kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

30.8.2013

Ulkonäkö pettää

Kuvien perusteella Fiona on suloinen lelukoiran kopio, jota tekisi mieli vain halailla ja pussailla. Oikeasti se on terävähampainen karvapiraija, joka kiroilee väsyneenä ja imuroi kaiken eteen tulevan (olipa se syötävää tai ei).

Humala on jo tehokkaasti typistetty, valitettavasti ensimmäinen kärhö myös. Ostin tänään suojan sille tyngälle joka Fionan tutkimisen jälkeen kärhöstä jäi. Jos se tynkä ehtisi kasvaa ja voimistua talvea varten... Perennapenkeissä on niiin paljon kaikkea mielenkiintoista että pikkukoiran häntä aivan tärisee kun se syöksyy sinne. Ja minä perässä. Reaktiokykyni ainakin kasvaa, samoin hämäränäköni kun pentu pyyhkäisee myös iltapissalla pitkin pihaa.

Ruukuissa olevat kirsikkatomaatit tyhjensin kypsistä tai miltei kypsistä tomaateista eilen ja rungot vein kompostiin. Kun pentu matkii kaikkea, se olisi seuraavaksi siirtynyt Nopan perässä tomaattien kimppuun. Noppa keksi tomaatit välipalaksi sen jälkeen kun vadelmat, karviaiset ja herukat olivat loppu. Mansikat se söi roikkuvista rönsyistä ja söisi loputkin jos ylettäisi. Onneksi ne ovat terassin kaiteella, Nopan ulottumattomissa. Rastaiden jälkeen ei minulle muutenkaan ole ollut niistä paljoa iloa, saati jos Noppa pääsisi niihin tassuiksi.

Taran maistelemisen Fiona jätti heti kun Tara karjaisi sille vastalauseen muutaman varoituksen jälkeen. Mutta Tara-tätiä voi käyttää pennun mielestä ponnahduslautana sohvalle kiivetessä! Eikä tulisi mieleenkään että Fiona edes harkitsi hampaiden kokeilemista Noppaan, enimmäkseen se keskittyy Nopan mielistelyyn. Mutta Noppa on mielestään pennut jo synnyttänyt ja vieroittanut ja se riittää. Fionan ruoka ja puruluut sille ahmatille kelpaavat heti kun saa tilaisuuden.

Kääpiökokoinen karvaterminaattori on vilkas, reipas ja utelias, hyvin tyypillinen bordercollien pentu siis. Jotain se on jo oppinutkin ja päivä päivältä enemmän. Tylsää sen kanssa ei ainakaan ole. Epäilen ettei ikinä...


Fiona seuraa keskittyneesti Nopan heinänsyöntiä

Tara-tädin ilme on muikea kun Fiona tutkii sitä...

Fiona pinkoo

Kun pennun takia loputkin matot on poistettu, Tara ja Noppa joutuvat syömään puruluunsa patjan päällä. Ahdasta on, mutta hyvin siihen mahtuvat.

28.8.2013

Pihatyöt rempallaan

Ei toivoakaan tehokkaasta pihatyön tekemisestä tuon pienen mustavalkoisen antiapurin kanssa. Jos se ei riennä syömään kanankakkaa, se pätkii vielä kukkivia perennoja tai roikkuu kääpiötarzanin lailla humalan varressa. Kärhöt ovat onneksi säästyneet sen hampailta. Vielä.

Epäilen vahvasti saaneeni Hullu Puutarhuri Juniorin, yhtä innolla se on Taran kanssa pää kukkapenkissä.

Vaikka upeat lämpimät kesän viimeiset päivät ovat olleet ihania, ei sade ole pahitteeksi. Kasvimaalla avomaankurkut kärsivät jo kuivuudesta, sadevesisäiliö alkaa olla tyhjä eikä kaivovettä uskalla käyttää kun sielläkään ei liikoja ole.

Muistutus ensi vuodeksi itselleni: joku tolkku sitten papujen kanssa. Kylvin ne kolmeen kertaan kun mitään ei aluksi tapahtunut. Sitten ne riehaantuivat kaikki. Nyt on papuja tulossa, mutta hallaöiden uhka myös. Osa sadosta on pakastettu, loput saattavat mennä hukkaan. Puna- ja keltasipulit ovat kohta kuivuneet, hopeasipulit ja muut siemenestä itäneet ovat vielä maassa eikä niitä säilötä erityisesti.

Myyrät ovat nostaneet osan hopeasipuleista pinnalle, erityisesti ne ovat riehuneet siinä kohopenkissä johon istutin valkosipulia. Se siitä valkosipulin myyriä karkoittavasta vaikutuksesta siis. Tara taisi yhyttää jonkun myyrän tai vesirotan tänään, heilutteli sille iloisesti häntää...

Sisällä tuntuu olevan puolet kasvimaan mullasta, koirien tassuissa ja karvoissa sitä kulkeutuu jatkuvasti. Fiona käy ulkona monta kertaa päivässä ja isot koirat ovat joka kerta mukana.

Fiona alistuu Nopalle

"Jos mä vähän tutkin sun tassua?"

Turvallinen päiväunipaikka

 ...Ja iltaunipaikka

Kerrankin hetken paikoillaan!

Sipulit kuivumassa, kuvassa ei näy kaikki rappusilla olevat

26.8.2013

Päivän Fionat

Pieni mustavalkoinen on hyvin utelias, hyvin rohkea ja hyvin energinen. Ja hyvin määrätietoinen. Lukee erinomaisesti koiraa, eli alistuu Nopalle täysin, mutta käyttää Taran häntää karvaleluna ja unityynynä. Taraa se käyttää myös kiipeilytelineenä. Tara tuijottaa Fionaa hämmentyneenä ja näen selvästi kuinka sen päänupissa kaksi hernettä risteilee vimmatusti selvittääkseen mitä on tapahtumassa.

Eilen illalla Tara houkutteli pentua leikkimään. Vielä muutama kuukausi ja Tara pyytää taukoa leikeistä :)

Fiona ja Tara etupihalla

Fiona tuli lepäämään Taran kylkeen

Taran varjossa on hyvä huilata.

Liitopentu!

Ota tästä sitten kuvia... vielä hetki sitten se istua nakotti kiltisti ja juuri kun olin ottamassa kuvaa, se syöksyi kohti kameraa.

Pieni bordercollien pentu suuressa maailmassa (ja taas varjossa, fiksu pentu).

Tomerasti matkalla ei-minnekään!

25.8.2013

Tervetuloa laumaan Fiona!

Koiramäärämme on kasvanut kolmeen. Vakituisesti ja toivottavasti mahdollisimman pitkään.

Tänään mustavalkoisten lauma lisääntyi hyvin tomeralla Fiona-neidillä. Itse kukin on pää pyörällä, siitä on miltei päivälleen 20 vuotta kun minulla on viimeksi ollut noin pieni pentu. Reetu-skotlanninhirvikoirauros tuli Ruotsista, Noppa Englannista 12-viikkoisena ja Tara oli 8 kuukauden ikäinen kun haimme sen meille.

Jaa että miksikö meille pentu kun Noppa on sairas? Tätä kysyy kuitenkin niin moni ääneen tai ainakin miettii, joten selvyydeksi... Noppa saattaa olla seuranamme vielä vuosia tai sitten Addisonin tauti saattaa johtaa sen kunnon äkilliseenkin romahdukseen. Noppa on nyt pirteä ja hyväkuntoinen, etenkin kun syksy viileine keleineen on tulossa eikä helle rasita sitä. Pentu on kotona, asiat etenevät rutiinilla eikä Nopan päiväohjelma muutu muuten kuin että meillä on sen mielestä yksi tavallista vilkkaampi hoitokoira huushollissa.

Keskustelin pennusta neljän eri eläinlääkärin kanssa jotka ovat Noppaa hoitaneet. He olivat kaikki sitä mieltä että jos meille harkitaan pentua niin ottakaa se nyt, eikä sitten kun Noppa on vanhempi ja heikkokuntoisempi.

Tarasta tuli tätikoira kertaheitolla. Se ei oikein vielä tiedä miten suhtautua tuohon terävähampaiseen leikkikaveriin joka nyhtää sitä hännästä ja kävelee yli kesken päiväunien.

Noppa ei juuri kakarakoiraa noteeraa, suhtautuu samoin kuin hoitokoiriimme. Ei stressaa eikä riehaannu siitä.

Sen sekunnin kun neiti oli paikoillaan....

Kukkaruukku on toooosi mielenkiintoinen. Epäilen että puutarhahommani ovat tältä kesältä ohi. Fiona taitaa tuunata perennapenkit uuteen uskoon...

Muistutus itselleni: osta muovinen lelukori.

 Noppa tutkii pentua ("Joku kääpiöversio hoitokoirasta tällä kertaa..?")

 Tara-täti ei taida tietääkään millaiseen höykytykseen joutuu...

"Siellä se taas menee..."

Tämä kuva ei selitystä kaipaa :)

Fiona päiväunilla Tätikoiran kanssa. Taran häntä on hyvä tyyny.

Taas se on kimpussa!

22.8.2013

Trio Pöhlä koossa taas

Vilja-bortsuneito tuli piristämään tätikoirien päivän tänään. Tai siis väsyttämään ne. Lopputulos oli miltei istuaalleen nukahtava Noppa ja lasittunein silmin pihatöissä illalla avustava Tara.

Tara sai pitkään kaipaamaansa juoksuseuraa ja Nopalla riitti Valvovan Tätikoiran hommaa.

Maailman älykkäimmäksi väitetyn rodun kaksi edustajaa väijyvät toisiaan tyrnipensaiden takana.

Vilja väijyi Taraa korva pystyssä

Lopulta Taralta petti kisahermo...

...ja sitten mentiin!


Vilja kiihdytti

Kaverukset, kaksi aikuista narttua. Yhtä pöhlöjä molemmat :)

Valvova Tätikoira seurasi kohellusta sivusta, enkä ihmettele. Katso Viljan ilmettä :)

Muutama pakollinen kukkakuva:
Kallionauhus, taustalla entinen perunamaa josta tulee nurmikko. Toivottavasti. Nyt se näyttää toimivan vesirotan pururatana.

Kerrottu syysasteri


Kiinankeltakärhö

Kahta eri soihtunauhusta, kultapalloa ja syyspäivänhattua. Kaikki samassa klimpissä.

 Syysvuokko


Kasvimaalle kylvin keväällä samettikukan siemeniä kun ne kuulemma karkoittavat haittahyönteisiä. Ei tullut mieleenikään että samettikukkia olisi puolimetrisinä versioina! Porkkanat ovat hieman ahtaalla reuna-alueilla, ovat silti isoja ja maukkaita.

19.8.2013

Loppukesän kukkijoita eli daalioita ja miekkaliljoja

Kovin montaa kukkakuvapäivitystä ei ole enää tiedossa, joten koirakuulumisia haikailevat älkööt surko: syksy tulee pian ja kukkajutut loppuvat.

Tämä on viimeisiä pelkästään kukkiin keskittyviä päivityksiä, nautitaan daalioiden ja miekkaliljoen väriloisteesta vielä kun sitä riittää: