Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

11.6.2014

Pihakiireitä ja Fionan näyttelydebyytti

Vaikka kesän alun päivät ovat upean pitkiä, eivät nekään meinaa riittää sille kaikelle tekemiselle jota tämä vuodenaika tuo. Ensi vuonna pitää ottaa osa kesälomasta toukokuun lopussa jottei tarvitsisi riehua pihalla puolille öin harva se ilta. Tai toisaalta: olen siellä pihalla joka tapauksessa, oli lomaa tai ei ja oli muka pihatyöt tehty tai ei. Koskaan ne eivät tule valmiiksi kuitenkaan.

Jottei aika vaan kävisi pitkäksi (tai tulisi hetkeä jolloin ei olisi odottamassa jotain istutettavaa), tein löytöjä paikallisessa Agrimarketissa. Tämä ilta meni uusia hortensia-ostoksia istuttaessa ja valeessa kasvaneiden siirtämisessä. Vielä pitäisi löytää paikka valkokirjokanukalle ja keltakirjokanukalle, tarhakotakuusamalle ja suklaakirsikalle. Niin, ja sille magnolialle jonka ostin Kauppilasta kuukausi sitten. Niin ja niille kuudelle kärhölle jotka hankin loppukeväästä... Ruusu- ja kuolanpionit ovat sentään istutettu, helppo homma kun myyrien jäljiltä perennapenkeissä on rutkasti tilaa. Daalioiden istutus oli nopeaa, niitä ei sitten jäänyt eloon kuin kahdeksan (24 ruukullista oli esikasvatuksessa, suurin osa paleltui vappuna). Gladiolukset kasvavat kohinalla viimekesäisistä sipuleista, saa nähdä kukkivatko myös.

Myyrät tekevät yhä inventaarioita perennapenkkeihin ja kostoksi tein niille siitä hieman hankalampaa. Ensin perennapenkin reunasta maata pois lapion terän syvyyden verran ja 15 cm leveydeltä, sitten muoviset juuriesteet rikkaruohoja varten ja tiukkaan poljettua soraa myyriä varten. Kyllähän ne menevät kummastakin läpi, mutta onpahan ainakin enemmän työtä.

Kasvimaalta puuttuu enää kaksi lavakaulusta (2+3 kaulusta päällekkäin), sen jälkeen vain raivoisaa kitkemistä ja kastelua siellä. Kastelun on onneksi hoitanut luonto hyvin tähän asti, mutta toisaalta se tekee lisää kitkettävääkin. Ja sitä riittää.

Juha teki aidan isäni kanssa kasvimaan ympärille ja portit sinne myös. Hullut karvapuutarhurit ovat katkeria kun eivät pääse osallistumaan kitkemiseen, mutta lohdutukseksi heitän Fionalle voikukkia syötäväksi. Ja sehän syö. Teinikoiralle ei kurkku eikä salaatti kelpaa, mutta voikukka ja heinä ovat herkkua.

Kesän myötä vakituiset koiratreenitkin ovat jääneet tauolle ja Fionan kanssa ollaan tehty vain satunnaisia kotitreenejä. Ainakaan näyttelyseisontaharjoitukset kotona eivät ole tehonneet, huomasin sen kun olimme sunnuntaina Lohjalla ryhmäerikoisnäyttelyssä. Epäilen vahvasti että Fiona oli syönyt liikaa yrttejä kasvimaan reunalta koska se käyttäytyi miltei kuin oikeat koirat. Ensin se oli katkera kun ei päässyt leikkimään ihan jokaisen vastaantulevan koiran kanssa, sitten tyytyi osaansa ja hengaili rennosti. Kehässä seisominen ei siis sujunut lainkaan hyvin, se sijaan se juoksi niin nätisti etten ollut silmiäni uskoa.

Brittituomari tykkäsi meidän karvapallosta ja Fiona voitti junioriluokan saaden SA:n (sertifikaatin arvoisen). Paras narttu-luokassa se oli joukon nuorimpana neljäs. Hieno aloitus näyttelyuralle!

Hillevi Karvapallo (Fiona) ei suostu vieläkään luopumaan jättipaksusta turkistaan vaikka juoksutkin tulivat ja menivät. Ison karvamäärän seassa on pieni koira, kuten taas huomasin kun pesin sitä näyttelyä varten. Niin kivaa se leirin vepeily ja vedessäolo Fionan mielestä oli, että se tulee nykyään suihkuun puolijuoksua ja suihkussa seisoo paikoillaan kuin Lootin vaimo. Ehdottomasti helpoin pestävä meidän laumasta. Ja ehdottomasti sitä pestään eniten koska löytää lenkiltä joka ojan ja mutalammikon.

Koirat ovat olleet avustamassa pihatöissä kiitettävästi. Noppa pitää vahtia, Tara paimentaa rikkaruohoja ja Fiona paimentaa Taraa. Minulla ei ole hetkeäkään yksinäinen olo, joku seuraa koko ajan jokaista liikettäni...

Seuraavat päivitykset ovat kukkakuvapitoisia, olen kuvannut ahkerasti mutta purkanut kameraa laiskasti.
Ensin Fionan ensimmäisestä näyttelystä (kaikki näyttelykuvat otti Sari Hujanen)

Kovin vakava nuori koira juuri ennen kehäänmenoa

Fiona arvosteltavana, takana Fionan pikkuserkku Briskness-kennelistä

Se juoksee hihna löysällä ja minun takanani/vierellä!

Aina ei malta olla edustava :)

Pihalla kukoistaa
Unikoita ja saksankurjenmiekkoja

Lumipalloheisi on taas painunut kukkien painosta

Keltainen keisarinpikarililja

Valkoinen särkynyt sydän

                        Etupihan havupenkki (jossa kukkii myyriltä säästyneet tulppaanit)


Sain ystävältäni syntymäpäivälahjaksi upean jalohortensian Endless Summer:n


Onnellinen koira (Nopalla on näemmä lääkitys kohdallaan :)

Ukkosta tiedossa

Iltausvaa

Sohvanvaltaajat tänään iltalenkin jälkeen. Nopalla on käynyt joku vahinko kun on unohtunut lattialle. Yleensä se on ensimmäisenä ja viimeisenä sohvalla.

4 kommenttia:

  1. Iiihana sohvanvaltauskuva! Voi kun pääsisi sekaan. Onnea Fionalle hienosta näyttelydebyytistä!
    Teiltä on niin upeat näkymät, voi huokaus. Mikä maisema!
    Ooh, keltainenkin keisarinpikarililja kukki, mulla se on tehnyt vain lehtiä pari vuotta. Toivottavasti myyräesteesi toimii mahdollisimman tehokkaasti. Voi ihan kuvitella ne kiroilevat myyrät, jotka siihen törmäävät.

    VastaaPoista
  2. Meillä on pitkä sohva ihan tarpeellinen, muuten sinne ei itse mahdu :) Tosin jos sinne väliin menee, saa paheksuvia katseita...

    Myyränryökäleet eivät ole moksiskaan keisarinpikarililjoista! Olivat nostaneet yhden ihan pinnalle, koko iso lilja oli ihan vinossa. Meillä kukki tänä vuonna vain keltaiset keisarinpikarililjat, jostain syystä oranssit eivät tehneet edes nuppuja.

    VastaaPoista
  3. Suuret onnittelut kauniille Fionalle tukijoukkoineen!

    VastaaPoista