kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

27.9.2013

Tämän vuoden viimeisiä puutarhapäivityksiä (ei yhtään pentukuvaa)

Vielä viikko sitten t-paitasillaan tuli hiki pihatöissä päivällä, eilen lapioin multaa toppavaatteet päällä. Lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella ja pohjoistuuli viimeisteli raekuurojen kera lähes talvisen sään.

Kaksi daaliaa oli jo alkuviikosta sateen paiskomia ja nostin ne ylös. Iso kirkkaankeltainen kerrottu on upea, mutta kukkii aika myöhään ja kaatuu herkästi tuulesta ja sateesta. Viime yön halla viimeisteli suurimman osan maahan jääneistä daalioista, mutta ihmeekseni pompom-daaliat ovat vielä ihan reippaina pystyssä.

Miekkaliljoja on maassa (ruukussa) enää yksi, se tuskin ehtii enää kukkia koska nuput ovat vasta avautumassa. Muut nuppuvaiheessa olevat ja yhden kukkivan toin sisälle maljakkoon.

Syyskuun ollessa vielä lämmin (huoh...) siirsin osan nauhuksista takapihan nurkan uuteen, isoon pengerrettyyn perennapenkkiin. Isäni teki raskaimman työn eli kivireunuksen jota minä en saanut mielessäni hahmoteltua etukäteen lainkaan (Sailan neuvoista huolimatta). Kun pengerrys oli valmis, täytimme sen peltomullalla. Paha virhe. Ostomultaan ei budjetti taipunut (multaa tarvittiin parikymmentä kottikärryllistä), mutta peltomulta olisi pitänyt etukäteen sekoittaa soraan ja hevosenlantaan (joka on taas loppu). Se on niin savista, että joudun luultavasti istuttamaan ensi kesänä uudet perennat. Laitoin turvetta ja soraa/hiekkaa peltomultakerroksen päälle, mutta epäilen sen hyödyllisyyttä. Tulppaanien ja liljojen sipulit taisivat mätääntyä sinne jo ensimmäisen viikon jälkeen. Kuunliljat, nauhukset, kultapiiskut ja jaloauringonkukka sinnittelevät vielä.

Näyttää karulta kun takaosa on vielä muokkaamatta eikä nurmikosta ole tietoakaan. Talvi pesee kivet, kevät tuo nurmikon ja ympäristökin siistitään sitten keväällä.

Alunperin haaveilin tuohon takapihan perennapenkkiin siirtäväni kaikki nauhukset, kultapallot ja kuunliljat, mutta kuinkas siinä sitten kävikään... Nauhuksista sinne mahtui vain muutama, kultapalloja pari, kuunliljoja kymmenkunta (kaikki jättilajikkeita) ja liljoja parikymmentä.

Sen jälkeen seurasi mietintätauko minne tungen loput...

Nauhuksien entinen paikka etupihalla oli niille liian kuuma ja suojaton kun huvimaja siirtyi varjostamasta takapihalle. Toisen perennapenkin päädyssä oli ollut koivu, joka kaadettiin muutama vuosi sitten. Paikalle jäi iso monttu, jota olen täyttänyt parin kesän ajan puutarhajätteillä ja -mullalla. Saila ehdotti että siihen jäisi paikalla kitunut pihlaja, jotta kaikki ei olisi niin tasaisin korkeaa vaan olisi jotain joka nousisi yli muiden.

Koska pihlaja kärvisteli ötököiden riivaamana koko alkukesän, se nitistettiin pois ja tilalle tuli koivuangervo. 
Silti tilaa oli vielä muillekin istutuksille ja maa muhevaa. Joten nauhukset ja kultapallot siirtyivät sinne. Ei suinkaan hetkessä, vaan monen illan aikana. Välillä mietin touhun järkevyyttä rahdatessani valtavia nauhuspaakkuja ees taas kaatosateessa, rinteisessä kukkapenkissä liukastellen yltä päätä mutaisessa mullassa. Onneksi sain ujutettua muutaman nauhuksen uuteen kotiin eikä yhtään tarvinnut heittää pois. Mutta ahdasta niillä on jos (ja kun) lähtevät kasvamaan, eli ensi kesänä on taas karsintaa tiedossa.

Tässä vaiheessa olin saanut nauhukset pois vanhasta paikastaan uutta istutusta odottamaan. Huomaa Hullun Puutarhurin häntä kuvan reunassa. Sen kääpiökaveri nautti suunnattomasti liukuessaan "apunani" rinteessä.

Nauhukset istutettuina

Talon eteen nauhuksien paikalle perennapenkin päähän istutin koko kesän valeistutuksessa olleet kolme pientä pionia (joista tulee toivottavasti hyvin suuria), liljoja (kuinka ollakaan :)), tulppaaneita ja muita kevään kukkivia sipulikasveja. Kaikki sipulit ovat häkissä myyrien kiusaksi.

Koska puutarhassa ei mikään ole ikinä valmista, huomasin perennapenkin päätyä muokatessani että siellä on reunassa vanha rikkaruohoeste. Tarkemmin katsottuna se kiertää koko ison perennapenkin. Pakkohan sitä oli tutkia ja kaivaa esiin. Ja kaivaa ja kaivaa ja kaivaa... Rikkaruohot olivat vallanneet vuosien saatossa viidenneksen perennapenkistä siirtymällä maahan painuneen rikkaruohoesteen yli! Jos tänä syksynä en ehdi, ensi kevääksi jää uusien esteiden laittaminen ja reunojen täyttäminen soralla. Ei se estä, mutta hidastaa uutta rikkaruohohyökkäystä.

Toissapäivänä tein löytöjä Agrimarketista ja Kodin Terran puutarhamyymälästä: paljon taimia ja perennoja puoleen hintaan tai jopa alle. 2 lumipalloheisiä on istutettu edellisten tilalle, kasvimaan takana on yksi uusi isotuomipihlaja, 2 isoa tuijaa odottaa istutusta ja monta uutta perennaa on jo istutettu. Niille perennoille piti saada tilaa, joten "perusakileijat" saivat väistyä perennapenkistä. Ne ovat nyt maakellarin reunalla tai katolla, samoin kuin loput unikoiden siemenet. Jos ne innostuvat uudesta paikasta, pitäisi maakellarin ympärys ja katto kukkia kauniisti ensi kesänä.

Ruukuissa olevat kärhöt piti saada kiireesti maahan ennen kuin liian kylmiä kelejä. Kesällähän sen sitten huomaa, olinko myöhässä kun istutin ne vasta maanantaina. Takapihan terassin toinen pääty muuttuu pergolaksi (sitten joskus) ja sen eteen tulee metallinen kaariportti (ostettu, odottaa pergolaa). Tyrkkäsin kärhöt tulevan kaariportin molemmille puolille jalopähkämön kera. Ilman jalopähkämöä kärhöjen alaosa olisi ollut liian suojaton.

Jotta hommat eivät loppuisi, Juha urakoi kehykset uudelle matalalle havupenkille talon edustalle keittiön ikkunan alle. Sekin oli Sailan ideoima. Sailan suunnitelmasta poikkean sen verran etten laita siihen ainakaan toistaiseksi hortensiaa, sillä penkki on niin matala etten usko hortensioiden viihtyvän siinä.

Siitä havupenkistä tuli yllättävän iso. Niin iso, että multaa uppoaa sinne yllättävän paljon. Tälläkin kertaa emme käyttäneet kaupan ostomultaa, mutta toivottavasti savimaata parempaa perusmultaa. Kitkemistä sekin tietää.

Havupenkki alkuvaiheessa. Projekti on vielä kesken, kuvia tulossa lisää!

Näiden projektien lisäksi takapihalle on tullut myös valot. Ei siis mitenkään yllättäen ja nopeasti tupsahtaen, vaan sekin oli iso urakka ja monen päivän työ muutamalta mieheltä (etenkin Juhalta). Takapihalla on nyt 4 valopylvästä joiden ansiosta pystyn hahmottamaan minne mustavalkoinen kääpiöformulamme rientää tarpeilleen. Fiona kun ei tarpeitaan pihalle tee, vaan aina metsään tai tontin reunaan.

Lisäksi Juhalla ja isälläni on työn alla takapihan varasto joka pitäisi saada rakennettua ennen pakkasten tuloa. Kaikki kesän alussa huolella pesemäni ruukut ovat jopa pahemmassa kunnossa kun ovat olleet ulkona kuukausia. Ennen talvea ne pitää saada kuitenkin suojaan (ja pestä uudelleen...).

Vielä maanantaina pihalla kukki ja loisti kaikenlaista kuten kuvista näkyy, tämän päivän näkymä oli kovin erilainen. Ensi kesänä sitten taas!

Hagley Hybrid ja Miss Bateman kukkivat portinpielessä

Daaliat loistivat vielä alkuviikosta.


 

 

 Viinikärhö Purpurea Plena Elegans oli vielä muutama päivä sitten nuppuja täynnä!


Kerrottu lila syysasteri kukkii reippaasti ja pitkään. Tästä leikkasin yhden varren vahingossa pois, lievästi sanoen harmittaa.

Lyhtykoisot hohtavat jo muuten valjussa perennapenkissä. Ne ovat kuulemma (liian) hanakoita leviämään, meillä eivät meinaa lisääntyä millään.

Tämä ihana (joku rantakukan serkku?) kukkii alkusyksystä. Joka kevät onnistun kitkemään siitä suurimman osan pois. Jos nyt ensi keväänä ymmärtäisin kitkeä vain ne kasvit, jotka tunnistan rikkaruohoiksi...?

Kodin Kukat-nettikaupasta keväällä tilaamastani kymmenestä ritarinkannuksesta kaksi (!) selvisi kylmästä keväästä (taimet toimitettiin 4.4. jolloin meillä oli vielä hankikanto ja puoli metriä lunta) ja toinen niistä yritti vielä kukkia pari päivää sitten.

Salkoruusu ei ymmärtänyt missä vuodenajassa ollaan, kasvoi hanakasti nuppuja pungertaen eiliseen asti.

Tuoksuherneet kompostia maisemasta häivyttämässä

Valkovihreä miekkalilja, viimeinen kokonaan kukkimaan ehtinyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti