Where have all the beans gone?

Klassikkolaulu tuli mieleen katsoessani perennapenkin tyhjiä kohtia sekä kasvimaata. Perennapenkistä kukat ja rikkaruohotkin ovat paikoin kadonneet myyrien toimesta, mutta mitä on tapahtunut pavuille kasvimaalla?

Viidestäkymmenestä pavusta on itänyt kolme (!), eikä hurraamista ole porkkanoissakaan. Niiden siemeniä kylvin kolme pussillista ja vain yhdessä rivissä on porkkanamaista elämää. Punajuurissa ei ole harventamista, koska pitkässä kohopenkissä on tilaa niille kaikille viidelle jotka ovat elossa. Ja nekin kasvavat sivusta, koska eräät karvatassut oikoivat siitä kunnes tein aidan eteen.

Lisää kadonneita asioita (tuntuu olevan meidän perheen teema viime kesän muutoista alkaen...): jos ostan 50 kruunuvuokon mukulaa eri paikoista, miten on mahdollista että yhtä lukuunottamatta kaikki ovat valkoisia?
Mihin ne värilliset ovat jääneet?

Mansikoiden häviämisestä voin sentään syyttää rastaita. Kiitos edesmenneiden marsujemme, saamme edes osan mansikoista säästettyä meille. Marsujen häkistä tuli nimittäin tukeva suoja mansikoiden taimille.

Kadonneiden kasvien vastapainoksi perennapenkeissä on ruuhkaakin, etenkin niissä kohdin jonne heittelin keväällä huolettomasti unikoiden siemeniä. Ne ryökäleet itivät miltei kaikki. Lähipäivinä siellä ei juuri mitään muuta kukikaan, mutta eivät myöskään rikkaruohot riehaannu.

Perennapenkistä löytyy yhä myös yllätyksiä: kasveja, joiden en tiennyt/muistanut viihtyvän siellä. Kuten tämä minulle outo perenna:

Kasvin koko ja lehden muoto on kuin ritarinkannuksella, mutta ei se sitä ole. Vastaus: kurjenpolvihan se siinä. Mista lie tullut, ei ole istutettu.

Kruunuvuokko. Se ainoa värillinen.

Harjaneilikoissa riittää sävyvaihtoehtoja


Hehkuva rakkaus, ensimmäinen kukka.

Auringonkeltaiset helokit aloittivat kukinnan myös

 Ensimmäinen kukkiva loistokärhö, Jackmannii tietenkin.

Jaloakileija on niin kaunis! Näitä täytyy saada lisää ensi kesäksi.

Onnenapila 

Pioniunikko. Näitähän sitten riittää... Siemenpussi maksoi 0,70 euroa, eli rahalle tuli vastinetta!

Idänunikko. Miltei yhtä tunnollinen siemenestä itäjä kuin yllämainittu sukulaisensa.

Pihan pioneja, minulle tuntematon. Olisiko Monsieur Jules Elie?

Tämän epäilen olevan Festiva Maxima

Tämä on helppo: Sarah Bernhardt
  

Varjolilja

Kommentit

  1. Kiitos Marianne, saattaapi ollakin! Minulla ei ole mitään muistikuvaa että olisin sellaisen hankkinut, mutta voi olla perennapenkissä pitkään ollut ja nyt vasta sieltä noussut.

    VastaaPoista
  2. Minun asiantuntemukseeni ei voi kyllä luottaa kasviasioissa. Minulla on enemmän yrittäjyyttä puutarha- ja metsänhoitoon kuin asiantuntemusta. Mutta minun kohopenkissä kasvaa palsternakkaa! Mieti! Syötekylällä, Pudasjärven takamailla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa