kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

26.5.2014

Toukokuun kukat (paljon kuvia, vähän tekstiä)

Kaksi päivää poissa (Dreamoor-leirillä, siitä lisää kuvien kera seuraavassa päivityksessä) ja sillä aikaa pihassa oli tapahtunut viherräjähdys. Erittäin lämmin sää ja sateet saivat kasvit vimmattuun kasvuun. Myös rikkaruohot riehaantuivat.

Myyrien tehoiskun jäljiltä (ne 50 liljaa yhdestä kohtaa ja kolmisenkymmentä muualta perennapenkistä) on tilaa uusille pioneille, eli viime viikolla Annalan taimitorilta Helsingistä ostamilleni ruusu- ja kuolanpioneille sekä Kauppilan ostokselle Coral Charm:lle. Koska lähes kolmestakymmenestä daaliasta ei sittenkään tule määrällisesti ongelmaa (ne mätänivät ruukkuihin), ei tarvitse stressata niidenkään mahtumisesta perennapenkkiin. Siellä on nyt hyvin tilaa... Tänään bongasin muutaman liljakukon, tuskittelin että onko se nyt liljojeni lopullinen tuho. Ensin myyrät, sitten liljakukot. Onneksi niitä kukkoja ei ollut montaa ja löysin & tuhosin niiden tuoreet munat.

Daaliat selvisivät hyvin talvesta kellarista, mutta jostain syystä mätänivät esikasvatusruukkuihin. Tein kaiken kuten edellisenä vuonna, ainoastaan ruukkujen sijoitus pihalla oli eri paikassa. Liekö se tai vapun kylmät säät vaikuttaneet niin että hyvä jos kymmenkunta daaliaa saan kasvamaan. Hieman epäilen sitäkin.

Vaikka myyrät söivät suurimman osan tulppaaneista, on sentään jotain kukkivaakin.

Sunnuntain tulppaanit:















Japaninakileija aloitti jo kukinnan, muissa ei ole vielä tietoakaan nupuista 


Pihaesikko

Pikku särkynyt sydän ja tulppaani

Kerrottu narsissi

Tummapikarililja

Eilisen illan maisemia etupihalta. Oli pysäyttävä tunnelma kun usva hiipi pelloilta yhä lähemmäs..
  


19.5.2014

Täti- ja teinikoira-asiaa sekä puutarhatuhojen inventointia

Viikonloppu meni mökillä remonttia tehden (ei riitä että sitä tehdään myös kotona...), ts. Juha korjaili ja remontoi ja minä tein jokatoukokuisen toivioretken lähialueen kesäkukkia myyvään puutarhaan. Itse asiassa kesäkukkia en ostanut muita kuin erivärisiä lumihiutaleita, mutta mukaan tarttui muutama laatikollinen tomaatintaimia, persiljaa, tilliä, mansikkaa, suippopaprika ja amppelikurkku. Viimeisin mainittu on sen verran jyhkeässä amppelissa että taitaa jäädä ripustamatta ja päätyy johonkin tasaiselle alustalle. Meiltä ei niin tanakkaa koukkua löydy sille sopivasta paikasta (koukkuja löytyy joka lähtöön, mutta sopivaa paikkaa ei).

Perjantain koleus vaihtui lauantain helteeksi, suora siirtyminen pukeutumisessa toppatakista toppiin. Noppa päätti heittää talviturkin ja kielloista huolimatta "putosi" laiturilta, Tara-tolvana tietenkin perässä. Fiona oli viikonlopun fiksuin koira ja jäi rannalle ällistelemään tilannetta sekä saunasta juossutta emäntää joka vei Nopan mökkiin kuivattavaksi sadattelujen kera. Nopan kunnon ja herkkyyden lämpötilan vaihteluille huomioiden sen uintireissu ei ollut fiksu idea. Onneksi se ei ollut moksiskaan, mitä nyt nukkui seuraavan yön tiiviisti sohvalla villahuovan päällä. Kuten myös Tara.

Fiona toipuu juoksuistaan ja käyttäytyy epäilyttävän normaalisti. Se ei syö enää ihan kaikkea, on keskittynyt lähinnä rikkaruohojen ja yrttien mussuttamiseen. Eli sen hengitys haisee hammastahnalle (piparjuurta, minttua tai saksankirveliä) ja sillä on hieman ilmavaivoja (vähemmästäkin voikukkien syömisestä..). Koulutuksessa sillä on vaihe "En ole kuullutkaan moisesta!", joten harkitsen vakavasti tokokisauramme aloittamisen siirtämistä hamaan tulevaisuuteen. Jälki siltä kyllä onnistuu, viime viikolla Virven koulutuksessa se teki hienon peltojäljen vieraan ihmisen (Virven) tekemänä ja ilmaisi vieraan kepin. Olin todella tyytyväinen, keppejä kun ei olla "ehditty" (lue: laiska omistaja) harjoitella juuri lainkaan. PK-tottikseen palaamme joskus ensi vuonna, kunhan teinikoira on opetellut monta muuta asiaa siihen mennessä.

Tänään päästin miltei perinteisen itkuporaraivarin kun huomasin viikonlopun aikana myyrien riehuneen perennapenkeissä raivoisasti. Koko pitkän perennapenkin laita oli nostettu ylös ja matka oli jatkunut aina liljoihin asti, joita oli syöty häkistä huolimatta. Eli häkin reuna on liian matalalla ja ne kerpeleen jyrsijät pääsevät sinne. Toisaalla huomasin kokonaisen liljapenkin kadonneen. 50 toissakesänä istutettua liljaa on hävinnyt. Täysin. Siinä kohdassa ei kasva edes rikkaruohoja. Ketutukseni oli lievästi sanoen korkea.

Purin hammasta niin että amalgaamit rutisivat ja yritin ajatella positiivisesti että onpahan tilaa perennapenkissä niille lukuisille daalioille jotka ovat esikasvatuksessa. Tosin niissä ei ole elon hiventäkään. Mutta monta kesää vanhat gladiolukset puskevat alkua innolla purkeissaan. Niiden ei pitäisi kukkia montaa kesää peräkkäin saati ylipäätään selvitä talven yli kellarissa paremmin kuin daaliat.

Myyrät ovat jyränneet keisarinpikarililjojen välistä niin, että osa niistä on ihan vinossa. Se siitä keisarinpikarililjan pahasta hajusta, joka kuulemma karkottaa myyriä.

Muita tuhoja ovat kadonneet salkoruusut, joista en voi syyttää myyriä. Osaan tuli salkoruusuille tyypillinen tauti (johon kukaan ei tunnu keksivän apua), osa innostui kasvamaan lauhan talven aikana ja sitten paleltui kun pakkaset viimein tulivat. Jaloangervoista ei ole jäljellä kuin osa, ne kuivuivat kuoliaaksi kun kasvoivat myyrien onkaloiden päällä ja juuret kuivuivat. Toinen talventähti kuoli muuten vain, osa kärhöistä on kuollut, mutta osa jotka ovat aivan ohjeiden vastaisesti istutettu, voivat hyvin. Ota niistä sitten selvää! Eniten harmittaa kiinankeltakärhön häviäminen. Se kukki pakkasiin asti kauniisti. 

Pionit eivät välitä myyristä, pakkasista tai kuivuudesta. Kun ne kerran ovat päättäneet kasvaa, niin tekevät sen ympäröivistä olosuhteista piittaamatta. Se kaikista vanhin niistä tuuppaa jo nuppua vaikka muut vasta harkitsevat kasvua.

Havukasveista kuoli talven aikana osa, taitaa olla luonnollista poistumaa (hollantilaiset havukasvit eivät viihdy välttämättä näillä leveysasteilla eikä olosuhteissa). Valkoista punahattua en enää osta, White swan-ostokseni oli viime kesänä taas turha (kolmas kerta ja jos nyt uskoisin jo...). Monen puutarhaharrastajan manaama lyhtykoiso ei vaan viihdy meillä. Se kuulemma leviää riesaksi asti, mutta minä hankin sitä lisää joka vuosi! Toisin kun tarha-alpi, jota pääsen kitkemään taas kottikärryllisen verran jo nyt.

Ensi viikonloppuna on tiedossa erittäin mustavalkoista toimintaa, sitä ennen pitäisi ehtiä tehdä kasvimaalle penkit ja istuttaa ne lukuisat kelta-, puna-, hopea- ja salottisipulit joita olen hankkinut sekä tehdä paljon, paljon muuta...

Sen kummemmin selittelemättä, narsisseja:










Muutamat tulppaanitkin ovat jo auenneet (osa on myyrien kuljettamina ihan muualla kuin minne olen ne istuttanut...).


Tämä on muistaakseni Monsella.




Tarhakylmänkukka

Trio mökillä auton varjossa (aito tilanne, minua seurattiin kun pakkasin kasveja pakuun)

Iltavalo tänään

11.5.2014

Suuria tunteita ja teinikoiran elämäntuskaa

Se on rankkaa. Pienen (?) bordercollienartun elämä siis. Ensimmäiset juoksut ja Suuria Tunteita sen mukana. Välillä Fionaa harmittaa ja kiukuttaa ihan kauheasti, jopa niin kauheasti että pitää tiuskia Nopallekin. Onneksi Noppa taitaa tajuta mistä on kysymys eikä noteeraa teinikoiran pikaraivareita. Seuraavassa hetkessä teinikoira on tunkemassa syliin, laittaa päätä kainaloon ja suunnilleen nyyhkii elämäntuskaansa.

Tänään tokotreeneissä jouduin jopa nostattamaan sitä hieman, ennenkuulumatonta. Itse koulutus menikin lähinnä teinikoiran kontaktin saamiseen, sillä ajatukset eivät näemmä pysy sillä kasassa lainkaan. Vain paikallaolo sujui hyvin, ensimmäisen kerran ryhmässä. Taitaa mennä haahuiluksi huomisen ja tiistainkin koulutukset, mutta mennään kokeilemaan.

Kotona Fiona ehdottelee tätikoirille kaikenlaista ja vikittelee Taraa. Noppakin pohti että asiaan pitäisi reagoida, mutta jätti asian sitten sikseen.

Pihalla Fiona ei ehdi oloaan pohtia kun se paimentaa Taraa, joka paimentaa rikkaruohoja joita nyhdän perennapenkeistä (kasvimaalle en ole vielä ehtinyt, olisi jo pitänyt kitkeä sekin jo). Fiona sitten syö ne kitketyt rikkaruohot. Samalla se jyrsi piparjuuria joita nakkelin pois perunamaalta. Fiona teki Aapot, eli söi myös karanneita saksankirvelintaimia. Minttuakin se saa maistaa piakkoin, sitä en saa tapettua kasvimaalta millään.

Toukokuinen puutarharetki kohdistui eilen Kauppilaan erinomaisessa seurassa.  Ajomatkaa oli riittämiin (7 tuntia tuli ajettua kaiken kaikkiaan), mutta oli sen arvoistakin. Ensin Tampereelle ihastelemaan Ullan kotia, pihaa ja tomeria kotivahteja (Saimi ei tosin riemastunut minusta, haukkui pystyyn mennen tullen) ja sitten suuria suunnitelmia ja pakettiauton nokka kohti Turkua. Jotenkin kylmä ilma, kaikkien ihanien kasvien ja erikoisuuksien näkeminen (ja kenties realismikin: minne kaikki istuttaisin?) turruttivat niin, että kotimatkalla pakun perässä oli paljon tilaa vielä... Käsittämätöntä, hämmästyin miten vähän sitä sitten tulikaan hankittua sen runsauden keskeltä. Mukaan lähti magnolia (pitäisi selvitä tälläkin kasvuvyöhykkeellä, katsotaan), pioni Coral Charm, erivärisiä siperiankurjenmiekkoja (mm. valkoinen ja miltei musta), unikkoja, jouluruusuja, tummapikarinliljoja (nupulla vielä, odotan innolla niiden aukeamista), keltareunapikarililja, yksi marja-aronian taimi, avomaankurkun taimia, purjon taimia, istutussipuleita sekä tietenkin Juhan ja minun äideille kunnon äitienpäiväkimput.

Noiden lisäksi tuli myös Viherpeukaloilta kevättalvella tekemäni tilaus, joten istuttamista riittää. Puhumattakaan mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä kasvimaalla. Samalla kun kaivan uusia istutuspaikkoja, päästelen painokelvotonta tekstiä vesimyyrän tuhoille ja niiden tekemille tunneleille. Lidlistä ostetut ja häkkiin istutetut liljojen sipulit ovat olleet myyrien kiinnostuksen kohteena kun häkin ympärillä on pelkkää onkaloa. Vanhan hortensian hidas kasvuunlähtö ei ihmetytä kun sen alla on valtava onkalo. Juha lähetti nurmikoihin tehtyihin reikiin räjähtävät terveiset, eli käytti vanhat ilotuliteraketit ja -pommit... Hyvin oli kuulemma nurmikko heilahtanut!

Toiveissa on vuorokauteen lisätunteja (tämä kuukausi on vuoden kiireisin joka suunnassa ja joka vuosi), sadetta ja lämpöä (ensimmäistä on jo saatu, toista odotetaan vielä), piiiiitkää pinnaa (draamaprinsessan juoksut loppuvat parin viikon kuluttua viimeistään...) ja tätikoirille terveitä & pirteitä viikkoja (Taralla jumittaa selkä, on särkylääkekuurilla ja käy akupunktiossa, mutta on iloinen, Noppa on pirteämpi kuin aikoihin) ja myyrille nopeaa joukkotuhoa jonkun taudin tai petoeläinten toimesta. Meidän mustavalkoisista ei ole niiden kurittajaksi.
 Kirjopikarinlilja

Keltareunapikarinlilja (Fritillaria michailovskyi) kirjopikarinliljojen keskellä

Kohta avautuvat ensimmäiset isot tulppaanit (metsätulppaanit kukkivat jo)

Noppa laiduntaa maakellarin katolla

Fiona ja kaihoisa katse (teini on nyt niin kovin väsynyt...)

Ei hullummat maisemat eilen illalla. Ensin kovin sinistä...

...ja sitten hyvin punaista.