Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

28.12.2014

Joulutauko

Vuodenvaihteessa alkavaa ahkeraa treenikautta odotellessa pyhät ovat sujuneet leppoisasti kotona. Tosin eilen hallissa treeneissä totesin että viikko on liian pitkä aika Fionalle "olla vaan". Lumisessa metsässä tai pellolla kahdesti päivässä tehty pitkä lenkki ja pihaleikit eivät riitä, aivotyötä pitää olla. Juuri ennen joulua tuli vahvistus että meidät (minä & Fiona) on valittu Etelä-Hämeen kennelpiirin Nuorten koirien tokorinkiin. Mukaan pääsi myös treenikaverimme Kaisa ja Lumi-nahkacollie Tuuloksen koirakerhosta. Odotukset ovat kovat ja tavoitteet myös.

Jopa tätikoirat ovat innostuneet tekemään tokoa, Tarakin tunkee puoliväkisin ulos autosta (!) ja haluaa olla mukana. Lenkillä Tara ja Fiona jahtaavat toisiaan hanki pöllyten, mutta Noppa ei piittaa talvesta, lumesta eikä pakkasesta. Se palelee herkästi ja etenkin tassuistaan se on todella arka. Noppa pysähtyy heti jos varpaita paleltaa tai niiden välissä on lunta. Ja pakkasta sekä lunta on riittänyt viime päivinä.

Fiona kävi luustokuvauksissa siskojensa Usvan ja Näbbenin sekä siskopuolensa Viljan kanssa. Myönnän että olen hieman katkera kohtalolle kun meille sattui tilastopoikkeama, eli kaikilla muilla kuvatuilla sisaruksilla ja Viljalla on lonkat A/A tai A/B, mutta suureksi hämmästyksekseni Fionalla C/C (matalat maljat). Eläinlääkärin mukaan ne eivät estä mitään harrastusta ja ne ovat muuten erinomaiset, maljat ovat vain matalat. Onneksi ne tärkeämmät olivat kaikilla aivan priimaa, eli kyynerpäät. Myös selät olivat kaikilla terveet,  Fionalta ja sen siskoilta kuvattiin koko selkäranka. Kaikilta tutkittiin myös silmät, olivat terveet jokaisella.

Taralla on A/A lonkat, mutta kyynerpäät 0/1. Se on aivan risa koira, joka kärsii siitä kyynerpäästä joka päivä. Luulen, että jos kuvauttaisin sen nyt, olisi kyynerpää jo kakkonen. Vähintään. Nopalla on B/C-lonkat, terveet kyynerpäät. Pullero ei ole oireillut lonkkiaan tai muutakaan raajaa koskaan ylipainosta huolimatta, se on niin rento tapaus ettei sillä jumita edes lihakset.

Taran mielestä on ollut kerrassaan ihanaa että olemme olleet kotona ja meillä on käynyt vieraita. Paljon ihmisiä jotka rapsuttavat sitä. Mieluummin koko ajan ja tauotta. Fiona kaipaa selvästi omaa rauhaa, se nukkuu yksinään talon remonttipuolella. Noppa nukkuu siellä missä on pehmeää ja mukavaa. Välillä se herää pusuttelemaan ("Olisiko jo ruoka-aika?" "Tai edes välipala-aika?"), päästän sen pissalle ja sitten se menee takaisin sohvalle. Lenkillä se murjottaa perässäni ja jos voisi, ehdottaisi pulkkakyytiä lämpimään lampaantaljaan käärittynä.

Vuoden ikävin juhla koirien kannalta eli uusivuosi on edessä, siitä kun päästään niin alkaa taas aktiivinen harrastuskausi. Voiton puolella ollaan valonkin suhteen, kevättä (eli aurinkoa, valoa ja lämpöä) kohti!

Tara rrrrrakastaa lunta


Fiona myös. Se ei tarvitse edes yllykettä, juoksee hangessa keskenään jos Tara ei leikitä sitä.


 

Taran pomppu-stalkkeri vaudissa taas...

Fiona-orava juoksee suoraan kohti kameraa...

Illalla voi sitten ottaa rennommin..

Noppa tarkkailee jouluruokien valmistelua vanhempieni mökillä

Harvinainen näky: Noppa juoksee lujaa. Se huomasi pihakuusessa oravan.

Tunnin lenkki lumessa tarpoen ei riittänyt Fionalle. Kotipihalla se teki vielä muutaman jättikokoisen kuopan lumivalliin, kieri siinä ja sitten vasta tuli sisälle.


Illalla taas väsytti (käsittämättömiä nuo sen uniasennot...)

Joulupäivänä oli raidallinen taivas

Tapaninpäivänä häivähti aurinkokin

22.12.2014

Syntymäpäiväonnittelut

Neljä vuotta sitten oli joulu oli erityisen jännittävä. Tara toipui sterilisaatioleikkauksesta ja sillä aikaa Noppa synnytti Sirpan ja Mikan luona.

Onnea Nopan ja Ossin pennuille, Borderiinan H-pentueelle:
Hepsankeikalle, Hippitytölle, Hulda Huolettomalle, Hulabaloolle, HalinallelleHattivatille ja Hulivilille.
Hopeanuolelle joka joutui lähtemään ihan liian aikaisin terveiset Sinne Jonnekin pilven reunalle.



Noksu eli Borderiinan Hopeanuoli 4 viikkoa



20.12.2014

Vuosi pulkkaan ja liitäviä koiria

Tarinaa olisi vaikka miten, mutta mitä siitä kertoisi... Ainakin sen, että olimme kauan odotetussa Oili Huotarin koulutuksessa viime lauantaina. Ajokeli oli lievästi ilmaistuna mielenkiintoinen ja haastava, mutta silti säätä uhmaten paikalla olivat meidän lisäksemme Fionan velipuolet Pörrö ja Nooa sekä siskot Usva ja Näbben.

Minä kuuntelen Oilia ja Fiona kuuntelee minua

"Onko nyt hyvä paikka?" Fiona ruudussa
kuvat: Marja Peltonen 

Jottei olisi tylsää, oli kaikilla siskoilla vauhti päällä ja intoa tehdä vaikka mitä. Myös sellaista jota ei oltu suunniteltu. Saatiin taas paljon oppia ja kotitehtäviä sekä jälleen kerran ropisi usko siihen että jotain osataan... Motivaatiota se kyllä nosti, mutta jälleen rimaa korkeammalle kisoja ajatellen. Tehdään pohjatyö ensin kuntoon ennen kuin aloitetaan kisaaminen. Ja siinä riittää sarkaa. Mutta intoa meillä on sitäkin enemmän.

Paikallisen koirakerhon puitteissa on tehty treenejä ja harjoiteltu häiriötä, heti joulun jälkeen alkaa taas aktiivisempi kausi muutenkin. Tätikoirat ovat olleet treeneissä mukana, molemmat ovat olleet hyvässä kunnossa ja iloisia. Noppa on innoissaan tekemässä vaikka mitä, mutta koheltaa suoritukset iloisesti läpi. Saa koheltaakin, sen kanssa ei koskaan kisata kuitenkaan. Pääasia että sillä on kivaa.

Taran kivut ovat hellittäneet, syksyn säryt ja vaivat ovat unohtuneita. Kiitos siitä uudesta nivelrikkoaineesta (Nutrolin Nivel), hyvästä hieronnasta ja laser-hoidosta sekä BOT-verkkoloimesta. Tara tulee nykyään treeneissä ulos autosta, tekee jopa hieman tokoa (!) ja hiippailee tervehtimässä ihmisiä. Osa treenikavereista on nähnyt Taran ensi kerran, sillä yleensä se seuraa treenejä autossa tiiviisti maaten.

Noppa rallattelee iltaisin sohvalla yksinään, joskus siltä tulee puolivahingossa ilohaukku ja sen jälkeen kuuluu räpistelyä kun se meinaa riehuessaan pudota reunan yli. Fionan kanssa tätikoirat ovat ilahduttavan tiukkoja, mutta tarvittaessa hyvinkin pitkämielisiä. Tara leikittää kakaraa ja on välillä sille pehmoleluna, Noppa ravisteli tyynesti Fionan takajalastaan irti kun Fiona tarrasi siihen Nopan kävellessä ohi.

Vuosi on ollut taas...monipuolinen? Mitä mieleen eniten jäi: remonttia, koiria, töitä, treenejä, pihatöitä, ystäviä, hyvää ruokaa (kiitos Juha!)... Nuo eivät ole tärkeysjärjestyksessä :)

Paljon on tapahtunut blogin ulkopuolellakin: onnistumista ja luopumista, työtä ja iloa, pettymyksiä ja yllätyksiä, väsymystä ja onnistumisen riemua. Peloista pahimmat eivät toteutuneet, keväällä pelkäsimme että sairaus voittaa Nopan. Pullero voi hyvin ja lääkitys on kohdallaan. Näillä eväillä mennään hyvillä mielin tulevaan vuoteen.

Fionasta iloitsen joka päivä. Meillä on käynyt valtavan upea tuuri että olemme saaneet niin upean koiran ja kasvattajan. Kiitos Dreamoor-kasvattajalle Sannalle kannustuksesta, motivoinnista, innostuksesta ja pitkämielisyydestä! Olemme saaneet paljon kokemuksia, koulutusta, neuvoja ja uusia ystäviä. Meillä on mahtava treenipoppoo!

Todisteena Taran hyvästä voinnista tänään pihalla otettuja kuvia. Se suorastaan lensi!


Huomaa Nopan ilme takana....
 




 Fiona nyt liitää muutenkin, sillä on jalat enemmän ilmassa kuin maassa.





Taran ja Fionan leijaillessa pitkin pihaa oli Noppa vartiointihommissa. Yksikään orava ei päässyt pihaan sen huomaamatta.

Trio

Vihdoin valoisa kuva pihalta!

7.12.2014

Pimeän ajan puuhia

Sorry Fionan kasvattaja. Oli pakko laittaa tuo vuoden takainen kuva irvikissan ja oravan risteytymästä, jota myöskin Fionaksi sanotaan :)

Fionan tassu alkaa olla jo parantunut, osasyy nopeaan paranemiseen oli varmaan se, että Fiona antoi hoitaa haavaa nätisti (paljon paremmin kuin tätikoirat koskaan).  Fionaahan tassuvamma ei haitannut ja todistettavasti kolmella jalalla pääsee metsässä lujaa. Puhumattakaan pihanurmikosta. 

Viikonloppuna ei ollut treenejä, minä kävin Messukeskuksessa Voittaja 2014-näyttelyssä ihastelemassa kauniita bordercollieita (mm. Nopan tyttöä Myytä) ja katsastamassa kelpiekehän. Ostin omille mustavalkoisille herkkuja ja Taralle possulelun, joka kuulosti siellä paljon paremmalta kuin kotona. Röhkimisen sijasta se kuulostaa aivan oksentavalta koiralta, ja se on ääni johon jokainen koiranomistaja reagoi heti (ei ole nopeampaa tapaa herätä keskellä yötä sikeästä unesta kuin oksentavan koiran ääni). Tara soittaa uutta possuleluaan niin innokkaasti että kohta lelu lähtee evakkoon.

Ensi lauantaina on kauan odotettu Oili Huotarin koulutus, sinne on tulossa taas Fionan sisaruksiakin. Tätikoirilla on ollut rauhallista, Noppa keskittyy kerjäämiseen ja Taran jalka vaikuttaa vähemmän kivuliaalta (hyvä!). Ensi viikolla sillä on taas käynti koirahieroja Hanna-Kaisan luona.

Teen iltaisin kuluneesta vuodesta pihakirjaa, eli kokoan kaikki pihalta otetut kuvat valokuvakirjaksi. Siitä kirjasta on tulossa 96-sivuinen eli maksimikokoinen. Laitan kuvia paikoilleen kuvatekstien kera ja huokailen kaihoisasti aurinkoisia kukkakuvia katsoessani. Vielä monta kuukautta kunnes pääsen taas pöyhimään multaa. Tai no jaa, tänään viimeksi pöyhäisin perennapenkin reunusta kun istutin lumikelloja (sain halvalla, oli pakko ostaa). Ne olivat kyllä vuoden viimeiset, lupasin itselleni. Epäilen että ostos oli turha kun sipulit olivat jo niin kuivuneet, mutta rahallinen menetys ei ollut iso. Lumikelloista ja muista sipulikasveista on paljon hyödyllistä tietoa Saila Roution Kukkia sipuleista-kirjassa (kyllä, tämä on mainos, mutta ei maksettu sellainen vaan vilpittömän kehuva kun tuote on vaan niin hyvä!). Suosittelen kirjan hankkimista, ainoa paha puoli siinä on yhä paheneva kukkainnostus, joka ei tule halvaksi. Kun tilaa kirjan suoraan Sailalta (http://www.elsanlempituoli.fi/yksinker.html rullaa alaspäin sivua), sen saa halvemmalla kuin muista nettikaupoista tilaamalla.

Joulu-, työ- ja remonttikiireiden välissä nautitaan ulkoilusta (pimeässä ja välillä vähässä valossakin) ja odotetaan joulun pyhiä = hyvää ruokaa ja lepoa. Niin, onhan meillä parit treenit silloin ja kaikenlaista muutakin ohjelmaa tiedossa....

Noppa hiiippailee oravantarkastuskierrokselleen

 Tara liitää


Taran oma stalkkeri vaani taas

Fiona tappoi myyrän tekemää kekoa. Ei kovin tehokkaan näköisesti.

 Fiona 16 kk, aina vauhdissa ulkona.



Kerrankin näin päin että Fiona juoksee Taran takana

Taraa väsytti illalla sohvalla, suupielet hymyssä kun rapsutin sitä samalla.

Talvipäivän seisaus on tässä kuussa, sitten mennään taas kohti valoisempia aikoja. Puolen vuoden kuluttua on taas näiden vuoro.

3.12.2014

Neiti Ehtivä ja anturasta hävinnyt pala

Neiti Ehtivä on toistaiseksi kolmijalkainen, mutta se ei menoa hidasta eikä haittaa. Eilen koirauimalassa oli kaksi touhoa (Tara ja Fiona), yksi Minä-istun-nyt-tässä-veden-huljuteltavana (Noppa) ja yksi, joka oikeasti ui kuten pitikin (Vilja, kukas muukaan). Kun naaman ja näkyvyyden peittää iso vesilelu, vauhti on sata altaassa ja sen ulkopuolella, on selvää että jotainhan siinä käy. Ihme kyllä se ei ollut tällä kertaa Tara joka teloi itseään vaan Fiona. Taran toinen nimihän on Tapaturma-Tara, eikä syyttä.

Fionalta puuttuu osa takajalan anturasta, eli treenit, pitkät lenkit ja riehutukset ovat nyt kiellettyjä kunnes haava paranee. Erittäin rasittavaa Fionan mielestä.

Seuraavalla kerralla Tara ja Fiona uivat hihnassa. Ilman leluja. Iloa ja intoa enemmän kuin jarruja-systeemi ei vaan siellä toimi.

Viime lauantaina olin Fionan kanssa Riihimäellä epävirallisissa tokokisoissa. Erittäin hyvä kokemus, nyt tiedän mitä EI kannata virallisissa kisoissa koetilanteessa Fionan kanssa tehdä ja mitä pitää tehdä enemmän. Vauhtia ja innokkuutta Fionan tekemisestä ei ainakaan puuttunut! Pisteitä tuli 174, ykköstulos ja kolmas sija. Tuomari oli kyllä kiltti, mutta niin kai noissa epävirallisissa kisoissa pitääkin olla.

Tara on käynyt Hanna-Kaisan luona hierottavana säännöllisesti, käy siellä loppuelämänsä ajan kun ei sen vaivat ikinä parane. Mutta ainakin olo olisi helpompi ja kivuttomampi. Tara on ollut ihmeen hyvällä tuulella, se leikkii Fionan kanssa, itsekseen ja minun kanssani.

Nopan pissaongelmat hävisi käsittämättömästi syksyn aikana. Kesällä piti pestä lattiat jopa viisi kertaa päivässä, nyt syksyllä saattaa mennä monta päivää ettei sen takia tarvitse lattiaräsyä ottaa esiin. Rouvakoira keskittyy enimmäkseen syömiseen ja kerjäämiseen, treenitkin menevät siihen että se komentaa namia jo ennen suoritusta. 

Kotona on talon toinen puoli hieman karun näköinen, kuvapäivityksiä tulossa... Remontti etenee ja koirat ovat hieman hämmentyneitä kun ruokakuppien ja petien paikka vaihtuu taas. Puhumattakaan siitä että meillä on puolet tavaroista taas hukassa kun niitä on siirrelty remontin tieltä.

Tara-tätikoira

Noppa on onneton kun pihasta ei löydy enää syötävää. Se tutki tarkkaan olisivatko marja-aronian marjat vielä kelvollisia.

Eivät tainneet olla...

Neiti Ehtivä

Kuvamuisto viime toukokuulta. Vielä reilu viisi kuukautta näihin iltoihin...