Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

24.7.2014

Puutarhasaldoa

Puutarha-aiheinen päivitys tällä kertaa koska koirien kanssa on hiljaiseloa, ts. näillä helteillä ei treenata eikä paljoa lenkkeilläkään. Lähellä puoltayötä alkaa olla Nopalle sopivat lämpötilat ulkoiluun. Tara meinaa tappaa itsensä lämpöhalvaukseen ellei sitä hillitse. Se ei vaan ymmärrä ettei kannata juosta kolmenkymmenen asteen lämmössä samalla lailla kuin kolmentoista asteen lämmöissä viime kuussa. Fionakin on hieman vaisumpi kuin normaalisti, kuuma sää väsyttää sitäkin.

Helteet saivat aikaan vihdoin kasvupyrähdyksen pihalla ja kasvimaalla. Mutta kylmä kesäkuu vaikutti silti niin että kaikki pihalla (kasvit siis...) ovat mitei päivälleen kaksi viikkoa myöhemmässä kuin viime kesänä.

Kasvimaan saldo:
Salaattia: on (paremmin kuin viime vuonna). Punajuuria: on (paremmin kuin viime vuonna). Nauriita: lehtiä on, lopputulos vielä avoinna (harvennus vol. 7 on jäänyt, ovat yhä liian tiheässä). Tilliä: on. Pinaattia: on. Porkkanaa: no ei (aina ei vaan kannata uskoa ohjeita. Samettikukat karkottavat ehkä porkkanoiden tuholaisia, mutta estävät myös porkkanoiden kasvun. Lopputulos on paljon samettikukkia, edelleen vähän porkkanoita.). Persiljaa: on. Purjoa: on, jos tykkää minipurjoista. Sipulia: ON! (Lähti mopo keulimaan keväällä ja nehän viihtyy tässä maaperässä. Odotettavissa on siis  taas hunajamelonin kokoisia sipuleita jos jätetään ne maahan syyskuuhun asti). Perunaa: on (myös sipuleiden välissä, oli pakko tunkea loput siemenperunat minne ne vaan mahtuivat). Avomaan kurkkua: ON! (Joka ainoa siemen iti jonka kylvin sen jälkeen kun luulin isojen taimien paleltuneen juhannuksena. No ei ne paleltuneetkaan, vaan lykkäävät kurkkuja. Ja ne pienet taimet tekevät samaa perässä.). Papuja: oooon.... (eli huonolta näyttää, mutta saattavat yllättää).

Kasvimaan aitauksesta olen hehkuttanut ennenkin ja tarpeen se on ollut. Pihajäniksemme tarkistaa harva se päivä joskos pääsisi lounaalle sinne. Jänikseltä pitää suojata myös puutarhamustikat, tosin niiden saldo ei tänä vuonna ole ilo jäniksellekään: kolme mustikkaa kypsymässä. Ehkä ensi vuonna sitten enemmän...

Liljojen kadosta en voi syyttää vain myyriä, joku muu on on ollut syyllinen niiden häviämiseen myös. Kostea ja lämmin syksy ja liian turvepitoinen multa = osa sipuleista mätäni ja osa kärsi pahasti kylmästä ja märästä kesäkuustakin. Myös vähäluminen talvi on ollut osasyy liljojen huonovointisuuteen tai sipuleiden tuhoon. Osassa nuppuja on pieniä väkäsiä, kuin jonkun elukan tekemiä (mieleen tuli ensin Alien, mutta ei ihan samalla kaliiberilla...). Liljakukkoja oli vain muutamia ja ne aloittivat keisarinpikarililjoista ja varjoliljoista joten sain tuhottua aikuiset kukot ja munat ajoissa. Murheekseni näyttää siltä että vuosia vanhat musta-punaiset liljat ovat hävinneet kokonaan, samoin suurin osa tummanpunaisista. Osa oli ahdistuksissa kultapiiskujen välissä, joten kultapiiskut saivat äkkilähdön kompostiin.

Oranssit liljat ovat sananmukaisesti häikäiseviä


Kirkkaanpunainen kerrottu lilja on ruukussa, suojassa myyriltä.

Puuliljat ovat myös ruukussa. Syksyllä siirrän ne maahan, mutta myyrän kestävään häkkiin.

Tämä on taas wannabe-kukka, eli piti olla Boogie woogie, mutta ei siltä näytä.

Puuliljojen tuoksu on huumaava, etenkin näinä kuumina päivinä. 
Altari-puulilja
Rosseline

Tämä on "tavallinen" tummanpunainen lilja, ei se mustapunainen, joka katosi perennapenkeistä.

Pinkit liljat ovat suosikkejani

Vaaleat ovat kauniita, mutta eivät noiden vaaleanpunaisten veroisia

 

Erilaisia laukkoja kukkii nyt vasta, oletin että kaikki laukat kukkivat ukkolaukkojen tapaan kesän alussa. Mietin jo että olenko istuttanut ruohosipulia perennapenkkiin... Mutta kas, sieltä avautui jälkeenjääneen ruohosipulin kukan sijasta kaunis sinilaukka.


Mustalaukka on valkoinen
 

Pallerolaukka. Todella nimensä mukainen.

Karviaiset eivät pihallamme viihdy, joku maaperässä tai istutuspaikassa on niille epämieluisaa. Siinä missä entisen talomme pihalta sitä kitkin, täällä ostan lisää uusia taimia ja huonolla menestyksellä. Nopan harmiksi marjat ovat pieniä ja kuivia, mutta onneksi kävimme kylässä paikassa jossa oli kypsiä, mehukkaita karviaisia. Ja kyllä kelpasivat! Fiona oli oitis mukana, kaikki syötäväksi kelpaava (ja osin myös kelpaamaton) käy sille. Hieman teinikoira tarvitsee vielä harjoitusta karviaisten piikkien varomisessa :)

Noppa on ihan ammattilainen marjanpoiminnassa suoraan suuhun

 Fionalta se ei suju vielä yhtä hyvin..

Viimeiset unikkokuvat tältä vuodelta (epäilen ainakin)




20.7.2014

Mustavalkoisten mökkiloma

Viikko mökillä on näemmä meidän mustavalkoisille maksimiaika. Tätikoirilla keuli mopo pahemman kerran eikä karvateini jäänyt juuri jälkeen sekoilussa. Uiminen oli niin kivaa ettei Tara voinut ajatella enää mitään muuta, vaan juoksi rannalle ja takaisin taukoamatta koko eilisen. Se myös kaahotti laiturille itseään säästämättä, eli osui joka tolppaan. Seurauksena särkylääkekuuri ja eiliset iltapissat niin, että kannoin Taran ulos kun se ei kyennyt liikkumaan. Rauhallisempi liikkuminen ja etenkin lepo olisi ihan hyvä juttu, myös Taran pään kannalta.

Noppa joi järvivettä kai litratolkulla, pissasi tolkuttomasti sisälle ja sai sitten ripulinkin. Nopan kohdalla se on aina huolestuttavaa, muistissa on liian hyvin reissut päivystykseen viattomana tuntuvan vatsaoireilun seurauksena. Onneksi tällä kertaa selvittiin vain minun valvomisellani ja juuri pestyn maton uusintapesulla.

Fiona kohelsi tätikoirien mukana rannalla ja järvessä se kommentoi lähes koko ajan. Eikä paljoa puuttunut ettei se yrittänyt raahata minua vedestä rannalle. Jos olisi ollut dummy mukana niin oltaisiin päästy treenaamaan "hukkuvan pelastusta" vepe-liikkeenä. Fionalla oli myös erittäin uhkarohkea harrastus järvessä: se vaani tätikoirien vedessä lilluvia valkoisia hännänpäitä ja saalisti niitä. Jonain päivänä siinä käy vielä höplästi...

Marja tuli tervehtimään meitä Karkin ja Skip-sheltin kanssa. Karkki ja Noppa pääsivät ensin rauhassa lillumaan järveen ennen kuin päästimme rymyjengin sinne myös. Skipille kävi aivopieru ja se hyppäsi laiturilta mustavalkoisten perään ennen kuin tajusi mitä uiminen olikaan. Lopun ajan se paheksui rannalla muiden vesileikkejä.

Marjan vierailupäivä oli ainoa ns. lomapäivä viikon aikana, muu aika meni työleirimeiningillä. Mutta nyt on mökin laajennusosa maalattu (valtattu), laskujeni mukaan 21 erikokoista mattoa/koirien alustaa pesty, autot puunattu sisältä ja ulkoa ja Juha ahkeroi vielä laajennusosan terassinkin. Paljon jäi töitä vielä odottamaan, mutta olen tyytyväinen miten paljon saimme viikossa aikaan, erityisesti se mökin valttaus jossa ystäväni oli apuna.

Kotona odottivat rikkaruohot, kasvimaan kastelu ja nurmikon leikkuu. Ehdittiin käydä Fionan kanssa tokotreeneissäkin. Tauko on tosiaan tehnyt sille hyvää (ja viikon jatkuva riekkuminen myös, se oli sopivan väsynyt...), liikkeet alkavat sujua jo toivottuun malliin.

Ensi lauantaina on bordercollieiden ja kelpieiden erikoisnäyttely, jonne Fiona osallistuu ns. bikinikunnossa, eli aika turkittomana. Toisaalta se on edelleen vasta vuoden ikäinen (täysin keskeneräinen kakara vielä) eikä erikoisnäyttelyyn mennäkään kisaamaan, vaan osallistumaan. Yksi lysti mitä se siellä saa, vietetään mukava päivä kasvattajan ja tuttujen kanssa siellä. Tätikoirat jäävät sitten kotiin, päivä olisi niille liian rankka.

Seuraava blogipäivitys on kukkia, kukkia, kukkia - ja vähän kasvimaajuttuakin.

Kaikkien tätikoirien mallit, Karkki ja Noppa (kuva: Marja Peltonen)

 Noppa katselee Karkin uintia (kuva: Marja Peltonen)

Rakas Noppa ja muhkea kauluskarva (kuva: Marja Peltonen)

Nopalla ei ole enää täysin kaljuja kohtia, selkäänkin alkaa kasvaa vihdoin karvaa. Hännän tyvessä on musta tupsu ja lantion kohta on kuin trimmerillä ajeltu.

Skip ja Noppa (kuva: Marja Peltonen)

Tarhapöllö-Tara kuva: Marja Peltonen

Teinikoira Fiona

Fiona keikistelee (ts. kierii repimänsä piimäpurkin jämien päällä...)

Tämäniltainen valo

16.7.2014

Takkuturkkeja ja ihana keskikesä

Vuoden ehdottomasti paras aika, keskikesä. Ei ole vaihtoehtoja. Kaikki kukkii, tuoksuu, on lämmintä ja kaunista. Ja värikästä! Perennapenkissä hehkuvat helokit ja palavat rakkaudet, ritarinkannukset ja malvat (jep, meillä ei ole värisuunnittelusta tietoakaan perennapenkeissä, vaan kasvit ovat istutettu "Tää mahtuu tähän"-periaatteella).

Koirat nauttivat, ne uivat mökillä ja köllivät selällään kotona nurmikolla. Uiminen on Fionan mielestä niin kivaa ettei sitä oikein tajuakaan. Itse asiassa niin kivaa että se miltei sekoaa järveen. Se tulee sieltä kuitenkin käskystä eikä pahemmin karkaa sinne ilman lupaa. 

Hellepäivinä uiminen ja karvanlähtö ovat yhdistelmä, joka takaa paljon takkuja. Siihen päälle vielä kieriskelyä märällä turkilla soralla niin saadaan Fionankin teflon-turkkiin rastoja. Taralla on turkki pehmennyt sterilisoinnin myötä ja sillä on pöksyt takussa alvariina, Nopalla kortisonilääkitys on tehnyt sen vähästä karvasta höttöä, joka kihartuu helposti ja joka ei suojaa ja menee klimppitakkuun helposti.

Kotona pihalla kukkii ja tuoksuu, kasvimaalla oli vihdoin tapahtunutkin jotain (ainakin vesiheinien osalta, niitä riittää...) ja perennapenkissä on ruuhkaa siihen malliin että pakko karsia osa. Pionit tarvitsevat taas huoltoa, myyrät ovat riehuneet niiden alla ja osa on vinossa ja osa vajonnut syvään myyränkoloon. Isot pionit eivät välitä, pienemmät kituvat helpommin.

Perennapenkin ruuhkaa katsellessani harkitsin "Taas lähti mopo käsistä"-puutarharyhmän perustamista. Takuulla saisin siihen paljon jäseniä, luulen etten ole ainoa joka keväällä paljasta perennapenkkiä katsellessaan luulee, että siellähän on tilaa vaikka kuinka. Ja joka kilahtaa ihan täysin puutarhamyymälöissä, etenkin loppukesästä kun suurin osa kasveista on alennetuilla hinnoilla myynnissä. Ja joka tilaa liikaa kukkasipuleita joka syksy myyrien iloksi.

Loppukesän pahin ruuhka taitaa tosin olla kasvimaalla yhdessä kasvilavassa, jonne tipahti vahingossa kokonainen pussillinen tillinsiemeniä. Piti laittaa vain muutama paikkaamaan jo syötyjä tillejä, käsi heilahti liian reteästi. Naurispenkissä on myös tungosta, vaikka olen karsinut sitä jo neljään kertaan. Ensimmäiset siemenet eivät itäneet lainkaan, toisella kerralla hutkaisin koko pussillisen ja ne itivät kaikki.

Avomaankurkun taimet eivät kuolleetkaan juhannushallaan, vaan sinnittelevät yhä elossa. Näyttävät kamalilta, mutta punkevat sitkeästi pieniä kurkunalkuja. Juhannuksen jälkeisellä viikolla laitoin niiden väliin kurkunsiemeniä, ajattelin että jos niistä edes pari lähtisi ja ehtisi kasvattaa kurkkujakin. Ne(kin) itivät kaikki. Kysyin Juhalta että onhan meillä tarpeeksi isoja lasipurkkeja. Nimittäin on tiedossa rutkasti purkitettavaa jos ne kaikki taimet ehtivät tehdä satoa.

Liljat aloittavat kukintaansa, minun suosikkini. Viimeksi marmatin puuliljasta, joka keskittyi vain nuppujen tekemiseen, muttei avannut niitä. Kun pakkasin autoa mökkireissua varten, olin varma että kuulin takaa vienon "Plop!"-äänen. Puulilja Altari (tai Garden Pleasure, en ole varma kumpi se on) avasi nuppunsa. Ihan kuin olisi sanonut "Ähäkutti!". Onneksi se kukkii pitkään (ja tuoksuu voimakkaasti), pääsin nauttimaan sen kukinnasta vielä mökiltä tultuamme.

Myyrät tekivät paljon tuhoja liljapenkeissä, märkä syksy ja lumiköyhä talvi viimeistelivät liljojen tuhoa. Onneksi niitä on niin paljon, että kukinnan iloa riittää. Mutta lisää pitänee hankkia, perennapenkeissä on niille vielä tilaa (kunhan keksin myyrävarman häkin niille suojaksi).

Noppa tykkää kun mansikat kypsyvät, se käy tarkistamassa pihan marjatilanteen monta kertaa päivässä. Herukoita se on haistellut Taran kanssa parin viikon ajan, sitten kun ne ovat kypsiä se käy syömässä. Mutta ei koskaan raakoina. Sama mansikoissa, vain kypsät kelpaavat.


 Meidän rakas pöyhöturkki (uinnin jäljiltä karva on ihan pehmoista)

Älli ja Tälli pihaleikeissä

Sillä aikaa kun mustavalkoiset testasivat takapihan nurmikon kestävyyttä spurteilla, minä kuvasin kukkapenkeissä.
 Kiiltoleimuja

Loistojasmike

Lisäystä viime blogikirjoituksen unikkokuviin
Pioniunikoita
  

Pioniunikko Rose Romance


Puulilja Altari tai Garden Pleasure

Sormustinkukkia

Vaaleanpunainen palava rakkaus

Punaista palavaa rakkautta

Valkoinen malva ja unikko

Jättisinikuunliljan kukka

Astereita ja tarha-alpia
 
Marjan ottamia kuvia viime viikolta
Fiona tappaa heinää, Skip ihmettelee

Tara

Fiona yksi vuotta

Pakollinen iltaruskokuva, tältä illalta

11.7.2014

Kas, nehän kasvaa!

Kasvit siis. Koirat kasvavat lähinnä turkin osalta, paitsi Fiona joka aloitti  karvanlähdön. Oli aikakin.

Perennojen kukinta on tasan kaksi viikkoa myöhemmässä kuin viime kesänä. Pionit ovat nyt kauneimmillaan ja muutkin isot perennat alkavat olla parhaimmassa loistossaan. Hieman huolestuttaa eniten odottamani kukinta, eli puuliljojen loisto. Sitä ei näytä tulevan. Keväällä ostetut ja vimmatusti kasvaneet puuliljat ovat tehneet jättiläismäiset nuput jotka eivät näytä siltä että ne aukeaisivat missään vaiheessa. Harmittaa, sillä myyrätuhojen jäljiltä liljojen kukinta tulee olemaan muutenkin vaisumpaa kuin viime vuonna (kyllähän niitä on, mutta silti!). Kärhöt kukkivat tänä kesänä myöhempään kuin viimeksi, suurimmassa osassa on vielä vain pienet nuput.

Unikot avaavat lämmössä nuppujaan vauhdilla, viime kuussa uudelleenistuttamat hortensiat viihtyvät metsänreunassa hyvin pensasmustikoiden kanssa (hurja kahden mustikan sato tulossa, ellei pihajänis ehdi syömään niitä meitä ennen), perennapenkkeihin tyrkätyt daaliatkin kasvavat nihkeän alun jälkeen. Keskikesä on ihanaa aikaa!

Fionaa ja etenkin Taraa ei lämpö haittaa, epäilen että Taralle on joku unohtanut kertoa myös sen ettei musta koira viihdy auringossa. Se touhottaa perässäni tuntikausia pihatöissä, kellii välillä nurmikolla ja jatkaa sitten rikkaruohojen tuijottamista. Istutuspuuhat ovat erityisen mielenkiintoisia. Tara tärisee (!) kiihtymyksestä vieressä ja Fiona tunkee istutuskuoppaan syömään kanankakkaa ja luujauhoa (käytän puristettua luujauholannoitetta, luomua) tai juomaan kuoppaan lisäämääni vettä. Noppa sentään odottaa että poistun paikalta ja tulee imeskelemään puoliksi liuenneita kanankakkarakeita - ja sen jälkeen siirtyy eteeni röyhtäilemään. Vähempikin närästyttää. Kumpikin (N&F) ovat saaneet viime aikoina ylimääräisiä asidofilus-annoksia ja tehobaktia. Ja lannoitteet ovat yhä syvemmissä kuopissa istutuksissa ja yhä enemmän valmiiksi liuotettuina. Onneksi eivät ole saaneet syötyä kuin muutaman yksittäisen kanankakkareen, Nopalle ripuli kun voi olla kohtalokas.

Nopan Addisonin taudista johtuva jatkuva kortisonilääkitys ja/tai tauti itsessään aiheuttaa "valumisvikaa", eli iltapäivästä kello kolmesta eteenpäin (jep, kellontarkasti!) sillä valuu pissa aivan holtittomasti. Aamulla annettu lääke vaikuttaa jotenkin, en tiedä. Noppa käy ulkona pissalla ja seuraavassa hetkessä lattialla on pisaroita. Se ei itse huomaa eikä pysty vaikuttamaan pissaongelmaan. Eli pissatetaan sitä ihan urakalla ja iltaan mennessä ongelma helpottuu. Yöt se nukkuu rauhallisesti, ei ole lätäköitä ja pyytää ulos jos on hätä.

Eilen oli tätikoirien kokoontuminen kun Karkki-bortsu tuli kylään Marjan ja Skip-sheltin kanssa. Niin samanoloinen se on Nopan kanssa (kuten on aiemminkin todettu), että yhdessä vaiheessa nappasin siitä kiinni kun luulin että Noppa on menossa kukkapenkkiin ja kun istuimme ruokapöydässä, en erottanut kumpi niistä muistutti että hän on siinä vieressä (vink vink, ruokaa!).

Skip-reppana sai miltei traumoja tunkeilevasta teinikoirasta (Fiona) eikä ymmärtänyt flirttailevaa tätikoiraa (Tara).

Lenkilläkin käytiin, metsässä hupitti 4 narttukoiraa ja yksi uros (Skip) ilman ongelmia. Päinvastoin, meidän koirat vaikuttivat kovin tyytyväisiltä kun saivat lenkkiseuraa.

Karkki keimailee

Skip vauhdissa

Skip ja Tara

Kukkakuvia
Pioni Festiva Maxima

Vaaleanpunaisia, nimeämättömiä (=ei tietoa mikä lajike) pioneja

Yksivuotisia unikkoja
Pioniunikko




Kultahelokkeja ja tummia pioniunikkoja

Vaaleanpunainen palava rakkaus

Ja iltavalo