kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

6.4.2014

Saisiko muutaman eläinlääkärivapaan viikon, kiitos!

Viime viikolla Taralta poistettiin kynnen sarveiskalvo sen vaurioiduttua ja se on potenut sitä reilun viikon. Ensimmäiset vuorokaudet olivat tuskaisia särkylääkkeestä huolimatta ja vasta nyt  Taran olo alkaa helpottaa. Lenkeiltä se on jäänyt kotiin ja vasta parina päivänä se on päässyt lyhyelle iltalenkille. Me kaikki toivomme että kynsi paranisi pian, Taralle toipuminen on ollut raskasta henkisesti ja fyysisesti.

Fionalla on ollut tylsää kun Tarasta ei ole sille leikki- eikä juoksukaveriksi. Tiistaina kävimme Virve Sormusen koulutuksessa, jossa harmikseni Fiona kohelsi koko rahan edestä, mutta teki silti töitä kiitettävästi.

Aloitin Fionan kanssa näyttelyharjoittelukurssin joka on tarpeellinen meille kummallekin. Ensimmäisellä kerralla Fiona käyttäytyi ihmeen maltillisesti ja oli lopen uupunut tunnin harjoittelun jälkeen. Kurssi kestää muutaman sunnuntain, jonka jälkeen ehkä uskallan ilmoittaa Hillevi Hiipottajan jonkun tuomarin kopeloitavaksi ilman että se pusuttaa tuomarin läpimäräksi. Isoin ongelmahan tokon alokasluokassakin on luoksepäästävyys. Fionan kohdalla se tarkoittaa sitä, että sen pitäisi malttaa olla kiipeämättä tuomarin syliin tai edes yrittää pysyä nahoissaan (koska kaikki ihmiset ovat niiiiiiiiiin ihania!).

Tänään kävimme Fionan kanssa Lahdessa kävelemässä yhdessä Marjan, Karkki-bortsun ja kahden topakan sheltin kanssa. Fionalla oli sen verran vauhdikasta että vastaavia harjoituksia jatketaan vastaisuudessakin.. Karkki-tätikoira suhtautui kiitettävällä pitkämielisyydellä Fionan mielistelyihin ja touhotukseen, samoin sheltit joita Fiona läpsi tassulla päähän. Niiden närkästys oli kyllä silminnähtävää.

Nopalta otettiin virtsanäyte maanantaina, se oli onneksi puhdas. Kuukauden antibioottikuuri tehosi hyvin ja tulehdusta ei enää ollut. Loppukesästä mennään taas Addisonin taudin takia Yliopiston eläinsairaalaan kontrolliin Nopan kanssa jollei mitään akuuttia tule sitä ennen.

Tara käy säännöllisesti akupunktiossa selän kipujen ja jumituksen takia. Hieronta ei enää tehoa, se on taas mennyt talven aikana niin kipeäksi että vain neulat auttavat. Onneksi meiltä ei ole pitkä matka eläinlääkärille joka tekee akupunktiohoitoja. Noppa ja Fiona ovat olleet henkisenä tukena mukana. Noppaa nukuttaa armottomasti Taran hoitamisen katseleminen, se vaipuu aina niin sikeään uneen että pissaa alleen. Joka ikinen kerta. Viimeksi Olga kävi meillä kotona Taraa hoitamassa ja laittoi samalla neulat Nopallekin jos ne auttaisivat sen virtsanpidätysongelmiin. Eivät valitettavasti auttaneet, Noppa pissasi entistä enemmän. Mutta illalla oli kaksi totaalirentoutunutta tätikoiraa kun neulat laittoivat elimistössä endorfiinit liikkeelle.

Toivottavasti Tara saataisiin sellaiseen kuntoon ettei eläinlääkäriä tarvittaisi edes muutamaan viikkoon - eläinlääkärivapaista kuukausista en uskalla edes haaveilla.

Kevät on edennyt tuskallisen hitaasti, ainakin meidän pihallamme. Maa on yhä tiukassa jäässä, tänään sain nykäistyä ensimmäiset rikkaruohot (jep, niitä on jo...) kasvimaalta. Lumikelloja kukkii vain kolme, krookuksista yksi on pinnistänyt kukintaan.

Perennapenkki-inventaarion tuloksena huokaisen helpotuksesta jaloakilleijojen kohdalla (edellisenä vuotena vain yksi selvisi talven yli), samoin pioneilla on jo alut Festiva Maximaa lukuunottamatta, mutta se voi pohtia asiaa vielä. Kärhöistä suurin osa on vielä jäätyneen suojaturpeen ympäröimänä, mutta sen verran sain rapsutettua osaa keoista että Jackmanniit ovat selvinneet (tietenkin, ne ovat sitkeitä) sekä Madame Le Coultre ja Emilia Plater ovat myös elossa. Muita pääsen tutkailemaan kai vasta muutaman viikon kuluttua, sillä sääennustukset eivät lämpenevää lupaa vielä aikoihin. Pahus.

Fiona ja Tara bongailevat myyriä metsässä ja pellolla, mutta eivät ole noteeranneet pihamyyriämme (saati että tekisivät niille jotain). Tänään Fiona sai raivoisia kaivuukohtauksia pitkin pihaa. Joka kuopan kohdalla oli myyrän kulkureitti. Eli karvaneiti kuuntelee missä ne menevät ja kaivaa siitä kohdasta. Idea hyvä, mutta käytäntö ei toimi kun en ei se niitä myyriä kiinni saa ja jos saisikin, ei se niiden määrää ainakaan harventaisi. Pikemminkin riemastuisi uusista kavereista.

 Fiona näyttää löytämäänsä myyränkoloa. Päälle päin nurmikko näytti ehjältä.

 Fiona ja myyrien tekemät keot. Niitähän riittää...

Tara ja aktivointipallo

Fiona ei tyytynyt vain katselemaan aktivointipalloa :)


Sillä aikaa kun Fiona leikki, Noppa vahti pihaa.

Karvateini kerrankin paikoillaan seisten (väärästä kuvakulmasta otettu, mutta Fionaa kuvatessa ei ole aikaa hifistelyyn...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti