kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

12.8.2014

Värikästä ja mustavalkoista

"Känsät käsissä sinun on kasteluvedet kantaman" -tokaisulla mennään taas. Vettä on satanut uutisista päätellen kaikissa ympäröivissä kunnissa, mutta ei täällä. Pilvet ovat tehneet  kierrosta lähiseutujen kautta. Kasvimaalle olen kantanut sananmukaisesti kädet ruvella vettä kannuilla, perennapenkit ovat saaneet satunnaisia kasteluita ja pensaat olen joutunut jättämään ilman. Tänään vihdoin satoi, aika nihkeästi kylläkin.

Osa kärhöistä potee näivetystautia (johon toivottavasti auttaa aika ja sade), osa leimuista ja päivänhatuista kärsii kuivuudesta ja suurin osa etupihan perennapenkistä kärsi suopayrtistä jota sitten kitkin parin kottikärryllisen verran. Kitkemisurakan jäljiltä löytyi miltei tukehtuneet syysvuokot, jaloangervot ja pari pionia. Ne reppanat näkivät viimeksi päivänvaloa keväällä ennen suopayrttien valtaannousua. Jopa tarha-alpi jää tuolle saippuakasville toiseksi leviämisvimmassa.

Liljat kukkivat ilokseni yhä, tai siis osa niistä. Viimeisiä viedään, montaa kukkijaa ei enää ole. Niissäkin tuli taas yllätyksiä kun Kodin Terrasta ostamani tuoksuvat liljat ovatkin valkoisia (voin vannoa etten ole valkoisia ostanut), mutta kukkivat viimeisten joukossa kauniisti. Toisaalta puutarhanhoidon ei pidä olla liian tarkkaa ja sävyjen mukaista nipottamista. Minulla on periaate että sinne istutetaan missä on tilaa ("Tää tulee tähän") eikä siihen missä sävyt stemmaavat parhaiten.

Jottei aika kävisi pitkäksi talon ja mökin remontin (ovat enimmäkseen Juhan savottaa), koirien hoidon ja -koulutuksen sekä työssäkäynnin lisäksi, olen miettinyt että kumpikin iso etupihan perennapenkki pitäisi muokata täysin. Myyrät, liian ahkerasti leviävät kasvit ja rikkaruohot edesauttavat perennapenkin uudistamissuunnitelmia. Projekti "Koko roska uusiksi" ei toteudu vielä tänä kesänä, koska tarvitsen operaatioon vaatimattomasti kaivinkonetta. Täytynee odottaa kunnes taloprojektin myötä tulee tarvetta taas konetyöhön ja hyödyntää sitä samalla.

Tällä hetkellä kiireisin pohdittava on, minne tyrkkään kolme puupionia jotka ostin erittäin edullisesti viime viikolla (kympillä kolme! Oli pakko ostaa). Ne tarvitsevat tilaa, jota perennapenkeissä ei juuri ole. Kasvimaa on ihan oma juttunsa, siihen palaan vielä. Sanon kuitenkin että samettikukat viihtyvät niin hyvin porkkanapenkeissä ettei porkkanoista ole tietoakaan. Mutta samettikukkia riittää!

Se hyvä puoli on myöhästyneessä kasvukaudessa ("kiitos" kylmälle ja sateiselle kesäkuulle jonka takia kasvu suorastaan pysähtyi) että vielä riittää kukintaa pihalla. Salkoruusutkin riemastuivat kukkimaan, vaikka odotin sitä vasta ensi kesäksi. Edellisvuotiset kuolivat kun aloittivat lämpimänä loppiaisena kasvun ja sitten tuli vielä talvi.

Syksyn kukkasipulikuvastoja olen silmäillyt (lue: lukenut jo hiirenkorville), mutta talttahampaiset maanalustermiitit rajoittavat ostointoa. Kun maksaa siitä että myyrät voivat paksusti, miettii tarkkaan mitä ostaa. Eli narsisseja ja laukkoja, niistä myyrät eivät tykkää. Ihanien tulppaanien perään vain huokailen ja ehkä muutamaa kokeilen. Jos edes osa säästyisi kevääseen ja kukintaan asti.

Sään vihdoin viilentyessä (vielä viime viikolla Hämeenlinnassa +33,5 C, nyt enää +24 C) ollaan aktivoiduttu koirien kanssa. Iltalenkit tehdään aikaisemmin kun ei tarvitse odottaa myöhäisiltaan asti ja ne ovat pidempiä kuin kesäkuumalla. Tokotreeneissä käydään ja muitakin treenejä on tiedossa. Tara seuraa niitä vain autosta, se ei pysty/ei halua tehdä mitään harjoituksia ja paineistuu jopa paikallaolosta. Olkoon sitten seuraneitinä mukana. Tantta-Noppa osallistuisi innolla, mutta väsyy helposti. Fiona osallistuu innolla ihan_kaikkeen eikä väsy helposti.

Uimassa ollaan käyty vain kerran heinäkuun mökkeilyn jälkeen. Fiona ui ja parpatti itsekseen, tappoi lumpeenlehtiä, sukelteli niiden juurakoita (kyllä, se sukeltaa) ja kävi välillä rantamudassa pyörimässä ja lirkuttelemassa Don-bernille. Sillä aikaa tätikoirat lilluivat rantavedessä Fionan menoa seuraten.

Fionan siskopuoli Vilja kävi kylässä leikkimässä Taran kanssa, Fionasta Vilja ei niin välitä. Sama ei kiitos-kohtalo oli tänään Fionalla kun Karkki-bortsu ja Skip-sheltti olivat kylässä. Fiona ei  riemastunut kolmesta tätikoirasta eikä edes Skip leikkinyt sen kanssa. Tara-puuma vikitteli Skipiä ja mummokoirat Karkki & Noppa keskittyivät ruuan pummimiseen ja iltatorkkuihin.

Noppa säikäytti viime viikolla pahoinvointikohtauksella.  Onneksi se oli hetkellistä ja syykin löytyi: ahmatti oli syönyt liikaa mustaviinimarjoja.

Noppa vadelmapensaassa välipalalla

Pihapalaverissa. Noppa, Tara ja Fiona

Fionan ja Taran mielestä takapihan nurmialue voisi olla isompikin (etsi kuvasta koirat)

  Keltainen päivänhattu

Kultapallo

Syyspäivänhattu

Leimuja

Syysleimu Natascha

Punahattu 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti