Mustavalkoista menoa

Kaksi päivää poissa (Dreamoor-leirillä, siitä lisää kuvien kera seuraavassa päivityksessä) ja sillä aikaa pihassa oli tapahtunut viherräjähdys. Erittäin lämmin sää ja sateet saivat kasvit vimmattuun kasvuun. Myös rikkaruohot riehaantuivat. Myyrien tehoiskun jäljiltä (ne 50 liljaa yhdestä kohtaa ja kolmisenkymmentä muualta perennapenkistä) on tilaa uusille pioneille, eli viime viikolla Annalan taimitorilta Helsingistä ostamilleni ruusu- ja kuolanpioneille sekä Kauppilan ostokselle Coral Charm:lle. Koska lähes kolmestakymmenestä daaliasta ei sittenkään tule määrällisesti ongelmaa (ne mätänivät ruukkuihin), ei tarvitse stressata niidenkään mahtumisesta perennapenkkiin. Siellä on nyt hyvin tilaa... Tänään bongasin muutaman liljakukon, tuskittelin että onko se nyt liljojeni lopullinen tuho. Ensin myyrät, sitten liljakukot. Onneksi niitä kukkoja ei ollut montaa ja löysin & tuhosin niiden tuoreet munat. Daaliat selvisivät hyvin talvesta kellarista, mutta jostain syystä mätänivät esika

Viikonloppu meni mökillä remonttia tehden (ei riitä että sitä tehdään myös kotona...), ts. Juha korjaili ja remontoi ja minä tein jokatoukokuisen toivioretken lähialueen kesäkukkia myyvään puutarhaan. Itse asiassa kesäkukkia en ostanut muita kuin erivärisiä lumihiutaleita, mutta mukaan tarttui muutama laatikollinen tomaatintaimia, persiljaa, tilliä, mansikkaa, suippopaprika ja amppelikurkku. Viimeisin mainittu on sen verran jyhkeässä amppelissa että taitaa jäädä ripustamatta ja päätyy johonkin tasaiselle alustalle. Meiltä ei niin tanakkaa koukkua löydy sille sopivasta paikasta (koukkuja löytyy joka lähtöön, mutta sopivaa paikkaa ei). Perjantain koleus vaihtui lauantain helteeksi, suora siirtyminen pukeutumisessa toppatakista toppiin. Noppa päätti heittää talviturkin ja kielloista huolimatta "putosi" laiturilta, Tara-tolvana tietenkin perässä. Fiona oli viikonlopun fiksuin koira ja jäi rannalle ällistelemään tilannetta sekä saunasta juossutta emäntää joka vei Nopan mökkiin k

Se on rankkaa. Pienen (?) bordercollienartun elämä siis. Ensimmäiset juoksut ja Suuria Tunteita sen mukana. Välillä Fionaa harmittaa ja kiukuttaa ihan kauheasti, jopa niin kauheasti että pitää tiuskia Nopallekin. Onneksi Noppa taitaa tajuta mistä on kysymys eikä noteeraa teinikoiran pikaraivareita. Seuraavassa hetkessä teinikoira on tunkemassa syliin, laittaa päätä kainaloon ja suunnilleen nyyhkii elämäntuskaansa. Tänään tokotreeneissä jouduin jopa nostattamaan sitä hieman, ennenkuulumatonta. Itse koulutus menikin lähinnä teinikoiran kontaktin saamiseen, sillä ajatukset eivät näemmä pysy sillä kasassa lainkaan. Vain paikallaolo sujui hyvin, ensimmäisen kerran ryhmässä. Taitaa mennä haahuiluksi huomisen ja tiistainkin koulutukset, mutta mennään kokeilemaan. Kotona Fiona ehdottelee tätikoirille kaikenlaista ja vikittelee Taraa. Noppakin pohti että asiaan pitäisi reagoida, mutta jätti asian sitten sikseen. Pihalla Fiona ei ehdi oloaan pohtia kun se paimentaa Taraa, joka paimentaa ri