Kas, nehän kasvaa!
Kasvit siis. Koirat kasvavat lähinnä turkin osalta, paitsi Fiona joka aloitti karvanlähdön. Oli aikakin.
Perennojen kukinta on tasan kaksi viikkoa myöhemmässä kuin viime kesänä. Pionit ovat nyt kauneimmillaan ja muutkin isot perennat alkavat olla parhaimmassa loistossaan. Hieman huolestuttaa eniten odottamani kukinta, eli puuliljojen loisto. Sitä ei näytä tulevan. Keväällä ostetut ja vimmatusti kasvaneet puuliljat ovat tehneet jättiläismäiset nuput jotka eivät näytä siltä että ne aukeaisivat missään vaiheessa. Harmittaa, sillä myyrätuhojen jäljiltä liljojen kukinta tulee olemaan muutenkin vaisumpaa kuin viime vuonna (kyllähän niitä on, mutta silti!). Kärhöt kukkivat tänä kesänä myöhempään kuin viimeksi, suurimmassa osassa on vielä vain pienet nuput.
Unikot avaavat lämmössä nuppujaan vauhdilla, viime kuussa uudelleenistuttamat hortensiat viihtyvät metsänreunassa hyvin pensasmustikoiden kanssa (hurja kahden mustikan sato tulossa, ellei pihajänis ehdi syömään niitä meitä ennen), perennapenkkeihin tyrkätyt daaliatkin kasvavat nihkeän alun jälkeen. Keskikesä on ihanaa aikaa!
Fionaa ja etenkin Taraa ei lämpö haittaa, epäilen että Taralle on joku unohtanut kertoa myös sen ettei musta koira viihdy auringossa. Se touhottaa perässäni tuntikausia pihatöissä, kellii välillä nurmikolla ja jatkaa sitten rikkaruohojen tuijottamista. Istutuspuuhat ovat erityisen mielenkiintoisia. Tara tärisee (!) kiihtymyksestä vieressä ja Fiona tunkee istutuskuoppaan syömään kanankakkaa ja luujauhoa (käytän puristettua luujauholannoitetta, luomua) tai juomaan kuoppaan lisäämääni vettä. Noppa sentään odottaa että poistun paikalta ja tulee imeskelemään puoliksi liuenneita kanankakkarakeita - ja sen jälkeen siirtyy eteeni röyhtäilemään. Vähempikin närästyttää. Kumpikin (N&F) ovat saaneet viime aikoina ylimääräisiä asidofilus-annoksia ja tehobaktia. Ja lannoitteet ovat yhä syvemmissä kuopissa istutuksissa ja yhä enemmän valmiiksi liuotettuina. Onneksi eivät ole saaneet syötyä kuin muutaman yksittäisen kanankakkareen, Nopalle ripuli kun voi olla kohtalokas.
Nopan Addisonin taudista johtuva jatkuva kortisonilääkitys ja/tai tauti itsessään aiheuttaa "valumisvikaa", eli iltapäivästä kello kolmesta eteenpäin (jep, kellontarkasti!) sillä valuu pissa aivan holtittomasti. Aamulla annettu lääke vaikuttaa jotenkin, en tiedä. Noppa käy ulkona pissalla ja seuraavassa hetkessä lattialla on pisaroita. Se ei itse huomaa eikä pysty vaikuttamaan pissaongelmaan. Eli pissatetaan sitä ihan urakalla ja iltaan mennessä ongelma helpottuu. Yöt se nukkuu rauhallisesti, ei ole lätäköitä ja pyytää ulos jos on hätä.
Eilen oli tätikoirien kokoontuminen kun Karkki-bortsu tuli kylään Marjan ja Skip-sheltin kanssa. Niin samanoloinen se on Nopan kanssa (kuten on aiemminkin todettu), että yhdessä vaiheessa nappasin siitä kiinni kun luulin että Noppa on menossa kukkapenkkiin ja kun istuimme ruokapöydässä, en erottanut kumpi niistä muistutti että hän on siinä vieressä (vink vink, ruokaa!).
Skip-reppana sai miltei traumoja tunkeilevasta teinikoirasta (Fiona) eikä ymmärtänyt flirttailevaa tätikoiraa (Tara).
Lenkilläkin käytiin, metsässä hupitti 4 narttukoiraa ja yksi uros (Skip) ilman ongelmia. Päinvastoin, meidän koirat vaikuttivat kovin tyytyväisiltä kun saivat lenkkiseuraa.
Kukkakuvia
Perennojen kukinta on tasan kaksi viikkoa myöhemmässä kuin viime kesänä. Pionit ovat nyt kauneimmillaan ja muutkin isot perennat alkavat olla parhaimmassa loistossaan. Hieman huolestuttaa eniten odottamani kukinta, eli puuliljojen loisto. Sitä ei näytä tulevan. Keväällä ostetut ja vimmatusti kasvaneet puuliljat ovat tehneet jättiläismäiset nuput jotka eivät näytä siltä että ne aukeaisivat missään vaiheessa. Harmittaa, sillä myyrätuhojen jäljiltä liljojen kukinta tulee olemaan muutenkin vaisumpaa kuin viime vuonna (kyllähän niitä on, mutta silti!). Kärhöt kukkivat tänä kesänä myöhempään kuin viimeksi, suurimmassa osassa on vielä vain pienet nuput.
Unikot avaavat lämmössä nuppujaan vauhdilla, viime kuussa uudelleenistuttamat hortensiat viihtyvät metsänreunassa hyvin pensasmustikoiden kanssa (hurja kahden mustikan sato tulossa, ellei pihajänis ehdi syömään niitä meitä ennen), perennapenkkeihin tyrkätyt daaliatkin kasvavat nihkeän alun jälkeen. Keskikesä on ihanaa aikaa!
Fionaa ja etenkin Taraa ei lämpö haittaa, epäilen että Taralle on joku unohtanut kertoa myös sen ettei musta koira viihdy auringossa. Se touhottaa perässäni tuntikausia pihatöissä, kellii välillä nurmikolla ja jatkaa sitten rikkaruohojen tuijottamista. Istutuspuuhat ovat erityisen mielenkiintoisia. Tara tärisee (!) kiihtymyksestä vieressä ja Fiona tunkee istutuskuoppaan syömään kanankakkaa ja luujauhoa (käytän puristettua luujauholannoitetta, luomua) tai juomaan kuoppaan lisäämääni vettä. Noppa sentään odottaa että poistun paikalta ja tulee imeskelemään puoliksi liuenneita kanankakkarakeita - ja sen jälkeen siirtyy eteeni röyhtäilemään. Vähempikin närästyttää. Kumpikin (N&F) ovat saaneet viime aikoina ylimääräisiä asidofilus-annoksia ja tehobaktia. Ja lannoitteet ovat yhä syvemmissä kuopissa istutuksissa ja yhä enemmän valmiiksi liuotettuina. Onneksi eivät ole saaneet syötyä kuin muutaman yksittäisen kanankakkareen, Nopalle ripuli kun voi olla kohtalokas.
Nopan Addisonin taudista johtuva jatkuva kortisonilääkitys ja/tai tauti itsessään aiheuttaa "valumisvikaa", eli iltapäivästä kello kolmesta eteenpäin (jep, kellontarkasti!) sillä valuu pissa aivan holtittomasti. Aamulla annettu lääke vaikuttaa jotenkin, en tiedä. Noppa käy ulkona pissalla ja seuraavassa hetkessä lattialla on pisaroita. Se ei itse huomaa eikä pysty vaikuttamaan pissaongelmaan. Eli pissatetaan sitä ihan urakalla ja iltaan mennessä ongelma helpottuu. Yöt se nukkuu rauhallisesti, ei ole lätäköitä ja pyytää ulos jos on hätä.
Eilen oli tätikoirien kokoontuminen kun Karkki-bortsu tuli kylään Marjan ja Skip-sheltin kanssa. Niin samanoloinen se on Nopan kanssa (kuten on aiemminkin todettu), että yhdessä vaiheessa nappasin siitä kiinni kun luulin että Noppa on menossa kukkapenkkiin ja kun istuimme ruokapöydässä, en erottanut kumpi niistä muistutti että hän on siinä vieressä (vink vink, ruokaa!).
Skip-reppana sai miltei traumoja tunkeilevasta teinikoirasta (Fiona) eikä ymmärtänyt flirttailevaa tätikoiraa (Tara).
Lenkilläkin käytiin, metsässä hupitti 4 narttukoiraa ja yksi uros (Skip) ilman ongelmia. Päinvastoin, meidän koirat vaikuttivat kovin tyytyväisiltä kun saivat lenkkiseuraa.
Karkki keimailee
Skip vauhdissa
Skip ja Tara
Kukkakuvia
Pioni Festiva Maxima
Vaaleanpunaisia, nimeämättömiä (=ei tietoa mikä lajike) pioneja
Yksivuotisia unikkoja
Pioniunikko
Kultahelokkeja ja tummia pioniunikkoja
Vaaleanpunainen palava rakkaus
Ja iltavalo
Voi Noppaa. Kaikenlaisia vaivoja sitä pitää ollakin. Ihania kukkia!
VastaaPoista