Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

6.1.2014

Tammikuisia kevätterveisiä

Tämä lumeton ja lämmin talvi on helpottanut suuresti puutarhaeroahdistustani: pihatöihin pääsee lähes keväiseen tahtiin, tosin maa on märkä ja kylmä. Uutenavuotena käänsin loput kasvimaasta, eilen kylvin porkkanansiemenet, tänään lisäsin vielä vähän tuhkaa ja tyhjensin kottikärryllisen yhdestä (!) myyrän tekemästä keosta keräämääni puhdasta hiesua kasvimaalle. Myyrien tekemiä kekoja on ympäri pihaa, kasvimaata ja valitettavasti myös kukkapenkkejä. Harmi ettei siitä jättikeosta tullut kuvaa, mutta loputkin ovat tätä kokoluokkaa (ja niitä on paljon!):


Sormustinkukkia olen istuttanut tänne kahtena vuotena peräkkäin, tuloksetta. Sekin kuulemma helposti (riesaksi asti) leviävä tapaus. Viime kesänä sain sormustinkukkaa (matalaa ja normikokoista) useaita taimia ja istutin niitä eri puolille perennapenkkejä. Nyt näyttää siltä että viihtyvät, koska tänään 6.1. ovat näin tomeria:



Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, kärhöjen kasvatus on oppaiden ja lehtien mukaan aivan oma taiteenlajinsa. Joku voisi kertoa siitä meidän Jackmanniille, joka kukki vielä lokakuussa ja viihtyy edelleen hyvin:

On näemmä punkenut uusia versojakin:

Vaikka esikot ovat kuulemma myrkyllisiä, myyrät ovat tuhonneet niistäkin suurimman osan. Vain pari on enää jäljellä, topakasti kevääseen valmistautumassa:

Lokakuussa ostamani päivänlilja (jonka nimeä en muista koska Fiona tuhosi sen lapun kasvin juurelta) työntää uutta alkua myös:

Pihasyreenit ovat myös sitä mieltä että nyt on kevät:

Jouluruusut eivät sentään kuki niin kuin kuulemma muualla tekevät par´aikaa:

Minkä jänis aloitti, sen Fiona viimeisteli. Marjatuomipihlaja on Fionan mielestä ihan turha puu.

Kasvimaan reunalle ostamani kaksi isoa marjatuomipihlajaa lähtivät upeasti kasvamaan kesän ja syksyn aikana, mutta nyt on toinen kuollut. Tällä kertaa syy ei ollut jäniksen eikä Fionan, vaan sen tappoivat myyrät. Meille ei kerta kaikkiaan kannata ostaa mitään normaalihintaista taimea tai perennaa, selviäminen on aina arpapeliä. Onneksi nekin puut olivat reilusti alle normihintojen. Täytynee kierrellä kesällä taas ahkerasti puutarhamyymälöissä edullisten ostosten toivossa.

Koirilla on ollut leppoisat loppiaispyhät, sillä Fiona pärski viime viikolla muutaman kerran ja kennelyskän pelossa se on ollut aika lailla levossa. Samalla on lepoa tullut tätikoirillekin jotka eivät tunnu pistäneen sitä pahakseen. Eilen Fiona oli mukanani Annen luona kylässä Helsingin Herttoniemessä, maalaispentu pääsi tutustumaan suureen kaupunkiin. Fiona käyttäytyi kauniisti kylässä, myös Vertti-kissaa kohtaan. Sen verran olivat kissojen lelut Fionan mielestä kivoja että täytyy ostaa uudet Fionan tuhoamien tilalle. Kadulla se ei tiennyt mihin olisi singahtanut kun oli ihmisiä ja koiria. Fiona kun rrrrakastaa kaikkia eikä ymmärrä ettei pääse tervehtimään jokaista.

Taralle piti vähän kiukutella. Nopalle se ei enää juuri keuhkoa, sillä Noppa on pistänyt sitä yhä tiukemmin kuriin viime aikoina.

Osaa se levätäkin. Huomaa että yksin isolla sohvalla, pää tyynyllä...

2 kommenttia:

  1. Ihan mahtava vaavi <3 kaunis kuin possu myöskin! Olen edelleen teille kaikille kateellinen!!!

    VastaaPoista
  2. Huomaan että Rilla on mamman oma tyttö, löytää sohvan jolle kallistaa päänsä. Vaikka sohva olisi kuinka iso, sille ei tahdo muita mahtua ei millään.

    VastaaPoista