Takapiha hahmottuu

Taloon muuttaessamme suurin osa tontista oli metsittynyt ja nurmikkoa oli vain talon edessä rinteessä. Pikkuhiljaa on talon takaa kaadettu (tai kaadatettu isoimmat metsäkoneella) puita, jotta saadaan tontille ja ennen kaikkea taloon sisään lisää valoa. Myös sisällä kaadettiin yksi seinä keittiön ja olohuoneen välistä, valoa tulee nyt ikkunoista aivan eri lailla kuin ennen. Talon lähistön isot puut olivat myös turvallisuusriski jos olisivat kaatuneet taloon päin.

 Urakkaa riittää vielä ennen kuin tässä on nurmikkokenttä...

Keskellä näkyy isäni iltapäivän urakoinnin jäljiltä mäntyoksakasa. Viime syksyn kasoja on useampia.

Viime syksyn klapit ovat kuivumassa, uutta tulossa...

Juha on urakoinut asentajan kanssa katolla viime päivät. Huomisen jälkeen saamme lämpimän veden noiden ansiosta puolet vuodesta.

Minun osuuteni noista urakoista on vähäinen, Juha ja isäni ovat tehneet puu-urakan kahdestaan. Minä ja karvaiset antiapurit (toinen toimii työnjohtajana ja Hullu Puutarhuri paimentaa rikkaruohoja) olemme keskittyneet perennapenkkien ja kasvimaan rikkaruohojahtiin.

Talven tuhoihin täytyy lisätä yksi kuollut Europeana-ruusu, jonka tilalle tulee sopivasti Viherpeukaloilta tilaamani pioni (ikään kuin niitä pioneja ei olisi entuudestaan....). Ruusut eivät ole lempikasvejani, saan joka kerta niitä lähestyttyäni piikkejä sormiin tai ranteisiin. Ihan sama millaiset hanskat ovat kädessä.

Epämiellyttäviin ruusututtavuuksiin kuuluu myös portin vieressä rehoittava vanha Pohjantähti, jonka tappaminen on aika urakka. Se on niin iso ja niin piikikäs, ettei sitä voi lähestyä ilman haarniskaa.

Positiivisiin yllätyksiin kuuluu tämä (Katherine Hodgkin, oletan?), joka putkahti perennapenkistä. Tänä keväänä sipulikasveissa on valttia yllätysmomentit, sillä sieltä nousee monta sellaista kasvia jota en tiennyt ostaneeni, saati istuttaneeni...

Tällä posliinihyasintilla on niin kiire, ettei vartta ehdi kasvattamaan..

Perennojen esikasvatusalustalla on ruuhkaa, vielä on onneksi yksi lava käyttämättä :) Lavojen ja ruukkujen välissä olevaa eristettä eli polyuretaania pitäisi hankkia lisää myös.

Jotta puuhat eivät loppuisi kesken, olisi entinen perunamaa pellon ja nurmikon välissä kitkettävä nurmikkokuntoon.. Se pukkaa pujoa siihen tahtiin että urakka on edessä ihan lähiaikoina. Ilta-auringossa näkyy vasemmassa reunassa esikkopenkki.

Pakollinen kevätkuva, eli auringonkeltaisia krookuksia.