Monitoimikone vauhdissa
Se imuroi, raastaa, repii ja sekoittaa. Fiona siis.
Tiistaiaamuna se oli löytänyt maton alta palan lasia joka oli jäänyt imuroidessa huomaamatta. Söi sen. Samana päivänä käytiin Lahden eläinlääkäriasemalla välikuvissa (olat, lonkat, selkä, kyynerpäät) ja selkäkuvassa näkyi suolistossa jotain outoa. Kiviä kuulemma. Kaikki tulivat ulos eikä Fiona ollut moksiskaan. Eilen se avasi koiraportin ja kävi remonttipuolelta hakemassa pesusienen sillä aikaa kun olimme saunassa. Vähän fairyt kupli suussa kun kaivoin pesusienen palasia sen kurkusta.
Entä ne kuvaustulokset? Selkä (josta olin tuon kohelon kohdalla eniten huolissani) täysin priima, samoin olat ja kyynerpäät. Toisessa lonkassa hieman löysyyttä, tyypillistä kasvuiässä (Fiona on 7 kk), ei mitään huolestuttavaa. Fionan mielestä eläinlääkäriasema oli teinisanonnan mukaan "ihq mesta", samoin se olisi rakastanut kaikki hoitajatkin jos olisin päästänyt. Vielä rauhoitusaineen vaikuttaessa (pentu aivan tainnoksissa jo) sen häntä heilui yhä vaan...
Vaikkei ulkopuoliset sitä välttämättä huomaakaan, olemme edistyneet rauhoittumisen harjoittelussa. Luoksetulossakin saan sen todistetusti pysähtymään eteeni eikä se jatka enää matkaa päälleni. Viime viikolla Riitan koulutuksessa oli edistymistä näkyvissä selvästi, tänään Virve Sormusen koulutuksessa taas tuntui että kaikki muu paitsi minä olivat mielenkiintoisempia. Onneksi kasvattajalta ja Virveltä tuli paljon hyviä neuvoja, joita harjoitellaan heti kun mustavalkoinen liito-orava tulee kotiin. Fiona on pari vuorokautta kasvattajalla hoidossa sukulaisten (isä Manu, emä Alli, velipuoli Nooa, setä Ossi) sekä Royn ja Cosmon luona.
Tätikoirat eivät toistaiseksi ole noteeranneet karvakakaran poissaoloa. Tara saattaa jossain vaiheessa huomata että saa pitää kaikki lelut itse eikä kukaan ole sitä jahtaamassa eikä kirputtamassa sen tassuja kesken unien. Noppaa ei tunnu pennun puuttuminen haittaavan lainkaan.
Noppa on ollut ihmeen pirteä ja hyväntuulinen, selvästi säiden lauhtuminen helpotti sen oloa ja piristi sitä. Ensi perjantaina se menee jatkotutkimuksiin Yliopiston eläinsairaalaan siitä karvanlähdöstä. En ole kovin huolissani koska muita oireita Nopalla ei ole eikä näemmä mitään kipuja koska se on niin rento ja miltei touhukas (jos cool-Nopasta voi sellaista ilmaisua käyttää). Riitan koulutusillassa Noppa pääsi näyttämään taitojaan viimeisenä suorittajana, oli kovin pollean tuntuinen kehuista.
Tänään Hyvinkäällä oli Virven koulutuksessa mukana Fionan sisko Usva. Siinä missä Näbben-sisko antoi Fionalle takaisin samalla mitalla leikkiessä, Usva on yhä niin kiltti ettei osaa täräyttää rotevalle systerilleen takaisin. Vähitellen Usvakin reipastui ja siskot pääsivät juoksemaan yhdessä. Fiona saa Nooa-velipuoleltaan leikkejä urakalla kasvattajan huomassa...
Lunta satoi reilu viikko sitten viimein sen verran että Noppa pääsi etsimään lumimöököjä.
Tiistaiaamuna se oli löytänyt maton alta palan lasia joka oli jäänyt imuroidessa huomaamatta. Söi sen. Samana päivänä käytiin Lahden eläinlääkäriasemalla välikuvissa (olat, lonkat, selkä, kyynerpäät) ja selkäkuvassa näkyi suolistossa jotain outoa. Kiviä kuulemma. Kaikki tulivat ulos eikä Fiona ollut moksiskaan. Eilen se avasi koiraportin ja kävi remonttipuolelta hakemassa pesusienen sillä aikaa kun olimme saunassa. Vähän fairyt kupli suussa kun kaivoin pesusienen palasia sen kurkusta.
Entä ne kuvaustulokset? Selkä (josta olin tuon kohelon kohdalla eniten huolissani) täysin priima, samoin olat ja kyynerpäät. Toisessa lonkassa hieman löysyyttä, tyypillistä kasvuiässä (Fiona on 7 kk), ei mitään huolestuttavaa. Fionan mielestä eläinlääkäriasema oli teinisanonnan mukaan "ihq mesta", samoin se olisi rakastanut kaikki hoitajatkin jos olisin päästänyt. Vielä rauhoitusaineen vaikuttaessa (pentu aivan tainnoksissa jo) sen häntä heilui yhä vaan...
Vaikkei ulkopuoliset sitä välttämättä huomaakaan, olemme edistyneet rauhoittumisen harjoittelussa. Luoksetulossakin saan sen todistetusti pysähtymään eteeni eikä se jatka enää matkaa päälleni. Viime viikolla Riitan koulutuksessa oli edistymistä näkyvissä selvästi, tänään Virve Sormusen koulutuksessa taas tuntui että kaikki muu paitsi minä olivat mielenkiintoisempia. Onneksi kasvattajalta ja Virveltä tuli paljon hyviä neuvoja, joita harjoitellaan heti kun mustavalkoinen liito-orava tulee kotiin. Fiona on pari vuorokautta kasvattajalla hoidossa sukulaisten (isä Manu, emä Alli, velipuoli Nooa, setä Ossi) sekä Royn ja Cosmon luona.
Tätikoirat eivät toistaiseksi ole noteeranneet karvakakaran poissaoloa. Tara saattaa jossain vaiheessa huomata että saa pitää kaikki lelut itse eikä kukaan ole sitä jahtaamassa eikä kirputtamassa sen tassuja kesken unien. Noppaa ei tunnu pennun puuttuminen haittaavan lainkaan.
Noppa on ollut ihmeen pirteä ja hyväntuulinen, selvästi säiden lauhtuminen helpotti sen oloa ja piristi sitä. Ensi perjantaina se menee jatkotutkimuksiin Yliopiston eläinsairaalaan siitä karvanlähdöstä. En ole kovin huolissani koska muita oireita Nopalla ei ole eikä näemmä mitään kipuja koska se on niin rento ja miltei touhukas (jos cool-Nopasta voi sellaista ilmaisua käyttää). Riitan koulutusillassa Noppa pääsi näyttämään taitojaan viimeisenä suorittajana, oli kovin pollean tuntuinen kehuista.
Tänään Hyvinkäällä oli Virven koulutuksessa mukana Fionan sisko Usva. Siinä missä Näbben-sisko antoi Fionalle takaisin samalla mitalla leikkiessä, Usva on yhä niin kiltti ettei osaa täräyttää rotevalle systerilleen takaisin. Vähitellen Usvakin reipastui ja siskot pääsivät juoksemaan yhdessä. Fiona saa Nooa-velipuoleltaan leikkejä urakalla kasvattajan huomassa...
Lunta satoi reilu viikko sitten viimein sen verran että Noppa pääsi etsimään lumimöököjä.
Niitä pitää kaivaa lumikeoista
Fiona osallistui myös, tajuamatta hölkäsen pöläystä mistä on kyse.
Fionan anti-tyylinäyte. Tuo asento on jotenkin niin Fionamainen..
"Ei siellä mitään ollut"
Fiona vaanii Taraa
Team Koheltajat vauhdissa
Fiona liitää...
....ja liitää yhdessä Usvan kanssa...
Usva loikkaa
Usva ja Fiona
Usva pohtii Virven koulutuksessa takapalkkaa
Fiona esittelee kitaansa Nopalle (ja Noppa hyvin raukeasti takaisin)
Lumiorava
Voi pientä lumioravaa <3 Hyvänen aika, se tosiaan syö kaiken! Apua.
VastaaPoista