Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

13.7.2013

Päivä päivältä paremmin

Noppa piristyy hiljalleen entiselleen - siis sellaiseksi kuin se on Addisonin taudin aikana. Ihan ennalleen, terveeksi siis, se ei tule enää koskaan.

Pullero pummii ruokaa törkeästi (varma merkki että se on piristynyt), hiippailee minun ja Taran perässä pihalla ja se nukkuu levollisesti. Ei ole pahoja kipuja eikä huonoa oloa. Ruokakin tuntuu pysyvän sisällä, tosin kortisonin määrän nosto kostautuu juomisena ja tolkuttomana pissahätänä.

Pikkuhiljaa Nopalle voi antaa normaalia ruokaa kun lääkitystäkin on vähennetty, edetään silti varovaisesti ja hitaasti.

Tara on ollut apulaisenani pihalla niin ahkerasti että iltaisin se on aivan uuvuksissa. Tänään se törmäsi pari kertaa kottikärryihin kun ei malttanut katsoa eteensä. Tapaturma-Tara...

Pihalla tapahtuu kaikenlaista: kaivinkone on vihdoin takapihalla ja toivottavasti viikon aikana saadaan tehtyä edes suurin osa mitä pitäisi. Suunnitelmia on enemmän kuin ehditään tekemään edes konevoimalla.

Minä olen tehnyt riemastuttavia puutarhamyymälöiden poistomyyntilöytöjä, niiden "ansiosta" meillä on lannoitteita ja kasveja pitkäksi aikaa....Toivottavasti edes osa hamstraamistani edullisista jalokärhöistä selviää hengissä ensi kesään asti!

Daaliat aloittavat kukinnan, vihdoin. New Baby on hehkeän värinen.

Tästä daaliasta ei ole tietoa minkä niminen se on.

Äidiltäni saatu yksinkertainen oranssi daalia, jota on kolme eri kokoversiota.

Liljat aloittavat kukinnan myös. Ihana keskikesä ja sen värit!





Tämä vaaleanpunainen erilainen lilja kasvaa hyvin erikoisessa paikassa, tuskin minun sinne siirtämäni. Joltain myyrältä on jäänyt illallinen matkan varrelle ja se alkoi siellä kasvaa...

Päivänliljat ovat jääneet muiden kukkien varjoon perennapenkeissä - sananmukaisesti. Tämä pinnistelee kukkansa kera isompien alla.

Malvat kukkivat myös. Kukinnan jälkeen seuraa niiden määrän karsinta tai ensi vuonna siinä perennapenkissä ei mitään muuta kasvakaan.

Malvaa ja ritarinkannus

 Viimeiset unikot kukkivat vielä. Tässä tumma sisus...

Ja tässä vaalea.

Tumma kerrottu pioniunikko ja sen yksinkertainen kaveri.

Pihavahti ja unikoita (kuva otettu ennen Nopan turkin leikkuuta)

Hehkuvaa rakkautta

Ja vaaleanpunaista palavaa rakkautta

Loppuun vielä yksityiskohta ritarinkannuksesta

1 kommentti:

  1. Miksi minun liljani ovat jo kukkineet ja tiputtaneet melkein kaikki terälehtensä?
    Mutta on sinulla kyllä upeat kukkatarhat! Meillä kukkivat seuraavana nauhukset ja siihen se sitten jääkin. Joku kummallinen lilanvärinen sojottelee siellä sun täällä.
    Meillä alkaa keittoöremppa lähestyä. Maalaus, uudet kaapit ja uusi lattia. Muu maalaus saa odottaa ensi kesää.

    Hienoa, että Noponen toipuu ja pääsette normielämään kiinni. Vaikkei tervettä tulekaan, niin saa varmasti elellä lokoisaa koiranelämää.

    Terveiset teille läheteelee pohjoisen sakki!

    VastaaPoista