.2014

Kesä on ohi

Viimeinen mökkiviikonloppu, seuraavan kerran palaan sinne ensi vuoden toukokuussa. Haikea olo, kesä on ohi ja pitkä talvi edessäpäin. Jos oikein positiivisesti ajattelee, niin kuuden kuukauden kuluttua on maaliskuun puoliväli ja kevään puutarhasuunnittelu jo täydessä vauhdissa...

Mökkiviikonloppu oli lämmin ja aurinkoinen, järvi oli peilityyni. Aina kun sieltä lähtee niin sää suosii. En muista kertaakaan että olisimme lähteneet sieltä huonossa säässä, mikä lie taika siinä on. Koirat kävivät uimassa, viimeisen kerran järvessä ennen ensi kesää. Seuraavat uintikerrat ovat koirauimalassa Hyvinkäällä.

Kotona on työn alla syysistutuksia ja sadonkorjuuta. Rikkaruohojen määrä on räjähtänyt niin että tekisi mieli kääriä koko kasvimaa mustaan muoviin ja tuhota rikkikset siten. Pavut tyrkkäävät topakasti satoa, loppujen lopuksi ihan hyvä että vain seitsemän pensaspapua neljästä kylvökerrasta huolimatta kasvoivat. Ne seitsemänkin ovat aivan kallellaan papujen määrästä ja niistä riittää meille oivasti syötävää. Tomaatit ovat nyt oikeasti kompostikamaa, sekopäiset ampiaiset tuhosivat isot tomaatitkin. Ne tekivät niihin reikiä ja tomaatit mätänivät. Tänä kesänä ampiaiset tekivät tuhoja enemmän kuin myyrät tai linnut. Karhunvadelmistakaan ei ole juuri mitään jäljellä. Linnut tyhjensivät tyrnipensaat yhdessä päivässä. Suunnittelin keräävänäi marjat pakkaseen, mutta saman päivän aikana oli joka ikinen marja hävinnyt. Raivostuttavan tehokasta toimintaa.

Pihatöiden ja mökkiprojektien (joista myöhemmin lisää) välissä ollaan Fionan kanssa muisteltu tokoa ja saamiamme oppeja. Nyt kun saataisiin vain ohjaajalle häiriövarmuutta niin päästäisiin eteenpäin. Riemastuttavaa on treenata koiran kanssa jolta löytyy moottoria (V8 17 kg paketissa) ja motivaatiota. Ei lopu virta kesken eikä into.

Ensi viikonloppuna on tiedossa pitkästä aikaa jälkitreeniäkin, ohjattua sellaista.

Fiona-saukko uimassa

 Tätikoirat järvessä, Tara tulee jo takaisin rantaan

Noppa tarkkana mökin rappusilla

Ja järvessä vettä kauhomassa (kauhean hauskaa läiskytellä vettä etutassuilla, juoda tolkuttomasti ja kävellä sitten mökkiin pissa valuen...)

Tara turkki märkänä mökin rappusilla

Mökin laajennusosa, virallisesti hyväksytty ja valmis rakennustarkastajankin puolesta.

Näkymä rantasaunan rappusilta tänään
 

Kotipihassa kultapallot kukkivat yhä

 Mökillä kukki kaunis keltainen lilja

Tätä näkyä pitää odottaa vielä 11 kuukautta, snif... Pinkit liljat ja leimut elokuussa.

Hennon vaaleanpunainen yksinkertainen salkoruusu ja kurkkuyrtin nuppuja.


Iltapilvi kuukausi sitten