kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

27.10.2013

Nousee ne!

Fionan korvat nimittäin.

"Arvotaan seuraavat korvien asennot" jatkuu kenties vielä jonkin aikaa, sillä kääpiöpandamme on vaihtamassa hampaita. Vasta sen jälkeen uskalletaan arvioida lopullinen korvien asento. Hampaiden vaihtuminen liittyy jollain tavalla korvien lopulliseen asentoon kasvuvaiheessa, tiedoksi asiaa ihmetteleville.

Harveneva hammaskalusto ei haittaa karvaimurin syömistä eikä valitettavasti myös puremista. Kaiken se syö, mikä voisi olla syötävää. Tai vaikka ei olisikaan.

Rokotukset ovat nyt hankittu, lekurikäynneistä pentu ei ollut moksiskaan eikä muustakaan tutkimisesta. Viime lääkärikäynnillä se pissasi odotustilan matolle. Niin minäkin olisin tehnyt jos olisin ollut Fiona, aiheellinen nootti huonosta palvelusta ja kalliista hinnasta.

Jälkeä ei olla päästy tekemään minun aikatauluongelmieni takia, tokoiltu on hieman ja harjoiteltu hihnassa kävelyä kaupunkiolosuhteissa. Häiriötreeniä ei tarvitse erikseen tehdä, treenipaikkanamme pitämässä parkkihallissa huutaa teinit skeittilautoineen ja maastomoottoripyörineen. Minulta ja muilta treenaajilta menee kuulo ja hermot, koirat eivät ole moksiskaan. Fionan treenit menevät lähinnä siihen että totutan sitä olemaan menemättä ihan jokaisen luokse. Kaikki ovat sen mielestä ihania, koirat koosta piittaamatta ja etenkin ihmiset.

Tänään kävin hallissa kahteen otteeseen, aamupäivällä olin siellä Nopan kanssa doboilemassa. Dobossa ison jumppapallon ja tasapainotyynyn avulla kehitetään syviä lihaksia, kehonhallintaa, tasapainoa ja koiran & omistajan yhteistyötä. Se oli yllättävän rankkaa, hiki tuli ja huomenna tuntuu vatsa- ja reisilihaksissa. Koirat jumppasivat (lue: tekivät erilaisia temppuja ohjaajan avustamana ja kiipesivät jumppapallon ja tasapainotyynyn päälle) puoli tuntia, ohjaajat koko tunnin. Koskaan ei ole jumppatunti kulunut niin nopeasti! Eikä ikinä yksikään käymäni spinning-, pilates-, aerobic-, jooga- tai kuntojumppatunti ole ollut noin hauska ja tehokas samalla. Noppa oli innolla mukana opettelemassa näitä uusia juttuja. Kun se osasi tehdä jonkun tempun oikein, se oli aivan tohkeissaan kehuista (ja nameista, tottakai...).

Luulin sen väsyneen aika lailla, mutta illalla kun olin lähdössä hallille, oli Noppa jonossa ovella tulossa mukaan. Hallissa se lähinnä hengaili, hieman tehtiin kaukoja ja seuraamista. Tara toimi terapiakoirana ujolle vinttikoiralle ja Fiona rallatteli koko rahan edestä. Sillä oli hieman liian kivaa ja vauhti päällä, kantoi muiden noutokapulaa ja yritti päästä ihan jokaisen ihmisen ja koiran luokse tekemään tuttavuutta. Nyt se nukkuu selällään keskellä eteistä. Off-nappula taisi löytyä vihdoin...

Ne korvat. Fiona 16 viikkoa.

Neiti Kieroniska tuijotuskilpailussa Taran kanssa. Käsittämätöntä miten se kääntyy aivan outoihin asentoihin. Siis koko koira.

 Fiona vaanii Taraa

Eikä sillä edelleenkään pysy takajalat maassa...

Todistettavasti se myös nukkuu. Joskus.

21.10.2013

Lampaita, lisää lampaita!

Olisi Taran mielipide jos siltä kysyttäisiin. Mikä sääli ettei meidän aikamme ja voimavaramme riitä kaikkeen haluamaamme, sillä lampaat ovat Taralle SE juttu. Tai siis paimentaminen.

Tara, jonka pää ei kestä stressiä eikä enää edes kevyttä tokoilua, oli omassa oikeassa roolissaan lampailla. Koira, jota ei ole koskaan opetettu mitenkään paimentamaan, tiesi heti miten toimia kun edessä on lammaskatras. Sulavan toiminnan esteenä oli jälleen kerran omistaja, joka mm. jäi miltei lammaslauman jalkoihin Taran tuodessä lauman vauhdilla.

Alkuinnostussähläystouhotuksen jälkeen sekä omistaja että koira rentoutuivat (minä luotin Taraan kun huomasin ettei se tee lampaille mitään ja toimii, Tara nautti kun pääsi omaan elementtiinsä) ja meillä oli erinomainen päivä. Mukana olivat myös Fionan puolisisarukset Nooa, Keita ja Pörrö sekä Riimi ja Heimo-bortsu-urokset. 

Voi kun aika riittäisi niin kävisimme useamminkin Woollandiassa. Erinomaista koulutusta (ja ruokaa!) ja rauhalliset, koiriin tottuneet lampaat. Sekä mainiot tilan omat bortsut, jotka olivat hyvin joviaaleja vieraille koirille ja meidän naskalihampaiselle kakarallekin.

Ensi vuonna Fionakin pääsee tekemään lampaisiin lähempää tuttavuutta, eilen se tyytyi katselemaan niitä varovaisesti aidanraosta. Kummallekin koiralle oli mukavan päivän lisäbonuksena juoksemista, eli Tara pääsi kirittämään Aapo-kelpietä (joka ei kyllä ollut kovin innostunut Taran leikkiinkutsuista) ja Fiona leikki emänsä Allin kanssa. Tara oli vielä tänäänkin väsynyt, mutta pentu pisteli jo illalla täyttä vauhtia kotipihalla ja tänään on sama meno jatkunut...

Fionan kasvattajalle Sannalle kiitokset paimennuspäivän järjestämisestä!

Ensin oltiin aitauksessa pienemmän lauman kera. Taralla oli innostuksesta ja jännityksestä vielä häntä koholla.

Ottaen huomioon ettei Taralle ollut koskaan opetettu mitään paimennuskäskyjä (tai mitään siihen viittaavaakaan), se oppi nopeasti huitomisistani ja hihkaisuistani mitä pitää tehdä.

Seuraa johtajaa ja Tara odottamassa käskyä lähteä liikkeelle

Äiti ja tytär, ei epäilystäkään...

Fiona tuntuu kotona kovin hämähäkkimalliselta Noppaan ja Taraan verrattuna, mutta äiti-Allin rinnalla se on ihan normikokoinen ikäisekseen. Meidän tätikoirat ovat vaan aika jyrämallisia ja kookkaita...

Hillitöntä muikistelua puolin ja toisin emällä ja pennulla.

Allin ilme :)

17.10.2013

Tämän vuoden viimeinen puutarhapäivitys

Viikko sitten suurin osa kärhöistä kukki vielä ja loputkin olivat tomerana elossa. Ritarinkannus aloitti kukinnan, salkoruusussa oli isot nuput ja gladiolus kukki komeasti.
Tänään piha on märkä, ankea ja väritön.

Jackmannii ei hätkähtänyt ensimmäisistä hallaöistä, mutta -4,4 astetta kukisti senkin toissayönä.

 Viinikärhö (taustalla Hullu Puutarhuri)

Ville de Lyon

Marja-aronioiden pienet taimet hehkuivat ruskassa. Nämä kaksi ovat istutettu nurmialueen reunaan Noppaa varten. Terassin läheisyydessä ei ole kesällä varjoa eikä suojaa ja Noppa ei kestä kuumuutta. Se saa levätä näiden nopeasti kasvavien pensaiden juurella tulevina kesinä.

Ritarinkannus availi nuppujaan.

Viimeinen gladiolus kukassa. Yksi iso kukkavarsi oli samassa ruukussa mutta heitin sen kompostiin kun ei olisi ehtinyt enää nuppuja avata.

Muistutuksia itselleni ensi kesää varten:

Korkeita samettikukkia kannattaa kylvää pellon ja kasvimaan väliin marjatuomipihlajien sekaan, niistä saa näyttävän ja kauniin aidan loppukesästä. Ja myös halvan, siemenpussi ei paljoa maksa.

Kasvimaalle lanttua vähemmän ja naurista enemmän. Tuholaiset syövät niistä kuitenkin suurimman osan.

Koska Fionan ruokahalu tuskin vähenee iän myötä, ensi syksynä kaikki perunat pois noston jälkeen kasvimaalta. Eli niitä pieniä ja rupisia ei sinne maahan jätetä. Fiona syö ne kuitenkin.

Suojaa porkkanapenkki bordercollieilta. Ainakin Fionalta.

Nosta mansikantaimet kasvimaalta ruukkuihin ja ruukut terassin kaiteelle. Noppa syö mansikat muuten.

Ainuttakaan daalianmukulaa en osta. 17 muoviämpärillistä riittää (maakellarissa sanomalehtiin käärittynä talven ajan). Daaliat maahan, vain pari ruukkuihin. Kolmisenkymmentä pestävää ruukkua ja istutusastiaa syksyn kylminä iltoina on liikaa.

Jos pavut eivät heti idä, älä istuta niitä kolmeen kertaan uudelleen. Tarkemmin ajateltuna älä laita yhtään papua kasvamaan ellet tarkista ensin pakkasesta ovatko tämänvuotiset syöty. Tuskin.

Ruusukvittenin hedelmät pitää kerätä ennen yöpakkasia (älä kerro Nopalle että siinäkin on hedelmä, se syö nekin. tai jos Noppa ei niitä käy imuroimassa, Fiona syö ne).

Kävin jo ensi kesää varten varatut siemenpussit läpi. Ihan noin niinkuin varmuuden vuoksi. Niitä oli laatikollinen, tuskin tarvitaan ostaa keväällä lisää. Paitsi että punajuurien siemenet ovat loppu. Ja salaattia tarvitaan lisää. Ja ja ja... Siitä se taas lähtee, enää 7 kuukautta ensimmäisiin kylvöihin!

15.10.2013

Karvaton tynnyri (Nopasta ja Addisonin taudista)

Selailin viimevuotisia blogikirjoituksiani ja katselin kaihoten Nopan kuvia jossa sillä oli upea (yli)paksu turkki ja koko koira oli muhkean näköinen. Viime syksynä kun se alkoi oireilla Addisonin tautia sen turkki alkoi muuttua karheaksi ja oheni.

Jatkuva kortisonilääkitys vaikuttaa monin tavoin, myös haitallisesti. Nopan ruumiinlämpö vaihtelee, talvella se meni shokkiin kun jouduin pesemään sitä, kesällä se meni kuumuuden ja stressin takia niin huonoon kuntoon että oli lähellä kuolemaa. Toisaalta se palelee helposti, jopa kesällä. Leikkasin eläinlääkärin käskystä siltä turkin pois heinäkuun alussa, mutta se ei kasvanutkaan takaisin. Epämääräisiä pieniä tupsuja sillä kasvaa siellä täällä, mutta vaaleanpunainen nahka paistaa monin kohdin ja karva irtoaa sitä mukaa kun kasvaa. Sillä on tukala olo sateella kun vesi tulee suoraan iholle, vähänkin viileämmässä säässä se palelee. Ostin sille uuden sadetakin ja kaivoin sen talvitakin ja fleece-verkkarit esille jo pari viikkoa sitten. Toivon talvesta tulevan lauha, sillä muuten Nopalla on ankeaa ulkoilla jos koko ajan palelee.

Nopalla on jatkuvan kortisonilääkityksen lisäksi myös iso liuta purkkeja joista se saa lisäravinteita päivittäin. Kortisoni myös turvottaa sitä, tekee jatkuvan nälän tunteen, lisää janon tunnetta ja siten pissahätää ja väsyttää. Myös tuo tauti vaikuttaa koko elimistöön, keinotekoinen kortisoni ei korvaa elimistön omaa toimintaa eikä paranna tautia pois koskaan. Koska stressi on Addisonin taudin potilaalle myrkkyä, on onni että Noppa on bortsuksi liiankin rento tyyppi. Se ei turhia hötkyile (paitsi oraville).

Oheisessa linkissä kerrotaan Addisonin taudista partacolliella.
http://www.koirat.com/blogit/partacollie-tytt%C3%B6jen+toilailut/tahti_ja_addisonin_tauti_441

Monta tuttua kohtaa tuossa kirjoituksessa on, myös Nopalla oli jatkuvaa väsymystä, huonoa oloa, epämääräistä oksentelua ja ripulointia monta vuotta, samoin jatkuva ihotulehdus tassuissa ja kynsivalleissa. Niiden hoitamiseen ja eläinlääkärikäynteihin upposi aikamoinen rahamäärä, puhumattakaan koiran huonosta olosta ja kivuista. Addisonin tauti on kavala, sillä se oireilee epämääräisesti ja pitkään. Edes Yliopiston eläinsairaalan sisätautien osaston lääkärit eivät osanneet epäillä sitä ennen kuin ottivat varmuuden vuoksi ACHT-testin jonka tulos oli selvä. Meillä on käynyt hyvä tuuri ja Noppa on selvinnyt jo kahdesti vakavasta Addisonin taudin aiheuttamasta shokinomaisesta tilasta. Kolmatta vältämme kaikin tavoin, kokemuksista oppineena.

Addisonin taudin aiheuttaman huolen ja murheen keskellä on huojentavaa seurata kuinka rennosti Noppa on ottanut Fionan laumaamme. Fiona kunnioittaa Noppaa eikä kiusaa sitä, mitä nyt välillä nuolee yli-innokkaasti Nopan poskia ruokailun jälkeen. Nopan mielestä on varmaan huippua että pentu syö monta kertaa päivässä ja sitä koulutetaan nameilla. Se on vaatimassa osaansa ihan joka välissä pohjattoman ruokahalunsa takia.

Hilleri Hörökorva ja Pinkkinahkainen Pullero (nukkuu suu auki) 





11.10.2013

Sillähän on jalat!

Fionalla siis. Se kasvaa hurjaa vauhtia, tuntuu että aamuisin se on paljon isompi kuin illalla nukkumaan mennessä. Tassut ovat jo sen kokoiset ettei Fiona taida ihan pieneksi siroksi nartuksi jäädä. Ei sentään mitään Nopan kokoluokkaa, onneksi. Yksi valepukuinen landseer tässä laumassa riittää.

Toissasunnuntain jälkipäivän jälkeen kaikki muut Fionan sisarukset ovat treenanneet ahkerasti jälkeä ja osaavat vaikka jo mitä, me pöhköillään tokoa ja yritetään oppia ymmärtämään toisiamme paremmin. Kirsun käyttöä ollaan harjoiteltu, mutta jäljen tekoa ei olla kokeiltu. Siihen perehdytään tänä viikonloppuna, sitä ennen Fiona käy kuunteluoppilaan palveluskoirien tottisluennolla. Noppa pääsee sinne treenaamaankin jos jaksaa.

Tokoa on tiedossa ensi viikollakin, omatoimitreenien lisäksi mennään taas Mika Jalosen koulutukseen. Suurta ja ihmeellistä kaupunkimaailmaa (lue: Lammi-city...) käydään ihmettelemässä viikottain. Pärisevät moottoripyörät eivät Fionaa hetkauta, eikä bussit ja muut raskaat ajoneuvot, viritetyistä amisvolkkareista puhumattakaan. Rankinta "kaupunki"kävelyissä on se, etteivät kaikki vastaantulijat automaattisesti rakastakaan Fionaa ja ota sitä syliin! Siinä on pennulle ihmettelemistä. Se on aivan hämillään että miten tässä VOI käydä näin. Noppa ja Tara imppailevat uusia hajuja katulenkeillä ja varsinkin Tara kiskoo hihnassa enemmän kuin pentu. Sille ei yli neljän vuoden hihnakävelyharjoitukset ole auttaneet.

Kotona jatkuu sama järjen valon puuttuminen leikkiessä kuin ennenkin. Tara ja Fiona juoksuttavat toisiaan ja paimentavat samoin. Tollo ja tositollo. Pitäisi videoida kun kaksi paimenkoiraa hiippailee matalana lavat korkealla kohti toisiaan. Noppaa ei moinen riekkuminen kiinnosta. Se tulee paikalle paheksumaan vain jos leikeissä on lelu tai se kokee tilanteen menevän liian raisuksi. Sitten se käy antamassa Taralle kirjallisen muistutuksen ja poistuu paheksuen paikalta.

Taralla on lelu jonka Fiona haluaa (Fiona esittää "bordercollie rullalla" -temppunsa)

Ja kuinkas siinä sitten käykään...

Noppa tulee tarkistamaan tilanteen. Fiona lällättelee Taran takana.
 

 Musta(valkoinen) pantteri loikkaa
  
Ja vaanii

Meidän pystykorvat

3.10.2013

Metalliset kääpiöpandat jäljestämässä

Sunnuntaina oli kasvattajan järjestämä jäljestyspäivä Metalliset-pentueelle (pentujen nimet liittyvät metalliin, toim.huom.). Koko pentue oli tullut Hyvinkäälle ja lisänä vielä edellisestä pentueesta Keita omistajansa Millan kanssa sekä Merja kelpieiden kera.

Merja näytti miten ei pidä käyttää paikanninta jälkimetsässä ja Aapo pääsi kokeilemaan henkilöhakua, Keita ja Milla näyttivät mallia oikeasta jäljestyksestä. Pennuthan lähinnä touhottivat nameja etsimässä pikkujäljellä. Fionan ensimmäinen jälki meni ihan pipariksi neidin vouhottaessa kaikkea muuta. Seuraava menikin paljon paremmin kun se maltttoi hieman keskittyä. Kirsun käyttö on Fionalle tuttua, se painelee kotona pitkin pihaa meidän jälkiä pitkin joka päivä (ei siis varta vasten tehtyä jälkeä) siinä missä Noppa hakee ilmavainua (oravista, supikoirista ja jäniksistä).

Ensijärkytyksestä ("Mitäh, näitä on näin paljon!") toivuttuaan Fiona pomputteli ja pomotteli sisaruksiaan sangen häikäilemättömästi, mutta mamma-Allin tullessa paikalle kaikki pennut joko lakosivat selälleen tai mielistelivät mammakoiraa minkä ehtivät.

Saimme paljon hyvää tietoa jäljestyksestä, hakuharrastuksesta ja paljosta muusta, infomäärä lisääntyi vielä Heli Hyytiäisen kertoessa koiran lihashuollosta. Erinomaista ja tärkeää tietoa, päivä oli erittäin tarpeellinen ja hyvä. Oli myös mielenkiintoista ja mukavaa kuulla muilta pennunomistajilta millaisia Fionan sisarukset ovat, paljon löytyi yhteistä mutta myös selkeästi huomasi että jokainen pentu on kuitenkin oma yksilönsä eikä sisarustensa klooni. Kiitos kasvattajalle järjestelyistä ja kaikesta muustakin!

Ennen kotiinlähtöä pennut riehuivat keskenään pitkän tovin. Fiona sikaili sisaruksilleen kunnes Näbben-sisko pisti sen kuriin. Sirpakkaat siskot pohtivat nahistellako vai leikkiäkö, mutta eivät päässeet ihan selvyyteen asiasta.

Urospennut Jura, Vimma ja Nuutti olivat paljon isompia ja vankempia, ihan eri kaliiberia kuin siskonsa! Fiona vaikutti kovin pieneltä ja hentoiselta muihin verrattuna. Luonnetta sillä on sitten senkin edestä. Fionalla on alkanut kasvukausi: jalat venyvät pituutta ja korvien asento vaihtelee päivittäin. Viime päivät ne ovat sojottaneet sivulle, onneksi sentään samaan suuntaan. Fiona näyttää siltä että sitä on föönattu liian lujaa oikealta :)

Illalla kotiin tullessamme olin aivan uupunut, mutta Fionaa ei väsyttänyt lainkaan: se oli nukkunut taas koko automatkan. Tara haki pennun kainaloonsa kun luuli ettei kukaan huomannut ja nuuhkutti Fionan läpikotaisin ("Missä olet ollut koko päivän?"). Sitten se nuoli Fionan korvat ja kirputteli sitä hellästi.

Eilen oli taas Riitan tokokoulutus parkkihallissa. Fiona oli mukana noutoa harjoittelemassa, muuta ei pennulle otettu ohjelmaan. Parkkihalli hajuineen ja meluineen ei hetkauttanut ja viemäreiden kannet kiinnostivat sitä suunnattomasti.

Nopan kanssa tehtiin vain luoksetulo kahdella pysäytyksellä, tunnari ja ohjattu nouto. Meni sähläämiseksi, pitkä treenitauko näkyi etenkin tunnarissa jossa Noppa ei ensin löytänyt oikeaa kapulaa ja seuraavalla kerralla pudotti kapulan. Huolestuttavaa oli kuitenkin että Noppa väsyi aika lailla näistä kolmesta liikkeestä, vaikka halli oli viileä ja treeni kesti vain reilun vartin. Se oli niin innoissaan kun pääsi tekemään että tehdään kerran pari kuussa jatkossakin, mutta aina Nopan olotilan mukaan.

Ensi viikolla mennään katsomaan busseja ja kävelemään asfaltilla. Hurjia juttuja meidän maalaiskarvakorville :)

Jura

Fiona ja Usva-sisko

Nuutti

Keita näytti mallia jäljestämisestä

Keita

Fiona sikaili

Kunnes Alli-emä tuli paikalle...

                                                                 Neljä vastaan yksi

Näbben-sisko ja Fiona siellä alla

Näbben ja Fiona

Näbben loikkaa

Fiona ja Näbben, ripakinttusiskot :)

Veljeltä pusu Usvalle.

1.10.2013

Pikainen taimilaskenta (lopussa pentukuvia)

Sailan kommenttiin viime kirjoituksessa jäin pohtimaan vastausta. Samalla mietin mitä viime kesänä tuli tehtyä.
Ainakin istutettua
- parisataa perennaa (osa uusia, osa vaihtoi paikkaa). Mukana mm. 16 kärhöä.
- parisataa kukkasipulia (tulppaanit, liljat, narsissit jne.)
- kymmenen pensasangervoa
- 12 havukasvia
- 10 terijoen salavaa (okei, 2 on vielä ämpärissä...)
- 10 marja-aroniaa
- 12 syreeniä
- 7 marjatuomipihlajaa (joista 2 piti uusia)
- 2 isotuomipihlajaa
- 2 rusokuusamaa
- 1 tuoksuköynnöskuusama
- 2 koreanonnenpensasta
- 3 jasmiketta
- 3 särkynyttä sydäntä (isoa)
- 4 lumipalloheisiä (joita 2 piti uusia)
- 3 hanhikkia
- 5 seppelvarpua
- 3 hortensiaa (valeistutukseen)
- 1 pähkinäpensas

Lisäksi kesäkukat, gladiolukset, 12 daaliaa ja 2 inkaliljaa... ja kasvimaa onkin sitten jo ihan oma juttunsa!

Rahaa kului eniten ostomultaan, suurimman osan taimista ostin erittäin edullisesti tai sain niitä vaihtareina. Vain harvasta maksoin täyden hinnan.

Ensi kesänä on "vain" rhodojen osto ja istutus sekä hortensioiden siirto. Lisäksi pitäisi siirtää vielä perennoja toisiin paikkoihin ja ehkä niitä mahtuisi jokunen lisääkin... jonnekin...

Loppuun vielä muutama pakollinen pentukuva. 

Muutama päivä sitten tunsin että minua tuijotetaan kun istutin krookuksia...

Tämä kuva on 5 päivää sitten otettu.  Tänään korvien asento on suoraan sivulle, onneksi kummatkin korvat. Propelit jatkavat siis yhä pyörimistä...

Mitkä kulmakarvat!

Hullut Puutarha-apulaiset pinkomassa. Kummatkin juoksevat liikkumisen ilosta. Määränpää tai suunta on vapaa.