Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

8.9.2013

Lämpimiä päiviä (kukkakuvia ja pari Fiona-kuvaa)

Upean lämpimät, mutta valitettavasti myös kuivat kelit jatkuvat. Kasvimaalla ei paljoa enää vihreää ole, mutta siellä vielä sinnittelevät pavut ja hopeasipulit kärsivät kuivuudesta, eivätkä lantutkaan viihdy. Avomaankurkut ovat jo sopimusta irtisanomassa. Perunoihin tulee jo ruostetta ja vielä maassa olevat porkkanat ovat pieniä ja kitukasvuisia, myös matojen vaivaamia. Salaatit, tillit, persiljat ja pinaatit ovat irtisanoneet itsensä jo viikkoja sitten. Muutama punajuuri sinnittelee vielä, mutta jos vähäisiä sateita saadaan vasta loppuviikosta, taitavat nekin nahistua ennen sitä.

Kuiva maa pölisee ja sitä riittää sisälläkin... Koirien turkeissa ja tassuissa kantautuu hiekkaa rasittavuuteen asti sisälle, koiratkin ovat ihan harmaita kun turkit ovat pölyisiä. Kuivuuden takia ei takapihalle levitetty kalkki imeydy, isäni kylvämien nurmikonsiementen itämisestä puhumattakaan. Yökosteus sentään pitää huolen nurmikosta, se on vihreä ja kaunis. Toisaalta kun on kuivaa, ei ole juuri etanoitakaan. Kasvimaalla en ole nähnyt niitä yhtään (siellä riittää riesaa muista haittaeläimistä), perennapenkeistä olen napsinut muutaman. Kuunliljojenkin lehdet ovat lähes ehjät ja kauniit eikä reikäisiksi syötyjä kuten yleensä alkusyksystä.

Tänään tein jotain todella masokistista: otin Fionan mukaan kasvimaalle kun keräsin papusatoa. Alle kymmenessä minuutissa se oli kaivanut monta kuoppaa, saanut hepulit samettikukkarivistössä, repinyt persiljoiden jämiä ja ryntäillyt pitkin papupenkkiä. Kun nappasin sen kaivuuprojektin keskeltä syliini, se päästeli sangen painokelvotonta tekstiä matkalla sisälle. Täytynee yrittää uudelleen sopeuttaa sitä oikeaan kasvimaakäytökseen ensi keväänä uudelleen...

Takapihalla olisi vielä paljon tekemistä, mutta saattaa olla että joudun jättämään osan omista projekteistani ensi kevääseen. Tässä kuivuudessa ei kannata istuttaa mitään, ei edes kevään kukkasipuleita.

Miekkaliljojen esikasvatus keväällä kannatti: koskaan aikaisemmin ne eivät ole kukkineet noin pitkään, isoina ja upeina. Ja näin ajoissa eikä vasta juuri ennen yöpakkasia niin kuin aiemmin.






Daaliat kukkivat kauniisti yhä, vaikka osasta on tuuli katkonut osan varsista ja kuivuus rasittaa niitäkin.


Viimeiset punahatut kukassa

 Tollot puutarha-apulaiset Fiona ja Tara: toinen kaivaa kuoppia ja toinen paimentaa rikkaruohoja.

Kun yksin kuvaa Fionaa, tässä on yleisin kuva: pentu juoksemassa kohti kameraa.

Noppa viipottaa pitkin pihaa häntä viivana ja pentu perässä.

"Tässä hetken istun ja mietin (mitähän sitä seuraavaksi söisi: multaa, kakkaa vai kukkia?)"

2 kommenttia:

  1. Kauniita kukkia, mutta pakko tunnustaa, että tulin katsomaan etenkin Fionan kuvia, koska se on nätti kuin näkkileipä! :)

    VastaaPoista
  2. Ei noita kukkakuvia enää kauaa ole, syksy tulee :( Fionasta on sitten kuvia edestä, takaa ja sivulta koko syksyn, talven ja kevään :)

    VastaaPoista