kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

19.6.2013

Vuorokauteen lisätunteja?

Onneksi alkukesän illat (ja yöt) ovat valoisia. Pihalla voi touhuta mäkärien ja hyttysten syöttinä myöhään ja ulkoiluttaa koiria ilman otsalamppua keskellä yötä. Mutta silti tuntuu etten ehdi pientäkään osaa siitä, mitä pitäisi.

Toukokuun lämpimien säiden takia kaikki tulppaanit ja miltei kaikki narsissit kukkivat kerralla ja sen jälkeen on ollut hiljaista. Eli vähemmän väriloistoa. Joku pahasti myöhästynyt kerrottu tuoksuva narsissi sinnittelee nauhuksen lehtien välissä, lopuista on muisto vain.

Nostin osan tulppaaneista ylös varsien ja lehtien kuihduttua ja pääsin vihdoin istuttamaan daaliat niiden tilalle. Kukkapenkissä on tilaa muutenkin kun myyrät ovat tehneet siellä omia projektejaan. Ensimmäinen pioni ehti jo kukkia ja toisten nuppujen aukeamista odotan innolla kun ei ole tarkkaa tietoa lajikkeista. Sain lahjaksi kaksi muutakin pionia, juuri sopivasti kuolevien ruusujen tekemiä koloja paikkaamaan.

Pihalla on ollut oudon rauhallista tämän viikon kun se Hullumpi Puutarhuri eli Aapo lähti omaan kotiinsa. Tara yrittää paikkailla Aapon touhotusta, tosin huonolla menestyksellä. Siinä missä Aapo keskittyi tappamaan kaikki rikkaruohot tai siltä vaikuttavat (ts. kaiken vihreän), Tara keskittyy niiden paimentamiseen. Sinnikäs tyyppi, ei ole näiden vuosien aikana oppinut ettei vesiheinä noteeraa sen tuijotusta.

Toivomaani kaivinkonetta (ja kuljettajaa) ei ole vieläkään saatu pihaamme muokkaamaan, joten moni perenna ja pensas odottaa vielä ruukuissaan tai valeistutuksessa. Sen sijaan 10 syreeniä, 10 marjatuomipihlajaa ja  5 marja-aroniaa sain istutettua pellon ja kasvimaan väliin. Niiden monttujen kaivamisessa rikkaruohojen ja heinän sekaan oli aika urakka. Aapo "avusti" syömällä multaa ja Tara juoksemalla ees taas taimien välissä niitä talloen.

Kasvimaalla on (liian) tyhjää. Juhan tekemissä kasvilavoissa on sentään eloa, muuten taitaa syksyn sato jäädä niukaksi lämpimästä alkukesästä huolimatta. Ainoa siellä hyvin viihtyvä taitaa olla peruna, jota pukkaa mitä kummallisimmista paikoista. Kuten pensasmustikoiden keskeltä.

Eilen kävimme Hyvinkään koirakylpylässä Vilja-bortsun kanssa. Nopan kesäturkki on leikkelyni jäljiltä karmean näköinen, mutta ah, niin kätevä. Nopalla ei ole liian kuuma, iho hengittää eikä sitä tarvinnut föönata uinnin jälkeen. Normi kuivaus riitti. Kuinka kätevää! Taralla on sellainen perusturkki, eli pese-pidä-kuivaa-keskenäsi.

Ajelin Nopan pöksyt miltei ihoa myöten, sillä huomasin sen ihottuman jatkuvan miltei hännän tyveen. On Nopalla mahtanut olla tuskainen olo edelliskesinä, jolloin ihottuma on muhinut paksun karvan alla enkä minä & eläinlääkärit ole sitä sieltä huomanneet!

Uudessa sutjakkaassa turkissa (mutta paksussa keskivartalossa) luulisi olevan helppo juosta agilityssäkin, mutta kun omistaja-ohjaaja on tunari ja ohjaa väärin, niin ei sitten onnistu kummaltakaan. Vaikka omistajan puhe ei taukoa hetkeksikään, valitettavasti liike loppuu. Ja siten myös Nopan suoritus. Omistajan tunaroinnista huolimatta jatkamme sitkeästi agilitya myös ensi syksynä!

Lauma viime viikolla: Aapo, Tara ja Noppa

Aapo ja päivänliljat ("Saanko mä syödä ne?")

Jaloakileija viikko sitten

Ja nyt

Asteri

Pieni tumma orvokki sinnittelee pihatiellä

Punainen päivänkakkara, suosikkiperennojani

Kurjenmiekkoja


Lumipalloheisi kukki pitkään ja kauniisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti