Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

1.5.2013

Kas mitä sieltä nouseekaan!

Vaikka jokakeväinen dementia yllättää (Siis MITÄ mä olen tähän syksyllä istuttanut?!), voin vannoa etten ole hyasinttia tänne perennapenkkiin tuupannut. Joko sipuli on eksynyt puutarhamyymälässä väärään laariin tai sitten se on vanhan kukkapenkin möyhäämisen seurauksena noussut niin pintaan että pääsee kukkimaan.


Myös tämä raitalehtinen sipulikasvi on uusi tuttavuus. Joku tulppaani se on.

Jouluruusu jatkaa kukintaansa kolmatta viikkoa. Se aloitti jo kun osa kasvista oli vielä lumen peittämä. Sitkeä tapaus.

Ensimmäinen kevätkurjenmiekka aloittamassa kukintaa.

Muistutus itselleni: ensi syksynä ei tarvitse ostaa tulppaanien lisäksi muita kukkasipuleita. Tulppaaneitakin harkiten (HAH, tiedän kuinka siinä käy!).

Helmililjat ovat riehaantuneet jo pihatien puolelle, krookukset kukkivat nurmikolla ja idänsinililjaa pukkaa joka perennapenkin kulmalta. Lumikelloja voisi olla enemmän, mutta istutin niitä vasta viime syksynä ja tunnetusti ne pohtivat asiaa pari vuotta ennen kuin niitä alkaa olla tarpeeksi. Siis paljon.

Vastoin kaikkien puutarhaohjelmien, -kirjojen ja -lehtien ohjeita, perennapenkin pionit kasvavat hurjaa vauhtia ihan väärässä paikassa, väärässä maaperässä, väärin hoidettuna ja väärin sijoitettuna. Osa pioneista on kasvanut tuossa perennapenkissä jo toistakymmentä vuotta. Meillä ei ole kohopenkkejä, vaan monttupenkkejä, kiitos myyrien. Ne jättävät pionien juuret rauhaan, mutta tekevät niin ahkerasti tunneleita, että maa vajoaa joka kesä. On se hyvin ilmastoitu... Ehkä siksi sade ja lumien sulamisvedet eivät jää seisomaan kasvien juurelle.

Viime syksynä sain luvan hakea erään vanhan talon pihasta pionin. Mokasin pahasti kun en huomioinut pionin ikää ja rikoin vahingossa juuriston (joka oli jättimäinen kaupan ostopioneihin verratuna). Pioni hajosi surukseni kolmeen osaan, joten lykkäsin osat muiden pioneiden joukkoon ja toivoin parasta. Helpotuksekseni pientä pioninalkua pukkaa topakasti, joten se selvisi muutosta. Odotan jännityksellä millainen sen kukinta on ja saanko sen perusteella selville mikä pioni se on.

Ihmeen vähillä vaurioilla kasvit näyttävät selvinneen talvesta. Luultavasti runsas lumi suojasi hyvin ja myyrät ovat riehuneet enemmän nurmikolla kuin kukkapenkeissä. Yksi paleltunut pensas, Plantagenista ostetut perennat (taas, en osta enää), vaaleanpunainen päivänkakkara (byääh!) ja pari esikkoa ovat talven menetyksiä. Muista kukista on jo alkua näkyvissä, osa on jo isolla taimella.

Esikasvatuksessa on 20 ruukkua (jep, taas karkasi mopo käsistä...) daalioita ja puutarhamessujen ostoksia.

Kasvimaalla olen käynyt vain ällistelemässä, en edes tiedä mistä aloittaisin.

Karvaiset puutarhavahdit ovat nauttineet illoista pihalla. Tara liikaakin, sillä se paimentaa joka rikkaruohon nykäisyäni ja haravointia. Se on entistäkin jäykempi ja etenkin sen takajalka on taas ihan jumissa. Sunnuntainen rallytoko jäi vähän kesken jalan jumituksen takia ja radalle vaihdettiin sen pulleampi kaveri (joka selvisi siitä paremmin kuin ohjaajan neuvot olisivat antaneet myöten). Noppa on nyt niin kunnossa kuin Addisonin taudin potilas vain voi: sillä on muhkea kiiltävä turkki, sen selkä- ja lihasongelmat ovat kadonneet (olisivatko nekin olleet taudin oireita?) ja se on hyväntuulinen - ja pohjattoman ahne!

Varmuuden vuoksi käytän Nopan silmäpeilauksessa kolmen viikon kuluttua, tulee tarkistettua sekin.

Ensi viikolla alkaa agilitykurssi (menen sinne Nopan kanssa), meillä on tokotreenipäivä, Taran rallytoko jatkuu ja lisäksi mennään Vilja-bortsun kanssa taas uimaan Hyvinkään koirakylpylään. Taralla on myös hieronta, toivottavasti sen takajalan jumitus helpottaisi. Pihatöiden urakointi on vasta alussa ja Hullulla Puutarhurilla (=Tara) on rikkaruohoissa paimennettavaa koko kesän ajaksi. Ei sitä voi sisälläkään pitää jos me muut olemme pihatöissä. Sillä hajoaa pää muuten.

Tara nukkuu Nopan takajalan päällä.

2 kommenttia:

  1. No ei Hullua Puutarhuria voi todellakaan pitää sisällä kun on puutarhurointikausi! Voi kun vaivat helpottaisi.
    Minullakin nousee raitalehtinen tulppaani, ne taitavat olla nimeltäänkin raitatulppaaneja. Tämä yksi on kyllä pussiin eksynyt vääränlainen otus, sillä se on ainoa laatuaan ja kaikki muut penkin tulppaanit ovat vaalean- ja purppuranpunaisia, tämän nupusta näkee jo nyt, että siitä tulee liekehtivän punainen (kuten kai raitatulppaanit aina?). Ääh! No, on sillekin paikka, mutta se on muualla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Saila, taas opin uutta! Vaikka tulppaaneita on tullut tilattua (liikaa) vuosien saatossa, tuo raitatulppaani on ihan uutta minulle.

    Pakko olla myös joku väärään pussiin/laariin eksynyt, tieten tahtoen en tuollaista kääpiöversiota olisi ostanut :)

    VastaaPoista