kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

11.5.2014

Suuria tunteita ja teinikoiran elämäntuskaa

Se on rankkaa. Pienen (?) bordercollienartun elämä siis. Ensimmäiset juoksut ja Suuria Tunteita sen mukana. Välillä Fionaa harmittaa ja kiukuttaa ihan kauheasti, jopa niin kauheasti että pitää tiuskia Nopallekin. Onneksi Noppa taitaa tajuta mistä on kysymys eikä noteeraa teinikoiran pikaraivareita. Seuraavassa hetkessä teinikoira on tunkemassa syliin, laittaa päätä kainaloon ja suunnilleen nyyhkii elämäntuskaansa.

Tänään tokotreeneissä jouduin jopa nostattamaan sitä hieman, ennenkuulumatonta. Itse koulutus menikin lähinnä teinikoiran kontaktin saamiseen, sillä ajatukset eivät näemmä pysy sillä kasassa lainkaan. Vain paikallaolo sujui hyvin, ensimmäisen kerran ryhmässä. Taitaa mennä haahuiluksi huomisen ja tiistainkin koulutukset, mutta mennään kokeilemaan.

Kotona Fiona ehdottelee tätikoirille kaikenlaista ja vikittelee Taraa. Noppakin pohti että asiaan pitäisi reagoida, mutta jätti asian sitten sikseen.

Pihalla Fiona ei ehdi oloaan pohtia kun se paimentaa Taraa, joka paimentaa rikkaruohoja joita nyhdän perennapenkeistä (kasvimaalle en ole vielä ehtinyt, olisi jo pitänyt kitkeä sekin jo). Fiona sitten syö ne kitketyt rikkaruohot. Samalla se jyrsi piparjuuria joita nakkelin pois perunamaalta. Fiona teki Aapot, eli söi myös karanneita saksankirvelintaimia. Minttuakin se saa maistaa piakkoin, sitä en saa tapettua kasvimaalta millään.

Toukokuinen puutarharetki kohdistui eilen Kauppilaan erinomaisessa seurassa.  Ajomatkaa oli riittämiin (7 tuntia tuli ajettua kaiken kaikkiaan), mutta oli sen arvoistakin. Ensin Tampereelle ihastelemaan Ullan kotia, pihaa ja tomeria kotivahteja (Saimi ei tosin riemastunut minusta, haukkui pystyyn mennen tullen) ja sitten suuria suunnitelmia ja pakettiauton nokka kohti Turkua. Jotenkin kylmä ilma, kaikkien ihanien kasvien ja erikoisuuksien näkeminen (ja kenties realismikin: minne kaikki istuttaisin?) turruttivat niin, että kotimatkalla pakun perässä oli paljon tilaa vielä... Käsittämätöntä, hämmästyin miten vähän sitä sitten tulikaan hankittua sen runsauden keskeltä. Mukaan lähti magnolia (pitäisi selvitä tälläkin kasvuvyöhykkeellä, katsotaan), pioni Coral Charm, erivärisiä siperiankurjenmiekkoja (mm. valkoinen ja miltei musta), unikkoja, jouluruusuja, tummapikarinliljoja (nupulla vielä, odotan innolla niiden aukeamista), keltareunapikarililja, yksi marja-aronian taimi, avomaankurkun taimia, purjon taimia, istutussipuleita sekä tietenkin Juhan ja minun äideille kunnon äitienpäiväkimput.

Noiden lisäksi tuli myös Viherpeukaloilta kevättalvella tekemäni tilaus, joten istuttamista riittää. Puhumattakaan mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä kasvimaalla. Samalla kun kaivan uusia istutuspaikkoja, päästelen painokelvotonta tekstiä vesimyyrän tuhoille ja niiden tekemille tunneleille. Lidlistä ostetut ja häkkiin istutetut liljojen sipulit ovat olleet myyrien kiinnostuksen kohteena kun häkin ympärillä on pelkkää onkaloa. Vanhan hortensian hidas kasvuunlähtö ei ihmetytä kun sen alla on valtava onkalo. Juha lähetti nurmikoihin tehtyihin reikiin räjähtävät terveiset, eli käytti vanhat ilotuliteraketit ja -pommit... Hyvin oli kuulemma nurmikko heilahtanut!

Toiveissa on vuorokauteen lisätunteja (tämä kuukausi on vuoden kiireisin joka suunnassa ja joka vuosi), sadetta ja lämpöä (ensimmäistä on jo saatu, toista odotetaan vielä), piiiiitkää pinnaa (draamaprinsessan juoksut loppuvat parin viikon kuluttua viimeistään...) ja tätikoirille terveitä & pirteitä viikkoja (Taralla jumittaa selkä, on särkylääkekuurilla ja käy akupunktiossa, mutta on iloinen, Noppa on pirteämpi kuin aikoihin) ja myyrille nopeaa joukkotuhoa jonkun taudin tai petoeläinten toimesta. Meidän mustavalkoisista ei ole niiden kurittajaksi.
 Kirjopikarinlilja

Keltareunapikarinlilja (Fritillaria michailovskyi) kirjopikarinliljojen keskellä

Kohta avautuvat ensimmäiset isot tulppaanit (metsätulppaanit kukkivat jo)

Noppa laiduntaa maakellarin katolla

Fiona ja kaihoisa katse (teini on nyt niin kovin väsynyt...)

Ei hullummat maisemat eilen illalla. Ensin kovin sinistä...

...ja sitten hyvin punaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti