Nousee ne!

Fionan korvat nimittäin.

"Arvotaan seuraavat korvien asennot" jatkuu kenties vielä jonkin aikaa, sillä kääpiöpandamme on vaihtamassa hampaita. Vasta sen jälkeen uskalletaan arvioida lopullinen korvien asento. Hampaiden vaihtuminen liittyy jollain tavalla korvien lopulliseen asentoon kasvuvaiheessa, tiedoksi asiaa ihmetteleville.

Harveneva hammaskalusto ei haittaa karvaimurin syömistä eikä valitettavasti myös puremista. Kaiken se syö, mikä voisi olla syötävää. Tai vaikka ei olisikaan.

Rokotukset ovat nyt hankittu, lekurikäynneistä pentu ei ollut moksiskaan eikä muustakaan tutkimisesta. Viime lääkärikäynnillä se pissasi odotustilan matolle. Niin minäkin olisin tehnyt jos olisin ollut Fiona, aiheellinen nootti huonosta palvelusta ja kalliista hinnasta.

Jälkeä ei olla päästy tekemään minun aikatauluongelmieni takia, tokoiltu on hieman ja harjoiteltu hihnassa kävelyä kaupunkiolosuhteissa. Häiriötreeniä ei tarvitse erikseen tehdä, treenipaikkanamme pitämässä parkkihallissa huutaa teinit skeittilautoineen ja maastomoottoripyörineen. Minulta ja muilta treenaajilta menee kuulo ja hermot, koirat eivät ole moksiskaan. Fionan treenit menevät lähinnä siihen että totutan sitä olemaan menemättä ihan jokaisen luokse. Kaikki ovat sen mielestä ihania, koirat koosta piittaamatta ja etenkin ihmiset.

Tänään kävin hallissa kahteen otteeseen, aamupäivällä olin siellä Nopan kanssa doboilemassa. Dobossa ison jumppapallon ja tasapainotyynyn avulla kehitetään syviä lihaksia, kehonhallintaa, tasapainoa ja koiran & omistajan yhteistyötä. Se oli yllättävän rankkaa, hiki tuli ja huomenna tuntuu vatsa- ja reisilihaksissa. Koirat jumppasivat (lue: tekivät erilaisia temppuja ohjaajan avustamana ja kiipesivät jumppapallon ja tasapainotyynyn päälle) puoli tuntia, ohjaajat koko tunnin. Koskaan ei ole jumppatunti kulunut niin nopeasti! Eikä ikinä yksikään käymäni spinning-, pilates-, aerobic-, jooga- tai kuntojumppatunti ole ollut noin hauska ja tehokas samalla. Noppa oli innolla mukana opettelemassa näitä uusia juttuja. Kun se osasi tehdä jonkun tempun oikein, se oli aivan tohkeissaan kehuista (ja nameista, tottakai...).

Luulin sen väsyneen aika lailla, mutta illalla kun olin lähdössä hallille, oli Noppa jonossa ovella tulossa mukaan. Hallissa se lähinnä hengaili, hieman tehtiin kaukoja ja seuraamista. Tara toimi terapiakoirana ujolle vinttikoiralle ja Fiona rallatteli koko rahan edestä. Sillä oli hieman liian kivaa ja vauhti päällä, kantoi muiden noutokapulaa ja yritti päästä ihan jokaisen ihmisen ja koiran luokse tekemään tuttavuutta. Nyt se nukkuu selällään keskellä eteistä. Off-nappula taisi löytyä vihdoin...

Ne korvat. Fiona 16 viikkoa.

Neiti Kieroniska tuijotuskilpailussa Taran kanssa. Käsittämätöntä miten se kääntyy aivan outoihin asentoihin. Siis koko koira.

 Fiona vaanii Taraa

Eikä sillä edelleenkään pysy takajalat maassa...

Todistettavasti se myös nukkuu. Joskus.

Kommentit

  1. Mä olen kyllä menettänyt sydämeni Fionalle. Se on päivä päivältä söpömpi ja sievempi! - Oli korvat missä asenossa tahansa.

    VastaaPoista
  2. Fiona näyttää erittäin hurmaavalta myös pystykorvana :)
    Vaikea tosin kuvitella minkään korvatyylin vaikuttavan negatiivisesti Fiona-neidin ihanuuteen.

    VastaaPoista
  3. Hillevi Hämähäkkijalka ei meidän mielestämme ole läheskään niin suloinen nyt kun se kasvaa jalkaa, päätä, häntää ja kroppaa :) Kiitän kehuista Fionan puolesta, neiti Puikulapää heräsi juuri iltapäiväuniltaan.

    VastaaPoista
  4. Hah, onkohan se tuossa viimeisessä kuvassa kuin Mini-Noppa ;-)
    Ihanat korvat on hänellä joka asennossa <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa