Puutarhasaldoa

Puutarha-aiheinen päivitys tällä kertaa koska koirien kanssa on hiljaiseloa, ts. näillä helteillä ei treenata eikä paljoa lenkkeilläkään. Lähellä puoltayötä alkaa olla Nopalle sopivat lämpötilat ulkoiluun. Tara meinaa tappaa itsensä lämpöhalvaukseen ellei sitä hillitse. Se ei vaan ymmärrä ettei kannata juosta kolmenkymmenen asteen lämmössä samalla lailla kuin kolmentoista asteen lämmöissä viime kuussa. Fionakin on hieman vaisumpi kuin normaalisti, kuuma sää väsyttää sitäkin.

Helteet saivat aikaan vihdoin kasvupyrähdyksen pihalla ja kasvimaalla. Mutta kylmä kesäkuu vaikutti silti niin että kaikki pihalla (kasvit siis...) ovat mitei päivälleen kaksi viikkoa myöhemmässä kuin viime kesänä.

Kasvimaan saldo:
Salaattia: on (paremmin kuin viime vuonna). Punajuuria: on (paremmin kuin viime vuonna). Nauriita: lehtiä on, lopputulos vielä avoinna (harvennus vol. 7 on jäänyt, ovat yhä liian tiheässä). Tilliä: on. Pinaattia: on. Porkkanaa: no ei (aina ei vaan kannata uskoa ohjeita. Samettikukat karkottavat ehkä porkkanoiden tuholaisia, mutta estävät myös porkkanoiden kasvun. Lopputulos on paljon samettikukkia, edelleen vähän porkkanoita.). Persiljaa: on. Purjoa: on, jos tykkää minipurjoista. Sipulia: ON! (Lähti mopo keulimaan keväällä ja nehän viihtyy tässä maaperässä. Odotettavissa on siis  taas hunajamelonin kokoisia sipuleita jos jätetään ne maahan syyskuuhun asti). Perunaa: on (myös sipuleiden välissä, oli pakko tunkea loput siemenperunat minne ne vaan mahtuivat). Avomaan kurkkua: ON! (Joka ainoa siemen iti jonka kylvin sen jälkeen kun luulin isojen taimien paleltuneen juhannuksena. No ei ne paleltuneetkaan, vaan lykkäävät kurkkuja. Ja ne pienet taimet tekevät samaa perässä.). Papuja: oooon.... (eli huonolta näyttää, mutta saattavat yllättää).

Kasvimaan aitauksesta olen hehkuttanut ennenkin ja tarpeen se on ollut. Pihajäniksemme tarkistaa harva se päivä joskos pääsisi lounaalle sinne. Jänikseltä pitää suojata myös puutarhamustikat, tosin niiden saldo ei tänä vuonna ole ilo jäniksellekään: kolme mustikkaa kypsymässä. Ehkä ensi vuonna sitten enemmän...

Liljojen kadosta en voi syyttää vain myyriä, joku muu on on ollut syyllinen niiden häviämiseen myös. Kostea ja lämmin syksy ja liian turvepitoinen multa = osa sipuleista mätäni ja osa kärsi pahasti kylmästä ja märästä kesäkuustakin. Myös vähäluminen talvi on ollut osasyy liljojen huonovointisuuteen tai sipuleiden tuhoon. Osassa nuppuja on pieniä väkäsiä, kuin jonkun elukan tekemiä (mieleen tuli ensin Alien, mutta ei ihan samalla kaliiberilla...). Liljakukkoja oli vain muutamia ja ne aloittivat keisarinpikarililjoista ja varjoliljoista joten sain tuhottua aikuiset kukot ja munat ajoissa. Murheekseni näyttää siltä että vuosia vanhat musta-punaiset liljat ovat hävinneet kokonaan, samoin suurin osa tummanpunaisista. Osa oli ahdistuksissa kultapiiskujen välissä, joten kultapiiskut saivat äkkilähdön kompostiin.

Oranssit liljat ovat sananmukaisesti häikäiseviä

Kirkkaanpunainen kerrottu lilja on ruukussa, suojassa myyriltä.

Puuliljat ovat myös ruukussa. Syksyllä siirrän ne maahan, mutta myyrän kestävään häkkiin.

Tämä on taas wannabe-kukka, eli piti olla Boogie woogie, mutta ei siltä näytä.

Puuliljojen tuoksu on huumaava, etenkin näinä kuumina päivinä. 
Altari-puulilja

Rosseline

Tämä on "tavallinen" tummanpunainen lilja, ei se mustapunainen, joka katosi perennapenkeistä.

Pinkit liljat ovat suosikkejani

Vaaleat ovat kauniita, mutta eivät noiden vaaleanpunaisten veroisia

 

Erilaisia laukkoja kukkii nyt vasta, oletin että kaikki laukat kukkivat ukkolaukkojen tapaan kesän alussa. Mietin jo että olenko istuttanut ruohosipulia perennapenkkiin... Mutta kas, sieltä avautui jälkeenjääneen ruohosipulin kukan sijasta kaunis sinilaukka.

Mustalaukka on valkoinen

 

Pallerolaukka. Todella nimensä mukainen.

Karviaiset eivät pihallamme viihdy, joku maaperässä tai istutuspaikassa on niille epämieluisaa. Siinä missä entisen talomme pihalta sitä kitkin, täällä ostan lisää uusia taimia ja huonolla menestyksellä. Nopan harmiksi marjat ovat pieniä ja kuivia, mutta onneksi kävimme kylässä paikassa jossa oli kypsiä, mehukkaita karviaisia. Ja kyllä kelpasivat! Fiona oli oitis mukana, kaikki syötäväksi kelpaava (ja osin myös kelpaamaton) käy sille. Hieman teinikoira tarvitsee vielä harjoitusta karviaisten piikkien varomisessa :)

Noppa on ihan ammattilainen marjanpoiminnassa suoraan suuhun

 Fionalta se ei suju vielä yhtä hyvin..

Viimeiset unikkokuvat tältä vuodelta (epäilen ainakin)