Lampaita, lisää lampaita!
Olisi Taran mielipide jos siltä kysyttäisiin. Mikä sääli ettei meidän aikamme ja voimavaramme riitä kaikkeen haluamaamme, sillä lampaat ovat Taralle SE juttu. Tai siis paimentaminen.
Tara, jonka pää ei kestä stressiä eikä enää edes kevyttä tokoilua, oli omassa oikeassa roolissaan lampailla. Koira, jota ei ole koskaan opetettu mitenkään paimentamaan, tiesi heti miten toimia kun edessä on lammaskatras. Sulavan toiminnan esteenä oli jälleen kerran omistaja, joka mm. jäi miltei lammaslauman jalkoihin Taran tuodessä lauman vauhdilla.
Alkuinnostussähläystouhotuksen jälkeen sekä omistaja että koira rentoutuivat (minä luotin Taraan kun huomasin ettei se tee lampaille mitään ja toimii, Tara nautti kun pääsi omaan elementtiinsä) ja meillä oli erinomainen päivä. Mukana olivat myös Fionan puolisisarukset Nooa, Keita ja Pörrö sekä Riimi ja Heimo-bortsu-urokset.
Voi kun aika riittäisi niin kävisimme useamminkin Woollandiassa. Erinomaista koulutusta (ja ruokaa!) ja rauhalliset, koiriin tottuneet lampaat. Sekä mainiot tilan omat bortsut, jotka olivat hyvin joviaaleja vieraille koirille ja meidän naskalihampaiselle kakarallekin.
Ensi vuonna Fionakin pääsee tekemään lampaisiin lähempää tuttavuutta, eilen se tyytyi katselemaan niitä varovaisesti aidanraosta. Kummallekin koiralle oli mukavan päivän lisäbonuksena juoksemista, eli Tara pääsi kirittämään Aapo-kelpietä (joka ei kyllä ollut kovin innostunut Taran leikkiinkutsuista) ja Fiona leikki emänsä Allin kanssa. Tara oli vielä tänäänkin väsynyt, mutta pentu pisteli jo illalla täyttä vauhtia kotipihalla ja tänään on sama meno jatkunut...
Fionan kasvattajalle Sannalle kiitokset paimennuspäivän järjestämisestä!
Tara, jonka pää ei kestä stressiä eikä enää edes kevyttä tokoilua, oli omassa oikeassa roolissaan lampailla. Koira, jota ei ole koskaan opetettu mitenkään paimentamaan, tiesi heti miten toimia kun edessä on lammaskatras. Sulavan toiminnan esteenä oli jälleen kerran omistaja, joka mm. jäi miltei lammaslauman jalkoihin Taran tuodessä lauman vauhdilla.
Alkuinnostussähläystouhotuksen jälkeen sekä omistaja että koira rentoutuivat (minä luotin Taraan kun huomasin ettei se tee lampaille mitään ja toimii, Tara nautti kun pääsi omaan elementtiinsä) ja meillä oli erinomainen päivä. Mukana olivat myös Fionan puolisisarukset Nooa, Keita ja Pörrö sekä Riimi ja Heimo-bortsu-urokset.
Voi kun aika riittäisi niin kävisimme useamminkin Woollandiassa. Erinomaista koulutusta (ja ruokaa!) ja rauhalliset, koiriin tottuneet lampaat. Sekä mainiot tilan omat bortsut, jotka olivat hyvin joviaaleja vieraille koirille ja meidän naskalihampaiselle kakarallekin.
Ensi vuonna Fionakin pääsee tekemään lampaisiin lähempää tuttavuutta, eilen se tyytyi katselemaan niitä varovaisesti aidanraosta. Kummallekin koiralle oli mukavan päivän lisäbonuksena juoksemista, eli Tara pääsi kirittämään Aapo-kelpietä (joka ei kyllä ollut kovin innostunut Taran leikkiinkutsuista) ja Fiona leikki emänsä Allin kanssa. Tara oli vielä tänäänkin väsynyt, mutta pentu pisteli jo illalla täyttä vauhtia kotipihalla ja tänään on sama meno jatkunut...
Fionan kasvattajalle Sannalle kiitokset paimennuspäivän järjestämisestä!
Ensin oltiin aitauksessa pienemmän lauman kera. Taralla oli innostuksesta ja jännityksestä vielä häntä koholla.
Ottaen huomioon ettei Taralle ollut koskaan opetettu mitään paimennuskäskyjä (tai mitään siihen viittaavaakaan), se oppi nopeasti huitomisistani ja hihkaisuistani mitä pitää tehdä.
Seuraa johtajaa ja Tara odottamassa käskyä lähteä liikkeelle
Äiti ja tytär, ei epäilystäkään...
Fiona tuntuu kotona kovin hämähäkkimalliselta Noppaan ja Taraan verrattuna, mutta äiti-Allin rinnalla se on ihan normikokoinen ikäisekseen. Meidän tätikoirat ovat vaan aika jyrämallisia ja kookkaita...
Hillitöntä muikistelua puolin ja toisin emällä ja pennulla.
Allin ilme :)
Paimen-Tara ♥
VastaaPoistaEi muuta kuin hankitte nyt sitte tiluksille muutaman lampaan ;-)