Kovin keltaista
Perennapenkeissä loistaa: narsissit kukkivat keltaisen, oranssin ja valkoisen eri sävyissä ja pienet Tete-a-Tete:t suorastaan hehkuvat tummaa (ja vielä paljasta) maata vasten. Muutama tulppaani kukkii myös, ensimmäinen kerrottu versio avautui tänään varovaisesti. Jonkin ajan kuluttua kukkapenkin värimaailma onkin paljon monipuolisempi niiden auettua.
Viime syksynä merkitsin ylös kaikki ostamani narsissit ja tulppaanit, jotten olisi käsi päässä pähkäilemässä niiden nimiä keväällä. Jep.
Muuton yhteydessä se vihko lajikenimineen ja kuvineen katosi. Ei ole löytynyt, joten olen siis käsi päässä kukkapenkin reunalla pohtimassa, mikä tuo sitten onkaan...
Perennapenkin yllätyksiä - niitä ikävämpiä - on myös kadonneet perennat ja sipulikasvit. Ilman rappausverkoista tehtyjä suojia ei täällä juuri sipulikasveja olisi, myyrät olisivat pitäneet siitä huolen. Verkkojen sivustat ovat tyhjää täynnä kun talven aikana mullan alla on tutkittu miten liljoihin ja tulppaaneihin olisi mahdollista päästä käsiksi (siis hampaiksi). Kun eivät ole niitä saaneet, ovat kohteiksi joutuneet muut perennat. Osa on kadonnut senkin takia, ettei pintamullan alla ole kuin onkaloita, eli juuret ovat tyhjän päällä ja kuivuvat.
Tänään ihmettelin tyhjiä kuivia kohtia perennapenkeissä ja kun työnsin istutuslapion multaan, se hujahti sinne vartta myöten.
Viikonloppuna istutin lisää punatähkiä ja tein mukavan istutuskuopan niille valmiiksi. Laitoin multaa ja lannoitetta ja perään rutkasti vettä. Kuului isolta viemäriltä kuuluva röyhähdys ja 5 litraa multaa ja toinen mokoma vettä ja lannoitetta hävisi kuopan alapuolelta paljastuneeseen myyränkoloon. Kostoksi tumppasin kolon täyteen kanankakkaa ja hutkaisin pari kitkerää narsissia perään.
Meidän paimenkoiristakaan ei ole myyräjahdissa apua. Tara ei ymmärrä metsästää mitään, vaan paimentaa yhtä lailla rikkaruohoja kuin muurahaisiakin (aktivoi Tara: laita muurahainen lattialle ja se paimentaa sitä niin kauan, kunnes Noppa tulee paikalle ja syö muurahaisen).
Noppa pyrkii syömään kaiken, paitsi jyrsijät. Meillä oli aikoinaan marsu kun Noppa oli pentu, joten sen mielestä kaikki jyrsijät ovat edesmenneen Veli Pontevan sukulaisia ja siis perheenjäseniä. Tänään Noppa tavoitti hiiren tai myyrän kasvimaan reunassa ja tervehti sitä iloisesti häntä heiluen.
Tara, tuo Hullu Puutarhurimme, paimentaa rikkaruohoja niin antaumuksella että on taas aivan jäykkä. Sille ei mene tajuntaan se, ettei rikkaruoho katoa katseen voimasta. Eivätkä ne keräänny mukavaan kasaan kasvimaan reunalle vaikka kuinka kiertäisi niiden ympäri.
Kasvimaa on vihdoin kutakuinkin kunnossa, alkukesän urakoinnista olen sen suhteen voiton puolella. Ymmärrän hyvin nyt muodissa olevan kasvilavakasvatuksen, sillä kuusi tuntia kyyryssä istutus- ja kitkemispuuhissa maan tasalla saa selkälihakset hehkeään jumitukseen. Reisilihaksista puhumattakaan.
Sillä aikaa kun Tara paimentaa minua ja rikkaruohoja lähes maanisesti kasvimaalla tai kukkapenkin reunalla, Valikoiva Työnjohtaja Noppa loikoilee rennosti varjossa. Uusin suosikkipaikka on kompostin takana mukavan viileässä mullassa, etenkin jos sitä multaa vielä kuopii bordercollielle sopivaksi kuopaksi.
Viime syksynä merkitsin ylös kaikki ostamani narsissit ja tulppaanit, jotten olisi käsi päässä pähkäilemässä niiden nimiä keväällä. Jep.
Muuton yhteydessä se vihko lajikenimineen ja kuvineen katosi. Ei ole löytynyt, joten olen siis käsi päässä kukkapenkin reunalla pohtimassa, mikä tuo sitten onkaan...
Perennapenkin yllätyksiä - niitä ikävämpiä - on myös kadonneet perennat ja sipulikasvit. Ilman rappausverkoista tehtyjä suojia ei täällä juuri sipulikasveja olisi, myyrät olisivat pitäneet siitä huolen. Verkkojen sivustat ovat tyhjää täynnä kun talven aikana mullan alla on tutkittu miten liljoihin ja tulppaaneihin olisi mahdollista päästä käsiksi (siis hampaiksi). Kun eivät ole niitä saaneet, ovat kohteiksi joutuneet muut perennat. Osa on kadonnut senkin takia, ettei pintamullan alla ole kuin onkaloita, eli juuret ovat tyhjän päällä ja kuivuvat.
Tänään ihmettelin tyhjiä kuivia kohtia perennapenkeissä ja kun työnsin istutuslapion multaan, se hujahti sinne vartta myöten.
Viikonloppuna istutin lisää punatähkiä ja tein mukavan istutuskuopan niille valmiiksi. Laitoin multaa ja lannoitetta ja perään rutkasti vettä. Kuului isolta viemäriltä kuuluva röyhähdys ja 5 litraa multaa ja toinen mokoma vettä ja lannoitetta hävisi kuopan alapuolelta paljastuneeseen myyränkoloon. Kostoksi tumppasin kolon täyteen kanankakkaa ja hutkaisin pari kitkerää narsissia perään.
Meidän paimenkoiristakaan ei ole myyräjahdissa apua. Tara ei ymmärrä metsästää mitään, vaan paimentaa yhtä lailla rikkaruohoja kuin muurahaisiakin (aktivoi Tara: laita muurahainen lattialle ja se paimentaa sitä niin kauan, kunnes Noppa tulee paikalle ja syö muurahaisen).
Noppa pyrkii syömään kaiken, paitsi jyrsijät. Meillä oli aikoinaan marsu kun Noppa oli pentu, joten sen mielestä kaikki jyrsijät ovat edesmenneen Veli Pontevan sukulaisia ja siis perheenjäseniä. Tänään Noppa tavoitti hiiren tai myyrän kasvimaan reunassa ja tervehti sitä iloisesti häntä heiluen.
Tara, tuo Hullu Puutarhurimme, paimentaa rikkaruohoja niin antaumuksella että on taas aivan jäykkä. Sille ei mene tajuntaan se, ettei rikkaruoho katoa katseen voimasta. Eivätkä ne keräänny mukavaan kasaan kasvimaan reunalle vaikka kuinka kiertäisi niiden ympäri.
Kasvimaa on vihdoin kutakuinkin kunnossa, alkukesän urakoinnista olen sen suhteen voiton puolella. Ymmärrän hyvin nyt muodissa olevan kasvilavakasvatuksen, sillä kuusi tuntia kyyryssä istutus- ja kitkemispuuhissa maan tasalla saa selkälihakset hehkeään jumitukseen. Reisilihaksista puhumattakaan.
Sillä aikaa kun Tara paimentaa minua ja rikkaruohoja lähes maanisesti kasvimaalla tai kukkapenkin reunalla, Valikoiva Työnjohtaja Noppa loikoilee rennosti varjossa. Uusin suosikkipaikka on kompostin takana mukavan viileässä mullassa, etenkin jos sitä multaa vielä kuopii bordercollielle sopivaksi kuopaksi.
Niitä narsisseja... lajikkeista ei tietoa.
Tämä oli vasta aukeamassa
Yksinkertainen, kaunis ja lähes kokovalkoinen. Ihan uusi tuttavuus. Pitäisi selvittää mikä se on.
Työnjohtajaa naurattaa auringossa
Päivän tulppaanit
Kirjopikarinliljat ovat jotenkin niin... tyylikkäitä. Jos niitä vertaisi ihmisiin, tulisi mieleen englantilaista yläluokkaa edustava nuori nainen 1920-luvulta.
Tontin takaosa on miltei yhtenäistä valkovuokkomerta. Pihan reunalla kukkivat keltavuokot.
Rilla on tullut Noppa-mamiin sen suhteen, että nokka PITÄÄ OLLA keväällä musta, nimenomaan mullasta. Olen tehnyt oman analyysin, että multa taitaa olla sen omakeksimää aurinkosuojaa kun kuonon pinta loistaa muutoin kirkkaan punaisena.
VastaaPoista