kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

2.8.2014

Puutarhatilanne, misseilyä helteessä ja lammasihmettelyä

Helteinen heinäkuu on ohi, kesä jatkuu yhtä kuumana elokuuna. Onneksi tällä viikolla on vastoin alkuperäisiä sääennustuksia satanut reippaasti joten saimme sadevesisäiliöt täyteen eikä ole iltaisin tarvinnut kantaa kaivovettä kasvimaalle. Perennat virkosivat kummasti ja kasvimaalla satoa tulee reilusti. Paitsi pavuista ja porkkanoista. Pavut kompensoivat viimevuotista runsasta satoa, sillä niitä on vain 7 pientä taimea joista riittää ehkä muutaman aterian lisäkkeeksi "tuottoa". Porkkanat hukkuivat samettiruusuihin. Ehkä ensi vuonna opin jo hallitsemaan samettiruusujen vs porkkanansiementen määrää kylväessä..

Liljat ovat upeassa kukassa ja suurin osa on jo lopettelemassa kukintaa. Leimut aloittivat, kärhöt samoin. Niistä teen erillisen kuvapläjäyspäivityksen kunhan loputkin kärhöt avaavat nuppunsa. Muutoin kuvia kertyy yhteen päivitykseen niin ettei niitä jaksa rullata läpi.

Perennapenkeissä ei nyt ole niin upeaa muutoin, sillä myyrillä on taas mullanalusbileet eli suurin osa perennoista on tyhjän päällä. Yhdistettynä kuiviin kuumiin päiviin se tietää tyhjiä kohtiä siellä missä pitäisi olla joku perenna tai tulevana talvena taas katoa kukkapenkeissä.

Siis mitä mainioin syy shoppailla uusia taimia, etenkin nyt syksyllä kun niitä saa edullisesti! Positiivinen asia on myös se, että ainoa tuholaiseläin pihassamme on myyrä. Meillä ei ole etanoita (yhden vauvaetanan löysin alkukesästä), vain muutama liljakukko yritti majoittautua (kokivat karmean kohtalon, niiden munat samoin), meillä ei ole peuroja eikä pihajäniskään ole tehnyt pahoja tuhoja, mitä nyt tasoitti terijoensalavien taimet maanmyötäisiksi. Kotiloita ei onneksi ole ja niiden kanssa pitää olla skarppina ettei niitä tulekaan. Tarkistan jokaisen istutetuksi tulevan taimen ja jos epäilen että sen mukana on riski kotiloista, pääsee taimi kylpyyn jopa pariksi viikoksi. Sinä aikana hukkuvat kotilot ja niiden munat jos niitä on.

Toisaalta pitäisi olla varovainen mitä kirjoittaa, sillä yleensä pihalla tapahtuu jotain ihan muuta mitä olen juuri naputellut blogiin. Kirjoitin että kaikki kaksiväriset tummanpunaiset liljat ovat kadonneet. Seuraavana aamuna nökötti kaksi kaunista kukkaa muiden liljojen joukossa. Harmittelin että isot tomaatit saivat kylmää juhannuksena ja kuolivat. En jaksanut siirtää isoja ruukkuja ja jätin keltaiset kaatuneet varret ruukkuihin odottamaan intoa raahata ruukut metsänreunaan tyhjennettäväksi. Nyt niissä on vihreät varret ja monta tomaattia kypsymässä. Valitin etteivät puuliljat tee kuin nuppuja, mutta eivät avaa niitä. Pihalla kuuluu miltei "plop plop" kun puuliljat availivat nuppujaan...

Hullut puutarha-apulaiset ovat olleet ahkerina apulaisinani, eli Tara on paimentanut rikkaruohoja ja Fiona syönyt ne. Noppa syö kypsyviä herukoita ja vadelmia, ampiaiset syövät harmiksemme mansikat. Joku äkäinen ampiainen pisti Noppaa tänään vadelmapuskassa.

Viime lauantain vietimme hikisissä tunnelmissa bordercollieiden ja kelpieiden erikoisnäyttelyssä Tuomarinkartanossa. Päivä oli erittäin kuuma, suorastaan tukala. Fiona oli kohtuullisen tyytyväisen oloinen häkissään viilennystakki päällä ja tuuletin etutassujen välissä, minä pelkäsin pyörtyväni kehään kuumuuden takia. Kehässä Fiona esiintyi erinomaisesti ei-niin-hyvästä-esittäjästään (minä) huolimatta ja sai tuomari Lena Dankerilta maininnan erittäin hyvä (EH). Fionan velipuoli Nooa voitti käyttöluokan urokset ja siskopuoli Hertta sai myös EH:n, niillä oli tuomarina brittiläinen Carolyn Ward.

Näyttelypäivä oli mukava helteestä huolimatta, seura oli erinomaista ja oli mielenkiintoista seurata yli sadan bordercollien esiintymistä. Viereisessä kelpiekehässä oli paljon tuttuja koiria ja hienoja tuloksia.

Toissapäivänä Fiona tutustui lampaisiin, ts. kävimme Fionan kasvattajan Sannan opastamana harjoittelemassa paimennusta. Ei sitä meidän toimintaamme voi paimennukseksi sanoa, lähinnä kokeiltiin "syttyykö" Fiona lampaille. Tarallahan se oli itsestäänselvyys heti ensimmäisestä kerrasta, Noppaa ei voisi lampaat tai ylipäätään paimennus vähempää kiinnostaa.

Ilta oli kuuma ja Fiona keskittyi lähinnä yleiseen touhotukseen, joten tutustumiseksi se meni. Tyypillisen nuoren koiran tapaan se söi lampaankakkaa, vouhotti ja hieman yritti toimiakin niiden lampaiden kanssa. Sillä oli intoa huomattavasti enemmän kuin järjenkäyttöä tai harkintaa. Tyypillistä noin nuorelle koiralle joka on ensikertalainen. Fionan sisko Usva oli mukana myös, samoin siskopuoli Vilja. Usva teki Fionat, nuo siskokset tarvitsevat vielä paljon harjoitusta, aikaa ja aikuistumista ennen kuin paimennuksesta on niillä jotain tolkkua. Vilja näki lampaita myös ensi kerran, mutta sillä oli aikuisen koiran asenne, eli se mietti ja harkitsi ja seurasi mitä Roy tekee.

Roy paimensi ja me ihailimme. Todella kaunista katsottavaa kun paimenkoira tietää mitä tekee ja tottelee ohjaajan käskyjä hienosti.

Sunnuntaina menemme Somerolle jatkamaan paimennusharjoittelua. Paimennus taitaa kuulua sarjaan "liian monta liikkuvaa osaa ohjaajalle", eli ei ehkä minun lajini. Mutta Tara tulee nauttimaan siitä suuresti, kerrankin asia jonka se todella osaa (ohjaaja ei) ja josta se nauttii. Mielenkiinnolla odotan miten Fiona toimii nyt kun lampaisiin on jo tutustuttu.

 Fionalla oli kuuma erikoisnäyttelyn kehässä Kuva: Jonna Peltonen

Sillä aikaa tätikoirat ottivat rennosti kotona

Vaaleanpunainen jaloangervo

Päivänliljoista suurin osa on vielä nupulla, odotan mielenkiinnolla minkälaisia kukintoja niissä on - osa ei ole vielä kukkinut koskaan.

Tämä kuuluu päivänliljojen norsusarjaan, eli kukka on miehen nyrkin kokoinen, eikä varsi ja lehdetkään sieltä pienimmästä päästä ole...

Virginiantädyke

Etupihan havupenkki

Iltapilviä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti