Potilas ei tiedä olevansa sairas
Viime perjantain vietin Nopan kanssa Yliopiston eläinsairaalassa. Taas.
Noppa tutkittiin perinpohjin, onneksi. Ultrassa löytyi kummastakin munuaisesta kystoja, joille ei voi tehdä toistaiseksi mitään, eli niitä vain seurataan. Maksa oli suurentunut vuoden takaisesta kuvauksesta, mutta onneksi veriarvoissa ei ollut mitään huomauttamista. Tänään eläinlääkäri soitti että Nopan virtsakokeen tuloksen perusteella sillä on paha tulehdus, joka on saattanut vaivata jo jonkin aikaa. Oireet ovat olleet niin epämääräiset, ettemme osanneet epäillä mitään. Runsaan pissaamisen olemme pistäneet kortisonilääkityksen aiheuttaman jatkuvan juomisen syyksi.
Noppa sai kuukauden kestävän tuhdin antibioottikuurin ja sen jälkeen mietitään mitä tehdään. Jatkotutkimuksia on luvassa varmasti, puuttuu vain missä järjestyksessä mennään. Nopan turkki kasvaa epätasaisesti hieman lisää, mikä on todella positiivista. Tähän asti sitä on vain lähtenyt. Eläinlääkäri patisti Nopan dieetille, painoa olisi saatava pois kortisonin aiheuttamasta turvotuksesta johtuen. Se on haastavaa (lue: vie hermot), koska kortisoni on pahentanut ennestäänkin ahneen Nopan ruokahalua. Yhdistelmä leikattu narttu joka syö kortisonia ja pitäisi laihduttaa, on vaikea... Eilen Noppa purki turhautumistaan Fionan unileluun kun iltaruoka jäi liian vähäiseksi sen mielestä. Fiona oli pöyristynyt moisesta unilelun kaappaamisesta.
Noppa on niin hyvinvoivan oloinen (vrt.mitä se on ollut) ettei arvaisikaan että se on kipeä, etenkään että sillä on paha virtsatien tulehdus! Noppa on mukana lenkeillä ja koulutuksessa, touhuaa kotona ja leikkii Fionan kanssa. Sen silmät ovat kirkkaat ja se on reippaasti mukana kaikessa mitä tehdään. Iso ero siihen vuoden takaiseen tilaan kun Addisonin tauti oli diagnoosia vailla ja koira huonossa kunnossa. Vasta jälkikäteen tajusin miten kipeä se oli ollut ja mikä tuuri kävi että yliopiston eläinsairaala vihdoin löysi diagnoosin jota muut vain arvuuttelivat.
Fionan kanssa olen käynyt ohjatuissa koulutuksissa. Nyt kun se malttaa kuunnellakin, on tokoliikkeissä tapahtunut selvää edistystä. Tosin pikkuneiti on sitä mieltä että "Mä osaan!" ja sooloilee sitten omiaan. Ei käy aika pitkäksi sen kanssa, ehei..
Sunnuntaina karvatytöillä oli vieraita: Silakka-kelpie pentunsa Myyn kanssa sekä Nuka-eurasier. Kelpiet eivät innostuneet mustavalkoisista kavereistaan kuten toivoimme, mutta pahimmat energiat saivat riehumalla purettua. Nuka ja Noppa seurasivat tyynesti pienempien (tai no, Tara ei ole kovin pieni...) touhotusta.
Noppa tutkittiin perinpohjin, onneksi. Ultrassa löytyi kummastakin munuaisesta kystoja, joille ei voi tehdä toistaiseksi mitään, eli niitä vain seurataan. Maksa oli suurentunut vuoden takaisesta kuvauksesta, mutta onneksi veriarvoissa ei ollut mitään huomauttamista. Tänään eläinlääkäri soitti että Nopan virtsakokeen tuloksen perusteella sillä on paha tulehdus, joka on saattanut vaivata jo jonkin aikaa. Oireet ovat olleet niin epämääräiset, ettemme osanneet epäillä mitään. Runsaan pissaamisen olemme pistäneet kortisonilääkityksen aiheuttaman jatkuvan juomisen syyksi.
Noppa sai kuukauden kestävän tuhdin antibioottikuurin ja sen jälkeen mietitään mitä tehdään. Jatkotutkimuksia on luvassa varmasti, puuttuu vain missä järjestyksessä mennään. Nopan turkki kasvaa epätasaisesti hieman lisää, mikä on todella positiivista. Tähän asti sitä on vain lähtenyt. Eläinlääkäri patisti Nopan dieetille, painoa olisi saatava pois kortisonin aiheuttamasta turvotuksesta johtuen. Se on haastavaa (lue: vie hermot), koska kortisoni on pahentanut ennestäänkin ahneen Nopan ruokahalua. Yhdistelmä leikattu narttu joka syö kortisonia ja pitäisi laihduttaa, on vaikea... Eilen Noppa purki turhautumistaan Fionan unileluun kun iltaruoka jäi liian vähäiseksi sen mielestä. Fiona oli pöyristynyt moisesta unilelun kaappaamisesta.
Noppa on niin hyvinvoivan oloinen (vrt.mitä se on ollut) ettei arvaisikaan että se on kipeä, etenkään että sillä on paha virtsatien tulehdus! Noppa on mukana lenkeillä ja koulutuksessa, touhuaa kotona ja leikkii Fionan kanssa. Sen silmät ovat kirkkaat ja se on reippaasti mukana kaikessa mitä tehdään. Iso ero siihen vuoden takaiseen tilaan kun Addisonin tauti oli diagnoosia vailla ja koira huonossa kunnossa. Vasta jälkikäteen tajusin miten kipeä se oli ollut ja mikä tuuri kävi että yliopiston eläinsairaala vihdoin löysi diagnoosin jota muut vain arvuuttelivat.
Fionan kanssa olen käynyt ohjatuissa koulutuksissa. Nyt kun se malttaa kuunnellakin, on tokoliikkeissä tapahtunut selvää edistystä. Tosin pikkuneiti on sitä mieltä että "Mä osaan!" ja sooloilee sitten omiaan. Ei käy aika pitkäksi sen kanssa, ehei..
Sunnuntaina karvatytöillä oli vieraita: Silakka-kelpie pentunsa Myyn kanssa sekä Nuka-eurasier. Kelpiet eivät innostuneet mustavalkoisista kavereistaan kuten toivoimme, mutta pahimmat energiat saivat riehumalla purettua. Nuka ja Noppa seurasivat tyynesti pienempien (tai no, Tara ei ole kovin pieni...) touhotusta.
Myy
Silakka eli Kitty-kelpie (sori Sari, Silakaksi sitä kutsun yhä :)
Fiona mielistelee Nukaa
Fiona, kelpiet ja lumenkaivuu. Tosi kivaa!
Fiona jahtaa hyeenaa....eikäkun Myytä.
Ei sitä lunta NOIN paljoa ole että kelpien etuosa siihen uppoaisi ja Fionakin ryystäisi sitä rintakehää myöten.
Myyn juoksuilme :)
Mustavalkoinen ja musta
Myy lepäsi sohvan selkänojalla
Fiona metsälenkillä (naapuri luuli sitä sudeksi... Todella uskottava. Etenkin kun minä kuljin perässä heijastinliivi päällä ja punainen pipo päässä. Meinasin tehdä mainokset eli ehdottaa naapurille käyntiä optikolla).
Tai no jaa, kyllähän se aika peto on :)
Illalla iski sitten väsy. Sisarukset kuin samikset, Jura-veli nukkuu samalla lailla.
Kommentit
Lähetä kommentti