kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

30.9.2013

Puutarhapäivitys (pentukuvia tulossa!)

Eilen oli vipinää, vilskettä ja kovin mustavalkoista kun Fiona tapasi sisaruksensa kasvattajan järjestämällä pentupäivällä. Siitä seuraavassa päivityksessä enemmän, samoin kuin iso liuta kuvia. Niitä on 200, joudun hieman karsimaan...

Pihalla alkaa olla jo ankean näköistä, yöhallat ja kylmät päivät ovat hyydyttäneet suurimman osan kasveista. Osa yrittää vielä, ritarinkannus kasvattaa yhä nuppuja isommiksi vaikka ylimmät olivat aamulla ihan huurteessa. Puhumattakaan tämänpäiväisestä raekuurosta joka paiskoi taas osaa kasveista.

Olen tyytyväinen että kesän projektit saatiin valmiiksi, vaikka välillä tuntui aika toivottamalta. Varaston teko on vielä kesken, mutta muuten voidaan jo miltei valmistautua talveen (=sisäremonttiin). Tosin loput daaliat pitää nostaa vielä ylös ja laittaa tilalle kukkasipulit, istuttaa yksi iso kuunlilja, loput kesäkukat pitää lykätä kompostiin, kääntää maata kasvimaalla ja ja ja... Mutta periaatteessa kaikki siis kunnossa!

Tänään istutin viimeisen pionin. Laskin samalla että niitä on yhdessä perennapenkissä 16, tosin vain muutamaa lajiketta. Vanhimmat ovat jo useamman vuosikymmenen ikäisiä, siirretty isoina tänne 20 vuotta sitten. Kolme pionia ovat yhdestä hyvin iäkkäästä pionista jaettuja. Nuorimmat kukkivat vasta kahden kesän kuluttua, luulisin.

Mutta jos Karl Rosenfieldin saa kolmella eurolla, niin onhan se pakko ostaa! Sen seurana ovat ainakin Bowl of Beauty, Festiva Maxima ja tietenkin Sarah Bernhardt.

Tänään totesin taas ettei meillä onnistu pionien kohopenkki-istutus. Päinvastoin, siitä tulee viimeistään talven aikana monttupenkki. Myyrät ramppaavat nurmikolla ja näemmä taas perennapenkeissäkin niin kiihkeästi, että koko pitkä perennapenkki on vajonnut alaspäin. Multaa saisi lapata sinne ylettömästi ja silti sitä häviää kasvien alta. Terijoen salavat entisen perunapellon laidalla ovat vinksin vonksin ja kekojen ympäröimät, nurmikolla koirat meinaavat kompastella valtaviin kekoihin. Arvatkaa miksei meillä ole omenapuita...?

Odotan mielenkiinnolla kevättä, montako kukkasipulia kukkapenkeistä nousee, miten liljat ovat selvinneet kosteudesta (monttupenkki kerää veden) ja selviävätkö uudet pionit talven yli. Enää 8,5 kuukautta niin sekin selviää...

Havupenkistä puuttuu enää keskeltä yksi.

Bellis kaunokainen, ei ymmärrä vuodenaikaa :)

Osa daalioista tuo vielä väriä perennapenkkiin. 

Kuten myös lyhtykoiso

Sininen miekkalilja ei taida ehtiä avata kaikkia nuppuja enää.

Takapihaa ja uudet valot. Kuvassa vasempaan reunaan tulee ensi kesänä rhodoja ja hortensioita, siitä eteenpäin (ennen isoa kivikasaa) syreenejä ja pihapenkki. 

1 kommentti:

  1. Teillähän on ahkeroitu ihan tosissaan! Vau, hyvältä näyttää. Eikä hätää, jos kaikkea ei saa nyt ekana vuonna heti oikeille paikoille, ei niin saa kukaan muukaan. Puutarhurointi on ikuista siirtelyä!
    Nauhukset, kultapallot ja alpit ovat niin sitkeitä, että niitä voisi ajatella istuttavansa muutamaksi ryhmäksi tuonne koivujen alle, ilman että paikkaa sen kummemmin perustaa ja reunustaa. Kaivaa vain yhden ison kuopan ja sinne vähän parempaa maata ja sitten tökkää sinne muutamia noiden jakopaloja, ehkä muutama kivikin kaveriksi ikään kuin asetelmaksi. Tässä mietintää, mitä ensi vuonna voi tehdä - eiköhän tämän vuoden urakoinnit ole urakoitu, levähtäkää ja nauttikaa!

    VastaaPoista