kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

26.2.2014

Fiona on miltei kuin normaali koira - pitäisikö huolestua?

Viime aikoina olen seurannut huolestuneenhysteerisenepävarmana pentukoiraamme, joka käyttäytyy normaalisti. Siis Fionaksi epänormaalisti. Sehän on kuin aikuinen koira, tosi outoa. Asiaan saattaa vaikuttaa viime aikojen runsas ulkoilu ja treenit siihen päälle. Tai sitten vahvin epäilyni, eli mahdolliset lähestyvät juoksut.

Joka tapauksessa söpö pieni pesukarhumme alkaa olla mennyttä ja sen tilalle on tullut hitaasti ja tasaisesti kasvava nuori koira joka ei ihan koko ajan syö jotain. Tai itse asiassa: perun tuon viimeisen lauseen. Juha ja isäni saumaavat talomme remonttipuolelle lattioita ja heillä on taas yksi pesuvamppu vähemmän. Fiona kävi siellä...

Noppa on piristynyt antibioottikuurin ja dieetin myötä selkeästi, ja on suorastaan rasittava tomerine kerjäämisineen. Toisaalta sen jatkuvan kerjäämisenkin luulisi kuluttavan energiaa ja siten laihduttavan?

Tara on menossa akupunktioon, se on taas jäykkä kuin sahapukki. Lumipeite on vaihtunut jääpinnaksi ja Tara on tainnut luistella lenkeillä liikaa.

Viime viikonloppuna oli Virve Sormusen koulutus Hyvinkäällä ja samalla pienimuotoinen Dreamoor-kennelin  pentutapaaminen, sillä paikalla oli Fionan lisäksi sen veli Jura ja siskot Usva ja Näbben. Jura-reppana joutui koulutuksen jälkeen leikeissä siskojensa tallattavaksi mennen tullen. Vuorotellen joku siskoista tumppasi sen hankeen. Puolen vuoden kuluttua tilanne voi olla toinen. Tai sitten ei :)

Ystäväni Simo Simonen kävi meillä ja kuvasi kullanmurujamme pari viikkoa sitten (kun oli vielä luntakin).
 Mustavalkoinen versio Dr Jekyll:stä...

....ja Mr Hyde:stä

Bloggaaja kuvaamassa

Fiona kiusaa Noppaa, Tara seuraa tilannetta
 

Kaikki ylläolevat kuvat kuvannut Kristina Simonen (Simo).

Teinikoiraenergiaa Hyvinkäällä, suorastaan kaksipäistä menoa:

Siskot kiitämässä kita auki

Usva nuuhkuttelee Näbbeniä, Fionalla kirsu kiinni siskon ahterissa.

Fiona laukkaa suu auki

Usva ja Fiona

Näbben ja Fiona

Jura (siellä jossain siskonsa alla) ja Näbben

18.2.2014

Potilas ei tiedä olevansa sairas

Viime perjantain vietin Nopan kanssa Yliopiston eläinsairaalassa. Taas.

Noppa tutkittiin perinpohjin, onneksi. Ultrassa löytyi kummastakin munuaisesta kystoja, joille ei voi tehdä toistaiseksi mitään, eli niitä vain seurataan. Maksa oli suurentunut vuoden takaisesta kuvauksesta, mutta onneksi veriarvoissa ei ollut mitään huomauttamista. Tänään eläinlääkäri soitti että Nopan virtsakokeen tuloksen perusteella sillä on paha tulehdus, joka on saattanut vaivata jo jonkin aikaa. Oireet ovat olleet niin epämääräiset, ettemme osanneet epäillä mitään. Runsaan pissaamisen olemme pistäneet kortisonilääkityksen aiheuttaman jatkuvan juomisen syyksi.

Noppa sai kuukauden kestävän tuhdin antibioottikuurin ja sen jälkeen mietitään mitä tehdään. Jatkotutkimuksia on luvassa varmasti, puuttuu vain missä järjestyksessä mennään. Nopan turkki kasvaa epätasaisesti hieman lisää, mikä on todella positiivista. Tähän asti sitä on vain lähtenyt. Eläinlääkäri patisti Nopan dieetille, painoa olisi saatava pois kortisonin aiheuttamasta turvotuksesta johtuen. Se on haastavaa (lue: vie hermot), koska kortisoni on pahentanut ennestäänkin ahneen Nopan ruokahalua. Yhdistelmä leikattu narttu joka syö kortisonia ja pitäisi laihduttaa, on vaikea... Eilen Noppa purki turhautumistaan Fionan unileluun kun iltaruoka jäi liian vähäiseksi sen mielestä. Fiona oli pöyristynyt moisesta unilelun kaappaamisesta.

Noppa on niin hyvinvoivan oloinen (vrt.mitä se on ollut) ettei arvaisikaan että se on kipeä, etenkään että sillä on paha virtsatien tulehdus! Noppa on mukana lenkeillä ja koulutuksessa, touhuaa kotona ja leikkii Fionan kanssa. Sen silmät ovat kirkkaat ja se on reippaasti mukana kaikessa mitä tehdään. Iso ero siihen vuoden takaiseen tilaan kun Addisonin tauti oli diagnoosia vailla ja koira huonossa kunnossa. Vasta jälkikäteen tajusin miten kipeä se oli ollut ja mikä tuuri kävi että yliopiston eläinsairaala vihdoin löysi diagnoosin jota muut vain arvuuttelivat.

Fionan kanssa olen käynyt ohjatuissa koulutuksissa. Nyt kun se malttaa kuunnellakin, on tokoliikkeissä tapahtunut selvää edistystä. Tosin pikkuneiti on sitä mieltä että "Mä osaan!" ja sooloilee sitten omiaan. Ei käy aika pitkäksi sen kanssa, ehei..

Sunnuntaina karvatytöillä oli vieraita: Silakka-kelpie pentunsa Myyn kanssa sekä Nuka-eurasier. Kelpiet eivät innostuneet mustavalkoisista kavereistaan kuten toivoimme, mutta pahimmat energiat saivat riehumalla purettua. Nuka ja Noppa seurasivat tyynesti pienempien (tai no, Tara ei ole kovin pieni...) touhotusta.

Myy

Silakka eli Kitty-kelpie (sori Sari, Silakaksi sitä kutsun yhä :)

Fiona mielistelee Nukaa

Fiona, kelpiet ja lumenkaivuu. Tosi kivaa!

Fiona jahtaa hyeenaa....eikäkun Myytä.

 Ei sitä lunta NOIN paljoa ole että kelpien etuosa siihen uppoaisi ja Fionakin ryystäisi sitä rintakehää myöten.

Myyn juoksuilme :)

Mustavalkoinen ja musta

Myy lepäsi sohvan selkänojalla

Fiona metsälenkillä (naapuri luuli sitä sudeksi... Todella uskottava. Etenkin kun minä kuljin perässä heijastinliivi päällä ja punainen pipo päässä. Meinasin tehdä mainokset eli ehdottaa naapurille käyntiä optikolla).

 Tai no jaa, kyllähän se aika peto on :)

 Illalla iski sitten väsy. Sisarukset kuin samikset, Jura-veli nukkuu samalla lailla.

15.2.2014

Miten se taas menikään... (puutarhapäivitystä)

Nähtävästi (ja valitettavasti) opin näemmä parhaiten yrityksen ja etenkin erehdyksen kautta. Niin koirankouluttamisessa kuin puutarhanhoidossa.

Muistaisinkohan näiden erehdysten "ansiosta" reilun 11 viikon kuluttua (kevät!) että:
- Tee aita kasvimaan ympärille. Jos Fiona haistoi, kaivoi ja söi porkkanat maasta jo alta kymmenviikkoisena, mitä luulet käyvän ensi kesänä kun se on vuoden vanha?

- Siirrä vadelmat pois kasvimaan reunalta. Kasvimaan reunalle valeeseen istuttaminen ei ollut hyvä idea. Nopeasti se oli oikea kalavaleistutus. Hyvin leviävät. Liian hyvin.

- Vähemmän lanttua, enemmän naurista. Herkullisten nauriiden satoa rokottivat tuholaiset, lantut eivät kelvanneet edes niille.

- Lisää avomaankurkkua = osta pari taimea lisää. Tehoimurikaksikko Noppa& Fiona rakastavat kurkkua.

- Älä usko puutarhaoppaita ja puutarhaliikkeiden myyjiä. Viime kesänä saimme hienon sadon makeita suuria hopeasipuleita, joita söimme koko kesän. Ensin ohuina pillisipulin tyylisinä ja loppukesästä muhkeina sipuleina. Kukaan ei onneksi kertonut minulle (eikä sipuleille) että ne olisi pitänyt esikasvattaa eikä suorakylvö siemenestä onnistu tällä kasvuvyöhykkeellä. Sama juttu salottisipulin kanssa. Varovaiset paikalliset kauppiaat eivät ole ottaneet niiden siemeniä tänä vuonna kai myyntiin lainkaan kun en löytänyt yhdestäkään liikkeestä. Onneksi Kauppila pelasti sipulikesämme ja samalla sieltä löytyi kaikkea muutakin... Siemeninä onneksi, eivät vieneet autossa paljon tilaa (mutta minne mä ne kaikki siemenet kylvän?!).

Hopeasipuli- ja salottisipulipenkit 12.7.

- Lue ihan oikeasti mitä siinä siemenpussissa kerrotaan. Tai ainakin ota selvää mitä kylvät. 60 cm korkea samettikukka oli aika mojova yllätys. Etenkin kun se oli kylvetty porkkanapenkkiin. Samettikukat - porkkanat 6-0.

Näyttivät kyllä niin upealta (kuin oranssivihreä pensasaita) että kylvän niitä vielä uudelleen, mutta toiseen paikkaan.
Samettiruusupenkki (ts. porkkanapenkki) kukinnan alussa  heinäkuussa
 

Bongasin Multasormen verkkokaupasta valkoisen kerrotun samettiruusun siemeniä, mutta harmikseni niitä ei ollut myymälässä myynnissä. Kauppila pelasti sen(kin), toivottavasti ensi kesänä isot samettikukat kukkivat oranssin- ja valkoisin värein. Tosin toisessa siemenkaupassa sitä valkoisena ostamaani myytiin vaaleankeltaisena, mielenkiintoista nähdä mitä kasvi arpoo lopulliseksi kukan värikseen.

- Jatka operaatio mintuntappoa. Jos ei musta muovi ja kitkeminen auta, käske paikalle kaikkien kaivuu-urakoitsijoiden kääpiöversio Fiona, joka kaivaa kaiken pois minttupenkistä. Samalla se kaivaa ihan kaiken muunkin. Tarkemmin ajateltuna siis kitken mieluummin sitä raivoisasti leviävää riesaa. Lipstikka (kts. kuva yllä) sen sijaan pysyy kohtuuhyvin puskamuotoisena, välillä joitain sen jälkeläisiä karkaa kasvimaan muihin penkkeihin.

- Kylvä enemmän punajuuria. Niistä viime kesän viidestä normikokoisesta punajuuresta ei tullut kun vihaiseksi.

- Älä osta enää yhtään siemenpussia. Ei, vaikka kuinka löytyisi uusia unikoita, joita ei tässä pihassa vielä ole. Tai jotain muuta ihanaa. Kesä on pitkällä ennen kuin pelkästään viime kesältä jääneet ovat tyhjentyneet, saati sitten ne tämän talven aikana ostetut.

Lopuksi rukous säiden jumalille: kaikkien lomalaisten kirousten uhallakin toivon kosteaa ja lämmintä kesää. Tai ainakin sellaista, jossa sataisi meidänkin tontin kohdalla eikä vain kilometrin säteellä joka suunnasta. Kuivunut kaivo, kuuma kesä ja kasvimaa ovat huono yhdistelmä.

8.2.2014

Monitoimikone vauhdissa

Se imuroi, raastaa, repii ja sekoittaa. Fiona siis.

Tiistaiaamuna se oli löytänyt maton alta palan lasia joka oli jäänyt imuroidessa huomaamatta. Söi sen. Samana päivänä käytiin Lahden eläinlääkäriasemalla välikuvissa (olat, lonkat, selkä, kyynerpäät) ja selkäkuvassa näkyi suolistossa jotain outoa. Kiviä kuulemma. Kaikki tulivat ulos eikä Fiona ollut moksiskaan. Eilen se avasi koiraportin ja kävi remonttipuolelta hakemassa pesusienen sillä aikaa kun olimme saunassa. Vähän fairyt kupli suussa kun kaivoin pesusienen palasia sen kurkusta.

Entä ne kuvaustulokset? Selkä (josta olin tuon kohelon kohdalla eniten huolissani) täysin priima, samoin olat ja kyynerpäät. Toisessa lonkassa hieman löysyyttä, tyypillistä kasvuiässä (Fiona on 7 kk), ei mitään huolestuttavaa. Fionan mielestä eläinlääkäriasema oli teinisanonnan mukaan "ihq mesta", samoin se olisi rakastanut kaikki hoitajatkin jos olisin päästänyt. Vielä rauhoitusaineen vaikuttaessa (pentu aivan tainnoksissa jo) sen häntä heilui yhä vaan...

Vaikkei ulkopuoliset sitä välttämättä huomaakaan, olemme edistyneet rauhoittumisen harjoittelussa. Luoksetulossakin saan sen todistetusti pysähtymään eteeni eikä se jatka enää matkaa päälleni. Viime viikolla Riitan koulutuksessa oli edistymistä näkyvissä selvästi, tänään Virve Sormusen koulutuksessa taas tuntui että kaikki muu paitsi minä olivat mielenkiintoisempia. Onneksi kasvattajalta ja Virveltä tuli paljon hyviä neuvoja, joita harjoitellaan heti kun mustavalkoinen liito-orava tulee kotiin. Fiona on pari vuorokautta kasvattajalla hoidossa sukulaisten (isä Manu, emä Alli, velipuoli Nooa, setä Ossi) sekä Royn ja Cosmon luona.

Tätikoirat eivät toistaiseksi ole noteeranneet karvakakaran poissaoloa. Tara saattaa jossain vaiheessa huomata että saa pitää kaikki lelut itse eikä kukaan ole sitä jahtaamassa eikä kirputtamassa sen tassuja kesken unien. Noppaa ei tunnu pennun puuttuminen haittaavan lainkaan.

Noppa on ollut ihmeen pirteä ja hyväntuulinen, selvästi säiden lauhtuminen helpotti sen oloa ja piristi sitä. Ensi perjantaina se menee jatkotutkimuksiin Yliopiston eläinsairaalaan siitä karvanlähdöstä. En ole kovin huolissani koska muita oireita Nopalla ei ole eikä näemmä mitään kipuja koska se on niin rento ja miltei touhukas (jos cool-Nopasta voi sellaista ilmaisua käyttää). Riitan koulutusillassa Noppa pääsi näyttämään taitojaan viimeisenä suorittajana, oli kovin pollean tuntuinen kehuista.

Tänään Hyvinkäällä oli Virven koulutuksessa mukana Fionan sisko Usva. Siinä missä Näbben-sisko antoi Fionalle takaisin samalla mitalla leikkiessä, Usva on yhä niin kiltti ettei osaa täräyttää rotevalle systerilleen takaisin. Vähitellen Usvakin reipastui ja siskot pääsivät juoksemaan yhdessä. Fiona saa Nooa-velipuoleltaan  leikkejä urakalla kasvattajan huomassa...

Lunta satoi reilu viikko sitten viimein sen verran että Noppa pääsi etsimään lumimöököjä.

Niitä pitää kaivaa lumikeoista

Fiona osallistui myös, tajuamatta hölkäsen pöläystä mistä on kyse.
 

 Fionan anti-tyylinäyte. Tuo asento on jotenkin niin Fionamainen..

"Ei siellä mitään ollut"

Fiona vaanii Taraa

Team Koheltajat vauhdissa


Fiona liitää...

....ja liitää yhdessä Usvan kanssa...

 Usva loikkaa



Usva ja Fiona

Usva pohtii Virven koulutuksessa takapalkkaa

Fiona esittelee kitaansa Nopalle (ja Noppa hyvin raukeasti takaisin)

Lumiorava