kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

11.1.2014

Täyttä vauhtia taas (paljon kuvia)

Loppiaisen aika oli koirien treenauksen ja lenkkeilyn kannalta hieman normaalia rauhallisempaa. Vetiset ja mutaiset kelit eivät houkutelleet pitkille lenkeille, etenkin kun luulin että Fiona on kipeä. Käytin sen lääkärissä, mutta "nenäpunkkioireet" lähtivät tietenkin samana päivänä. Fiona sai kuitenkin lääkityksen ja samalla lääkittiin tätikoirat. Loishäätö ei ollut varmaan turha Fionan supikoirankakkainnon huomioiden. Se löytää välipalansa lenkiltä lähes joka kerta.

Eläinlääkäri tutki myös Fionan anaalirauhaset, luulin että niissä on jotain vikaa kun ne tyhjenevät niin herkästi. Kyse on kuitenkin erittäin iloisesta ja vauhdikkaasta koirasta, joka riemastuessaan turauttaa anaalitkin tyhjiksi. Siis hyvin usein. Eläinlääkäri lohdutti että iän myötä niiden pitäisi rauhoittua (siis koiran ja anaalien). Epäilen ensimmäistä ja toivon jälkimmäistä. Eläinlääkäri sanoi että Fiona mahtaa olla illalla kovin väsynyt eläinlääkärireissun jälkeen (jossa se kiskoi vastaanottohuoneeseen, pusutti lekurin märäksi ja hihkui kun olisi halunnut pusutella myös vastaanottovirkailijat). No ei ollut väsynyt, jumppasi yhtä soittoa iltayhteentoista asti...

Kun muutama päivä on ollut rauhallisempaa, on virtaa kertynyt Fionalle reippaasti. Suorastaan rasittavasti. Tiedossa on siis pitempiä metsälenkkejä, enemmän treeniä ja yleistä hallinnanopettelua. Meidän suurin haasteemme Fionan kanssa on sen yltiörakastava asenne kaikkiin ihmisiin. Ihan joka paikassa.

Eilen satoi vihdoin vähän valkoista taivaalta ja tänään päivällä oli pikkupakkanen. Koirat nauttivat lenkillä ja Fiona pelleili pihassa tätikoirille urakalla. Nopalle oli tulla ulkona vilu vaikka sillä on villavuorattu takki, mutta kun nahka paistaa ohuenohuen karvan läpi niin kylmä tulee pian. Taralle on kertynyt läskiä kylkiin niin ettei se heti palele (jep, tätikoira dieetille...) ja Fionalla on hiki sisällä eikä ulkona. Pikkuakalla ei ole kylmä lainkaan kun sillä on tämän lauman paksuin ja tihein turkki ja se on pönäkän näköinen kun karvaa on julmetusti. Siinä missä Noppa nukkuu sisällä sohvalla villahuovan päällä (tai peittelen sen sisälle), Fiona etsii talon viileimmät nurkat nukkumapaikakseen. Tara nukkuu lähes aina jaloissani ja yöt makuuhuoneen portin edessä. Jos mahdollista, se nukkuisi rintakehäni päällä kaiket yöt.

Yritin etsiä bordercollieiden rotumääritelmästä kohtaa jossa mainitaan pelleominaisuuksista, mutta en löytänyt. Nopalla niitä ei ole juuri lainkaan, mutta Fionalla sitten sitäkin enemmän.

 

 Hyvänen aika tuon pennun ilmeitä...!

Kippurahäntä-Fiona

Taran ilme :)

 Eikä se käytä juostessaan vieläkään takajalkoja.



Todistettavasti sekä Fionan että Nopan hammaskalusto on kunnossa. Ei näytä puuttuvan yhtään.

Fiona hönkäilee supikoirakakkahenkäyksiä Nopalle

Fiona kokeili taas rajojaan

Mutta Noppa näytti sille kieltä

 

 

 

Fiona tietää Nopan aseman, mutta välillä Nopan pitää muistuttaa (huomaa että Nopalla on suu kiinni. Se painaa pennun tantereeseen, ei käytä hampaita).

Tässä tapauksessa tukeva ote pannasta ja judotekniikalla pentu maahan.
 

 "Siinähän lällättelet"


Laiskaa painia

 "Syön sut"

Ulkoilun jälkeen Noppa lepäili huopaan käärittynä

Tara simahti täysin (Fiona nukkui lattialla ahteri minuun päin, en ottanut kuvaa siitä)

2 kommenttia:

  1. Ihanaakin ihanammat koirat, mutta hyyh miten paljon tuota valkoista!

    VastaaPoista
  2. Fiona, Fiona, Fiona... hän on kyllä kovin kuvauksellinen irvistelijä :)

    VastaaPoista