Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

24.11.2013

Jälkeä, ruutua ja myyräsadattelua

Fiona on ollut taas Pätevä pentu. Tiistain pentutokossa se keskittyi hienosti kun oli koko päivän ensin riehunut. Tulin hallilta hyvillä mielin muutekin kun Noppa teki hienon ruudun - monta kertaa! Välillä sillä on ruutu merkkeineen aivan hukassa, ikään kuin se ei näkisi sitä. Kun tein sille vielä muutaman onnistuneet voittajaluokan tokoliikkeen, oltiin hyvillä mielin koko porukka. Fiona pentutokoilusta uupuneena, Noppa ja minä hyvästä treenistä ilahtuneina ja Tara siitä hyvästä että sai olla hengessä mukana - autossa. Se ei sieltä vapaaehtoisesti treenaamaan tule.

Eilen tehtiin pienellä porukalla jälki meille ihan uuteen paikkaan, ts. meidän laumasta vain Fiona jäljesti. Noppa ei edelleenkään tajua jäljestä yhtään mitään ja Taraa en edes kokeile. Fionan jälki ei mennyt ihan odotusteni mukaan, syy oli minun eikä pennun. Esineruutua harjoiteltiin myös, sitä pitää treenata talven aikana kotioloissa enemmän. Fiona jäljesti ruudussakin, teki näppärän ja täydellisen 90 asteen kulman kun se jäljesti ruudun reunat...

Noppa pääsi tekemään esineruudun pitkästä aikaa ja oli ilo nähdä kuinka se tykkäsi. Tehtiin sille jekku kun viimeinen esine oli aivan edessä, eikä se sitten löytynytkään. Olen opettanut sen hakemaan esineet aina ruudun takaosasta, asia joka täytyy muistaa Fionaa treenatessa etten toista samaa virhettä.

Noppa oli esineruudussa elementissään, irtosi erinomaisesti ja teki hyvää työtä. Se toi kaksi esinettä nopeasti vaikka se viimeinen piti sille näyttää. Sitä suorastaan nauratti kun vein sen autolle. Seuraavalla kerralla ehdottomasti Noppa mukaan myös!

Tänään tein Fionalle helpon jäljen, onnistumisen iloa kun eilen minun virheeni takia suoritus ei ollut niin hyvä kuin mitä Fiona osaa. Maasto oli mukava eikä liian luminen, kaarteita hieman ja pituus vain 35 metriä. Annoin vanheta 40 minuuttia (no, 42 minuuttia tarkalleen..). Fiona eteni tuttuun tapaansa vauhdikkaasti muttei koheltamalla, nosti kirsun maasta kaksi kertaa kun ei ollut varma jäljestä, pohti asiaa sekunnin ja tumppasi kirsun takaisin oikealle jäljelle ja sitten taas mentiin. Tällä kertaa se söi jopa muutaman namin, yleensä se jättää ne vauhdin huumassa syömättä.

Jäljen jälkeen kävin trion kanssa metsälenkin, oli hiljaista, lumista, aurinkoista ja kaunista. Tuli ihan jouluinen olo!

Sen sijaan yhtään zen-henkinen olo ei ole pihan myyrätuhoja katsoessa. Tämä vuosi on kuulemma paha myyrävuosi, mutta ensi vuosi vielä pahempi. Voin siis heittää hyvästit ensi vuonna lopuillekin liljoille, suurimmalle osalle perennoista ja kaikille tulppaaneille? Etupiha on kekoa täynnä, kaikki kukkapenkit ojitettu myyrien toimesta, puoliksi syötyjä kukkasipuleita löytyy pitkin pihaa (ja Fiona viimeistelee ne) ja perennat ovat aivan vinksallaan kun mullat ovat kadonneet alta. Ne kukkasipulit ja liljat jotka ovat rappausverkon suojissa perennapenkeissä ovat myös tuhottu, sillä myyrät syövät sipulit päältäpäin. Tuhot tuntuvat jo lompakossakin, lähes kaikki tämänvuotiset kukkasipuliostokset ovat olleet turhia. Myyrät ovat syöneet jopa narsissien ja laukkojen sipuleita vaikka ne eivät kuulemma niille kelpaa. Ainoa sipuli johon ne eivät ole todistettavasti koskeneet, ovat karmealta löyhkäävät keisarinpikarililjat... Luulimme että takapihan metsän, aidanreunasta ja ryvettyneen perunapellon raivaaminen ja tasoittaminen olisi hillinnyt myyrien leviämistä, mutta ei sekään auttanut. Ainoat toiveet ovat ahkerat pöllöt, lumikot ja tauti, joka toivottavasti veisi suurimman osan myyräkannasta manan majoille.

Fiona härnää Noppaa 

Noppa ei jaksa juurikaan vaivautua...

 


"Mikä sun hammaskaluston tilanne nyt on?" Fionalla on puolet hampaista vaihtunut, toivottavasti mahdollisimman pian loputkin naskalihampaista irtoavat.

Jossain vaiheessa Noppa ilmoitti että leikki loppuu nyt.

 

 

Ei, Fionalla ei palele tassu. Meidän wannabe-lintukoira vaanii Taraa...
 


Ja juoksee sitten yksinään kun tätikoirat eivät vaivaudu.


Noppa löysi pihalta aktivointipallon

Tara taas jäätyneen jättinarulelun
 

 Jonka Fionakin oitis olisi halunnut

Tältä näyttää meidän nurmikko, saati mitä on keväällä odotettavissa... Kuva on otettu pari viikkoa sitten ja kasojen määrä lisääntyy päivä päivältä. Eivät ole moksiskaan vaikka koirat juoksevat pihalla ees taas.

Tästä kerrotusta vaaleanpunaisesta liljasta ei ole jäljellä myyrien käynnin jälkeen kuin tämä kuva muistoksi... Liljan paikalla on tyhjä kolo. Niin kuin monessa muussakin paikassa perennapenkeissä...

4 kommenttia:

  1. Voi ei noita myyriä! Pirhana!!
    Mutta voi EI miten suloinen Fiona, ihana, tuossa uudesa blogin yläkuvassa niin <3 <3 <3 korvat <3 <3 <3

    VastaaPoista
  2. Fiona kiittää kehuista! Se on ns. hymyilevä koira, niin kuin emänsäkin. Suupielet mutrussa tai selvästi ylöspäin. Pitäisi saada kuva sen närkästyneestä ilmeestä jolloin se imaisee posket sisään ja pyöristää silmät :)

    VastaaPoista
  3. Kiva sarja ja paras tuo hammastarkastus!
    Ei voi käsittää tuota myyräjuttua. Meillä ei moisia otuksia ole ollenkaan. Johtuisko siitä, ettei kyllä ole mitään syötävääkään.
    Mutta ei ole tuossa pellollakaan.
    Fiona on ihana!

    VastaaPoista