kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

24.11.2013

Jälkeä, ruutua ja myyräsadattelua

Fiona on ollut taas Pätevä pentu. Tiistain pentutokossa se keskittyi hienosti kun oli koko päivän ensin riehunut. Tulin hallilta hyvillä mielin muutekin kun Noppa teki hienon ruudun - monta kertaa! Välillä sillä on ruutu merkkeineen aivan hukassa, ikään kuin se ei näkisi sitä. Kun tein sille vielä muutaman onnistuneet voittajaluokan tokoliikkeen, oltiin hyvillä mielin koko porukka. Fiona pentutokoilusta uupuneena, Noppa ja minä hyvästä treenistä ilahtuneina ja Tara siitä hyvästä että sai olla hengessä mukana - autossa. Se ei sieltä vapaaehtoisesti treenaamaan tule.

Eilen tehtiin pienellä porukalla jälki meille ihan uuteen paikkaan, ts. meidän laumasta vain Fiona jäljesti. Noppa ei edelleenkään tajua jäljestä yhtään mitään ja Taraa en edes kokeile. Fionan jälki ei mennyt ihan odotusteni mukaan, syy oli minun eikä pennun. Esineruutua harjoiteltiin myös, sitä pitää treenata talven aikana kotioloissa enemmän. Fiona jäljesti ruudussakin, teki näppärän ja täydellisen 90 asteen kulman kun se jäljesti ruudun reunat...

Noppa pääsi tekemään esineruudun pitkästä aikaa ja oli ilo nähdä kuinka se tykkäsi. Tehtiin sille jekku kun viimeinen esine oli aivan edessä, eikä se sitten löytynytkään. Olen opettanut sen hakemaan esineet aina ruudun takaosasta, asia joka täytyy muistaa Fionaa treenatessa etten toista samaa virhettä.

Noppa oli esineruudussa elementissään, irtosi erinomaisesti ja teki hyvää työtä. Se toi kaksi esinettä nopeasti vaikka se viimeinen piti sille näyttää. Sitä suorastaan nauratti kun vein sen autolle. Seuraavalla kerralla ehdottomasti Noppa mukaan myös!

Tänään tein Fionalle helpon jäljen, onnistumisen iloa kun eilen minun virheeni takia suoritus ei ollut niin hyvä kuin mitä Fiona osaa. Maasto oli mukava eikä liian luminen, kaarteita hieman ja pituus vain 35 metriä. Annoin vanheta 40 minuuttia (no, 42 minuuttia tarkalleen..). Fiona eteni tuttuun tapaansa vauhdikkaasti muttei koheltamalla, nosti kirsun maasta kaksi kertaa kun ei ollut varma jäljestä, pohti asiaa sekunnin ja tumppasi kirsun takaisin oikealle jäljelle ja sitten taas mentiin. Tällä kertaa se söi jopa muutaman namin, yleensä se jättää ne vauhdin huumassa syömättä.

Jäljen jälkeen kävin trion kanssa metsälenkin, oli hiljaista, lumista, aurinkoista ja kaunista. Tuli ihan jouluinen olo!

Sen sijaan yhtään zen-henkinen olo ei ole pihan myyrätuhoja katsoessa. Tämä vuosi on kuulemma paha myyrävuosi, mutta ensi vuosi vielä pahempi. Voin siis heittää hyvästit ensi vuonna lopuillekin liljoille, suurimmalle osalle perennoista ja kaikille tulppaaneille? Etupiha on kekoa täynnä, kaikki kukkapenkit ojitettu myyrien toimesta, puoliksi syötyjä kukkasipuleita löytyy pitkin pihaa (ja Fiona viimeistelee ne) ja perennat ovat aivan vinksallaan kun mullat ovat kadonneet alta. Ne kukkasipulit ja liljat jotka ovat rappausverkon suojissa perennapenkeissä ovat myös tuhottu, sillä myyrät syövät sipulit päältäpäin. Tuhot tuntuvat jo lompakossakin, lähes kaikki tämänvuotiset kukkasipuliostokset ovat olleet turhia. Myyrät ovat syöneet jopa narsissien ja laukkojen sipuleita vaikka ne eivät kuulemma niille kelpaa. Ainoa sipuli johon ne eivät ole todistettavasti koskeneet, ovat karmealta löyhkäävät keisarinpikarililjat... Luulimme että takapihan metsän, aidanreunasta ja ryvettyneen perunapellon raivaaminen ja tasoittaminen olisi hillinnyt myyrien leviämistä, mutta ei sekään auttanut. Ainoat toiveet ovat ahkerat pöllöt, lumikot ja tauti, joka toivottavasti veisi suurimman osan myyräkannasta manan majoille.

Fiona härnää Noppaa 

Noppa ei jaksa juurikaan vaivautua...

 


"Mikä sun hammaskaluston tilanne nyt on?" Fionalla on puolet hampaista vaihtunut, toivottavasti mahdollisimman pian loputkin naskalihampaista irtoavat.

Jossain vaiheessa Noppa ilmoitti että leikki loppuu nyt.

 

 

Ei, Fionalla ei palele tassu. Meidän wannabe-lintukoira vaanii Taraa...
 


Ja juoksee sitten yksinään kun tätikoirat eivät vaivaudu.


Noppa löysi pihalta aktivointipallon

Tara taas jäätyneen jättinarulelun
 

 Jonka Fionakin oitis olisi halunnut

Tältä näyttää meidän nurmikko, saati mitä on keväällä odotettavissa... Kuva on otettu pari viikkoa sitten ja kasojen määrä lisääntyy päivä päivältä. Eivät ole moksiskaan vaikka koirat juoksevat pihalla ees taas.

Tästä kerrotusta vaaleanpunaisesta liljasta ei ole jäljellä myyrien käynnin jälkeen kuin tämä kuva muistoksi... Liljan paikalla on tyhjä kolo. Niin kuin monessa muussakin paikassa perennapenkeissä...

16.11.2013

Aktiiviviikon saldoa

Fiona on nyt varhaisteini-ikäinen. Hän on löytänyt Oman Tahdon. Tai ainakin paljon sitä lisää. Rasittavaa.

Tätikoirat saisivat pitää sille tiukemmin jöötä, sillä se haastaa niitä innolla usein. Neiti LilleriLalleriKorvatUnohtuivatToiminnastaJust koettelee myös meitä. Tosin Fionan kunniaksi mainittakoon että se on järkevä hyvähermoinen koira, jolla on nyt "se ikävaihe".

Tiistain pentukoulutus meni lopulta hyvin, vaikka alussa Fiona olikin liian touhukas. Minun syyni, mitäs menin testaamaan uutta mokkanahkaista patukkalelua. En taas muistanut että tuolta pennulta löytyy taistelutahtoa ja intoa ihan ilman nostatusta.

Keskiviikon Riitan koulutus oli muistutus siitä, ettei aina onnistu. Mikään.

Fiona touhusi kaikkea muuta ja oli unohtanut ihan kaiken oppimansa, joten lähinnä koulutettiin minua. Noppa oli outo, sillä se oli hyväntuulinen ja reipas, mutta ei tajunnut ohjatusta noudosta yhtään mitään (ei löytänyt kapulaa kertaakaan!) eikä tunnari mennyt yhtään sen paremmin. Viimeisellä kerralla se sentään toi oikean, kunhan oli läpikäynyt kaikki muut. En tiedä viekö kortisonilääkitys siltä hajuaistin vai mikä sillä oli. Fiilikseni ei ollut kovin kehuttava sen treenin jälkeen, mutta niihin on totuttava.

Torstaina kävin lohduttautumassa Kodin Terrassa jossa oli perennoja ja pensaita -90 %. Lisäksi myyrille syötävää, eli kukkasipuleita puoleen hintaan. Kun vielä bongasin Agrimarketista vaaleanpunaisia helmililjoja -70 %, oli viikko pelastettu.

Eilen kävimme jokaviikkoisen kaupunkikävelyn, poikkeuksellisesti Fiona ei syönyt kadulta mitään. Tänään sää suosi, joten olimme ulkona monta tuntia. Ensin pihatöitä (nuija ja tosinuija auttoivat, eli kaivoivat kukkasipuleita ylös samaa tahtia kun istutin niitä), sitten kävin tekemässä Fionalle jäljen. Tomerasti tamppasin tuplapitkän viime viikonloppuiseen verrattuna, eli 70-metrisen. Ja jälleen tuli suuri turhautuminen kun pentu paineli sen hirveää kyytiä alta aikayksikön. Nameja se söi kolme, kirsun nosti  kolme kertaa ja iski sen maahan kiinni oikeaan kohtaan saman tien, kertaakaan ei epäröinyt eikä kääntynyt.

Huomenna siis uusi jälki toiseen metsään. Ja entistä pidempi.

Loppu valoisa aika käytettiin lenkkeilyyn metsässä ja pihatöissä (minä tein pihatöitä, koirat melskasivat keskenään). 

Huomenna on myös Tuuloksen koirakerhon järjestämät tokokisat parkkihallissa, käydään tapaamassa tuttuja ja illalla tokoillaan.

Fiona 4 kuukautta ja 3 viikkoa.

Jokaviikkoisessa "Arvotaan seuraavat korvien asennot" -sarjassa tällä viikolla "Vapaasti vasemmalle vaakatasoon" -tyyli.

  Nuija, tosinuija ja lelu. Aktivoivat toisensa.

Fiona vaanii Taraa

Iltapäivän viimeiset auringonsäteet heijastuvat kuvaan

 
"Jos mä olen tässä tosi matalana niin kukaan ei huomaa mua..."

Fiona leikittää Noppaa hammaspainiin. Aika usein se onnistuukin, Noppa on piristynyt syksyn viileiden ilmojen ja Fionan leikittämisen ansiosta. 

Kita auki kummallakin. Aika säälittävät nuo Fionan vauvakulmahampaat...


Noppa näyttää kieltä Fionalle

...ja tökkäisee Fionaa

Kylläpäs pentu näyttää tässä kuvassa isolta! Noppa on sentään meidän kotimastiffi...

Tara vahti Nopan ja Fionan leikkiä

Jossain vaiheessa Noppa muistutti pelin hengestä: HÄN on se joka on karvalauman ykkönen.

...mutta Fiona ei ottanut sitä kovin vakavasti...

Touhukkaan päivän jälkeen lepo on tarpeen (silmät_ei_vaan_pysy_auki)

12.11.2013

Aktiiviviikko

Jottei syysmasennus pääse kiinni, on kalenteri täytettävä kaikenlaisella toiminnalla. Kuten harrastamalla harva se ilta koirien kanssa jotain.

Neiti Nenälle etenkin tarvitaan ohjattua toimintaa. Muuten Fiona ohjautuu hyvin nopeasti omatoimisesti aktivoimaan itseään. Niiden omatoimiaktivointien onneksi sillä tuntuu olevan hyvä ruuansulatus. Rasiallisesta tulitikkuja tuli vain lievää närästystä eikä veljiä vaivannut vatsatauti onneksi tarttunut.

Fionan tarkan nenän ja hillittömän vauhdin muistaneena tein sille ensimmäisen pidemmän jäljen metsään lauantaina. Pidempi tarkoitti tässä tapauksessa vain reilua 35 metriä koska Fiona on vielä niin pieni (4,5 kk) enkä ollut tehnyt sille jälkeä kuin pari kertaa. Mokasin, sillä nameja oli liikaa ja jälki vieläkin liian lyhyt. Pikkuakka paineli kirsu maassa ja jätti miltei kaikki namit syömättä. Kun jälki päättyi, Fiona jäi katsomaan hyvin hämmentyneen oloisena että "Loppui just kun mä pääsin vauhtiin".

Jälkitouhun jälkeen seurasi juoksemista ja leikkimistä metsässä ja sitten isojen koirien uintikeikka Hyvinkäällä. Noppa on ollut viime aikoina pirteä masentavasta kosteudesta ja pimeydestä huolimatta. Se on leikkinyt itsekseen leluilla (ensimmäisen kerran sitten Taran meille tulon!) ja toisin kuin joillain kerroilla aiemmin, se ui hallissa pitkään ja monta kertaa Vilja-bortsun ja Taran kanssa. Piti miltei saalistaa se altaasta kun uintiaikamme loppui.

Sunnuntaina Fiona pääsi tapaamaan Karkki-bordercollieta ja Skip-shelttiä Lahteen. Kolea sää ei koiria haitannut, ne nauttivat juoksemisesta ja yleisestä touhotuksesta. Karkki on Noppaa hieman vanhempi, hienoluonteinen fiksu koira, joka käyttäytyi mallikkaasti meidän mustavalkoisen sähköjäniksen kanssa. Kaikki aikuiset koirat eivät Fionan pentukohellusta siedä. Fionan ja Skipin touhotettua ulkona tarpeeksi Fiona pääsi tutustumaan loppuun laumaan, eli moneen shelttiin. Pikkukoira oli aivan ymmällään mitä nämä karvaiset kloonit ovat ja varmuuden vuoksi heittäytyi selälleen aina kun joku meni ohi. Kiitos Marjalle että pääsimme käymään, Fiona sai paljon uusia positiivisia kokemuksia (ja minä myös)!

Kotona Fiona otti tirsat ja sitten lähdettiin hallille iltatreeneihin. Paikallaoloa, noutokapulan pitoharjoituksia ja keskittymistä, siinä Fionan treenit. Nopan kanssa hengailtiin muiden treenatessa ja otettiin helppoja tokoliikkeitä. Noppa oli hyvällä tuulella ja pirteä.

Tara oli taas mukana mutta ei kyennyt tekemään mitään tokoliikkeitä, ei edes seuraamaan. Autossa se viihtyy, katselee avonaisesta takaluukusta muiden treenaamista tyytyväisenä.

Tänään oli Fionalla pentukoulutusilta parkkihallissa. Kun pienellä alueella on kymmenkunta iloista ja vilkasta pentua, on koulutus hieman haastavaa... Silti se on mitä parhainta häiriötreeniä ja opettelua siihen että vierellä voi treenata tai liikkua kuka ja mikä vaan, mutta silti pitää keskittyä. Fiona oli taas pätevä ja osaava, minä onnistuin tunaroimaan itseni puolirammaksi (ei ollut koirien syytä, oma moka). Särkylääkettä hallitreenin jälkeen, noloa.

Huomenna on vuorossa Riitta Räisäsen koulutus jossa harjoitellaan EVL-liikkeitä Nopan mielenvirkeydeksi. Fiona tulee tokoilemaan myös, katsotaan mitä sen kanssa sitten tehdään. Lauantaina on ohjelmassa jälkeä Fionalle, pihatöitä minulle (kerpeleen myyrät!) ja pitkiä lenkkejä tätikoirille päivänvalossa. Sunnuntaina seuraan kerhon tokokisoja ja sen jälkeen sitten taas treenataan. Vähän, mutta kuitenkin.

Fiona 4,5 kk. "Arvotaan korvien asennot"-sarjassa olemme vaiheessa "Miltei pystyt muttei kuitenkaan"

Fiona pinkoo Skipin perässä
 Vielä Skip oli Fionalle liian nopea. Muutaman viikon kuluttua voi olla jo toisin..

Skip liitää

Kuin kaksi marjaa :)

Tämä kuva ei kaipaa selityksiä. Niitä ei ole.

Karkki oli pitkämielinen uteliaan hämähäkkiteinin suhteen
 

Karkki, sun selkäsi takana tapahtuu jotain...

Rankan päivän jälkeen sohvalla on hyvä rentoilla

4.11.2013

Hakuoppia hakemassa

Metalliset kääpiöpandat kokoontuivat eilen kasvattaja-Sannan järjestämään hakukoulutukseen tänne Hämeeseen. Kouluttajamme Anne Juslin kertoi selkeästi, johdonmukaisesti, kannustavasti ja innostavasti mitä on haku palveluskoiraharrastuksena ja mitä se vaatii omistajalta ja koiralta. Hän sai takuulla hakuinnostuksen syttymään, etenkin kun kaikki pennut osoittivat oivaa taipumusta lajiin. Kiitos Annelle erinomaisesta koulutuksesta ja ohjeista!

Kaikki pennut olivat aivan täpinöissään kun metsässä oli lauma ihmisiä (jotka vielä kehuivat, ihan huippujuttu!) ja sitten muutama tyyppi  kauempana kyykyssä jemmassa. Ja niillä erikseen olevilla tyypeillä oli ruokaa, mahtavaa!

Yhdistelmä rohkeutta, ihmisrakkautta, hillitöntä ruokahalua, nopeaa oppimista ja uteliaisuutta oli jokaisessa pennussa, takuuvarmaa hakukoira-ainesta!

Mukana harjoituksissa oli myös pentujen isä Manu ja kouluttajamme Annen omat kaksi koiraa, joiden suorituksista näimme "oikeiden" hakukoirien työskentelyä. Noppakin oli hakuilemassa, se teki hakuharjoituksen vuoden tauon jälkeen (ensimmäisen kerran sitten Addisonin taudin diagnoosin). Nopalle tehtiin helppo harjoitus: lyhyt rata, 4 maalimiestä haamuina ja nopeat pistot. Mutta Noppa ei ole enää entisensä, aikamoista epävarmuutta ja vasta viimeiselle maalimiehelle lähetettäessä se hieman innostui. Joko tauko oli liian pitkä tai se ei vaan enää jaksa. Luulen, että jälkimmäinen on se syy.

Pennut riekkuivat keskenään vielä pihallamme, Alli-emäkin touhotti mukana jonkun aikaa. Urokset Jura ja Nuutti olivat niin erilaisia ulkonäöltään kuin sirpakat siskonsa, mutta silti niissä oli paljon samaa. Kaikilla pennuilla on jo selvästi erottuvat omat persoonat ja ilmeet. Ja jokainen on nyt siinä vaiheessa kun jalat kasvaa huimaa kyytiä, yleensä etu- ja takaosa eri tahtia.

Fiona hyytyi (uskomatonta, mutta totta :) päivän ohjelmasta niin, että alun "Pistän kaikki kuriin ja järjestykseen, tai ainakin yritän" -asenne muuttui iltapäivästä "Voisiko joku leikkiä mun kanssa?" -toiminnaksi.

Illalla Fiona oli niin väsynyt että käveli pihalle pissalle ja köpötteli takaisin otsatukka pystyssä ja korvat lurpalla. Harvinaista. Yleensä se singahtaa pihalle sananmukaisesti häntä viivana.

Noppa nukkui umpiväsyneenä illan eikä pirteimmillään ollut Tarakaan joka oli mukana pihalla ja otti hyödyn irti rapsuttavista ihmisistä kun tulimme meille porukalla syömään. Monta rapsuttavaa ihmistä on Taran paratiisi!

Taran päivän huipennus oli Manu, johon se ihastui heti. Harmi ettei Manu malttanut kiinnostua leikatusta täti-ikäisestä Tarasta, joka flirttaili sille häpeämättömästi.

Koirat kävivät päivän tapahtumia läpi vielä yöllä, meteli oli aikamoinen. Tassut sutivat ja välillä univinkuna kuului triona.

Huomenna Fiona pääsee kouluun. Pentukurssille nimittäin. Tätikoirat tulevat kannustusjoukoksi mukaan.

 Jura ampaisee maalimiehen luo

Manu hengästyneenä harjoituksen jälkeen

Nopan lähetys maalimiehelle

Kouluttajamme Anne neuvoo lähettämisessä

 Usva lähtee maalimiehelle

Nuutti saa palkan maalimieheltä (minulta)

 Fiona singahtaa

Kamera ei ehtinyt Fionan vauhtiin mukaan... Minun lähettävä käteni kuvassa vasemmalla :)

Fiona, Näbben ja Juran ilme...

Jura muikistelee Fionalle. Kuva Sanna Hyytiäinen.

Nuutti pusuttelee Fionaa

Jura mielistelee Fionaa (Fionan ilme!)

Nuutti, Usva ja meidän pieni kullannuppumme kiipeämässä Usva-siskon päälle...

Viisikko