kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

7.7.2014

Vielä sääpaapatusta, mökkeilyä ja yksivuotissynttärisankari

Vielä muutama päivä sitten oli normi sateinen ja kolea sää, sitten tuli lisää ukonilmoja.
Ja samassa rytäkässä meni sähkötkin kahdeksaksi tunniksi. Lähdin koirien kanssa kentälle Riitan koulutukseen toivoen, että palatessani sähkötkin olisivat jo tulleet (ei tulleet, menin sitten kitkemään sateeseen perunapenkkiä suutuspäissäni).

Koulutus sujui vaihtelevassa kelissä, helteen aavistuksesta siirryttiin rakeisiin ja rankkaan sateeseen. Mutta Fiona toimi hyvin! Tokotauko (ts. treenien väheneminen) on ollut hyväksi, koiralla on intoa ja motivaatiota taas tehdä töitä. Paikallaolo vaatii vielä ahkeraa harjoittelua, Fiona ei millään malttaisi keskittyä moiseen. Vielä.

Kävimme viikolla myös city-kävelyllä, Lahden satamassa yhdessä Marjan, Karkki-bortsun ja Skip-sheltin kanssa. Karkki ja tätikoirat tervehtivät coolisti toisiaan, Fiona ryntäsi pusuttelemaan Karkkia ja seuraavassa hetkessä se olikin selällään kun Karkki (ihan nätisti) ilmoitti ettei moinen ryntäily sovi.

Satamassa oli paljon väkeä koleasta säästä huolimatta. Tätikoirat (siis Tarakin) tallustelivat väkijoukossa kuin vanhat tekijät vaikka harvoin enää käyvät tuollaisissa paikoissa. Mutta Fionalle ei mennyt perille tieto siitä ettei se voi tervehtiä jokaista vastaantulevaa tai terassilla istuvaa, eli lisää harjoitusta siihenkin...

Viikonlopun vietimme mökillä, säätkin lämpenivät vihdoin. Juha teki mökin uuden osan terassia, minä totesin että valtti leviää näppärästi pitkin käsiä, paremmmin kuin mökin seinään jonne sen piti päätyä.

Näkymä mökin uudelta terassilta

Koirat saivat uida ensimmäisen kerran tänä kesänä mielin määrin, mutta Nopan uintia häiritsi kahden yli-innokkaan kaverin poukkoilu. Tara paimentaa Nopan pois järvestä ja Fiona ui vesilelunsa kanssa niin touhukkaana ettei väistänyt edes uivaa Noppaa. Ui siinä sitten silmät puoliummessa himmaillen, paheksuu Noppa.

Vesipeto Fiona

Mökin pihalla oli jo miltei kypsiä mustikoita, Noppa oli oitis niitä imuroimassa ja opetti myös Fionan syömään niitä. Lopun viikonlopun kuului tuhinaa pusikoista kun N&F tutkaili mustikoiden kypsyysasteita. Pelkään pahoin että kotona ne harvat kypsyvät pensasmustikat (jotka eivät paleltuneet kesäkuun halloissa) päätyvät parempiin suihin..

Kotona pitkän kostean jakson jälkeen tullut lämpö miltei räjäytti pihan kasvuun. Etenkin nurmikon, vesiheinän - ja myyrien keot. Mikä ihmeen vimma niillä talttahampailla on inventoida kukkapenkkejä keskellä kesää?! Luulisi että ruokaa riittäisi muuallakin. Tosin ei takuulla niin monipuolisesti ja runsaasti kuin perennapenkeissäni ja kasvimaalla. Keisarinpikarililjan sipuli oli nostettu ylös myyrien kulkureitillä, eli taas totesin ettei sillä ole mitään karkottavaa vaikutusta niihin.

Kasvimaalla on kahdessa samanlaisessa lavakauluksissa toisessa ollut harso päällä koko ajan ja siellä on lähes kaikki siemenet itäneet ja kasvavat hyvää vauhtia. Toisessa ei ollut harsoa missään vaiheessa, siellä ei ole mitään muuta eloa kuin taimina sinne istutetut purjot. Yksikään siemen ei ole itänyt. Ensi vuodeksi täytyy ostaa paljon harsoa lisää...
Pavut istutan neljännen kerran, jospa nyt maa olisi tarpeeksi lämmin niiden kasvuun.

Taas tänään totesimme että kasvimaan aitaus tuli todella tarpeeseen. Pihallamme viihtyvä jänis tulee koko ajan rohkeammaksi eikä tänään väistänyt Fionaakaan. Mutta jos Noppa olisi pupun huomannut, olisi jänikselle tullut äkkilähtö tontilta.

Tasan vuosi sitten syntyivät Dreamoor-kenneliin metalliset-pentue, eli Fiona sisaruksineen (ei-koiraihmisille lukijoille tiedoksi että Fionan ja sen sisarusten virallisissa nimissä on metalli mainittu tavalla tai toisella. Fionalla se on tina). Rakas karvakakaramme (sanomme sitä varmaan vuosienkin kuluttua pennuksi...) on aikuistunut, mutta aivan kakara se vielä on. Ja myös rakas ja fiksu ja reipas. Ja soma. Onnea kaikille Fionan sisaruksille ja kiitos kasvattaja-Sannalle ihanasta koirasta!


Parhaat kaverukset, Tara ja Fiona leikkimässä. Ehdoton suosikkileikki tuo Fionan "Mä nousen tästä pystyyn" ja sitten se kaatuu suoraan selälleen taaksepäin - ja aiheuttaa minulle joka kerta rytmihäiriöitä.

Illalla on sitten hyvä rentoutua sohvalla. Noppa on päätynyt lattialle nukkumaan, yleensä se valtaa yhden sohvan (omansa koirahuoneesta) kokonaan.

Wannabe-Bowl of Beauty-pioni oli kauneimmillaan isolla nupulla, sitten tuli torstain ukkoskuurot jotka hakkasivat kukat rikki.

Sarah Bernhardt avasi nuppunsa onneksi vasta ukkosten jälkeen ja kukkii kauniisti kahden pionin voimin. Ne kaksi muuta Sarahia odottelevat vielä pari vuotta ennen kuin kukkivat.

 Santa Fe avasi ainoan pienen nuppunsa (mukana kuvassa joku pieni vihreä hämähäkki)

Sysikurjenmiekka kukki vihdoin, olin jo luopunut toivosta. Kolme vuotta se panttasikin kukintaansa.


Valkoinen sormustinkukka kuvattuna maanantain sateessa

Astereita, vanhoja ja varmoja kukkijoita

Vielä kerran punainen isotähtiputki

Iiriksiä ja harjaneilikoita

Valoa yössä alkuviikolla

Värjättyjä pumpuleita - eikun pilviä mökillä lauantai-iltana


3 kommenttia:

  1. Nopalla erittäin tyylikäs kiharakauluri :) Onko sinulla muuten sinivaleunikkoa kasvamassa?

    VastaaPoista
  2. Nopalla on muhkea lammaskarva kaulurissa ja pöksyissä ja sitten ihan olematonta karvaa selässä ja lantiolla. Näyttää siltä kuin joku olisi trimmannut lampaan humalassa :)

    Sinivaleunikkoa ei ole lainkaan, on kuulemma hyvin hankala ja nirso kasvatettava. Toisaalta sitä hehkutetaan vähän joka puolella, joten tekisi mieli kokeilla viihtyisikö se meillä.

    VastaaPoista