kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

28.5.2013

Rutkasti kukkakuvia

Nyt niitä piisaa. Kukkakuvia siis. Osa tulppaaneista ja suurin osa narsisseista jo lopettelee kukintaansa, myös ne joiden piti kukkia vasta kesäkuun puolella. Toukokuu on ollut "liian hyvä" säiden puolesta.

Ja edelleen viime syksynä ostamieni sipulikasvien nimet ovat kirjattu ylös vihkoon, joka on jossain muuttolaatikoiden uumenissa. Eli kuvat ovat ilman tarkempia lajikemäärityksiä.

Perennapenkkiä ja peltomaisemaakin ilta-auringossa. Alkukesän valoisat illat ovat huumaavia, paras aika kuvata on iltakymmeneltä.











Tästä valkoisesta kerrotusta narsissista tuli illan valossa keltainen.



Päivällä kuvattuja perennapenkeistä.






Queen of Night, sitä tulppaanin nimeä ei voi unohtaa.




Angelique, tosin paljon "vaisumpana" kuin edellisvuosina kukkineet.

Tulppaani illalla...

 ...ja aamupäivän auringossa.


Ovat nämä aurinkoiset alkukesän päivätkin lumoavia hehkuvine väreineen.

Yksi perennapenkki on esikkomerenä. Niiden lopetettua kukinnan tilalle tulevat kuunliljat.

Prinsessalilja lopetti kukinnan joulukuussa, jolloin vein sen kellariin. Helmikuussa hain sen sisälle ja se aloitti kukinnan maaliskuussa. Jatkaa kai samaan syssyyn taas joulukuuhun asti.


25.5.2013

Kukkien keskeltä koira-asiaakin

Seuraava blogipäivitys tulee olemaan hyvin värikäs ja kukka-aiheinen, mutta väliin mustavalkoista asiaa.

Noppa kävi eilen silmäpeilauksessa. Epäilen, ettei sen näkökyky ole kovin hyvä ja Addisonin taudilla olisi siihen vaikutusta. Eläinlääkäri sanoi Nopan toisessa silmässä olevan hieman pullistumaa, mutta se on niin pientä, ettei siitä tule virallisiin papereihin merkintää. Mutta Nopan silmät (ja koko muu koira) on jatkuvan tarkkailun alla tehostetusti koko sen loppuelämän, sillä Addisonin tauti vaikuttaa koko elimistöön.

Tänään hain sille lisää lääkettä pissankarkailuun, luultavasti Noppa saa sitäkin loppuelämän ajan. Noppa sterilisoitiin yli vuosi sitten, mutta holtiton virtsan valuminen alkoi vasta Addisonin taudin puhkeamisen myötä. Nopalla on jatkuvan kortisonilääkityksen ja hervottoman turkin takia lähes koko ajan kuuma, joten se juo paljon. Kun se juo paljon, sillä on jatkuva pissahätä. Ja jostain syystä se ei huomaa itse eikä pysty säätelemään virtsaamista. Sitä valuu heti kun se nousee makuulta, etenkin iltapäivisin ja iltaisin. Mutta ei koskaan yöllä ja aamulla, outoa.

Lääkitys vaikutti heti, eli pissalätäköt lattialla hävisivät. Noppaa pissailu ei näyttänyt vaivaavan muuten kuin että sitä häiritsi jatkuvasti märät peppukarvat.

Muuten pullero voi hyvin, vaikkei se ihan entiselleen ole palautunut. Kaikenlaista harrastetaan ja touhutaan, mutta kontrolloidusti. Käydään jopa kerran viikossa agilitya harrastamassa ohjatusti. Vaikka edellisistä agilitykursseista on jo muutama vuosi aikaa, Noppa kyllä muistaa miten esteillä toimitaan. Omistaja ei...

Olin erittäin ylpeä Nopasta ja hieman myös itsestäni kun viime kerralla teimme lähes puhtaan radan ja minä muistin valssiaskeleetkin :) Noppa osaa, mutta kun omistaja antaa vääriä kehon käskyjä ja katsoo minne sattuu, niin ei koira voi tietää minne pitäisi mennä ja miten. Kivaa meillä silti on, ryhmä on pieni ja kouluttajallamme hyviä neuvoja (ja pitkä pinna!).

Hullu Puutarhuri on auttanut minua kasvimaalla ja perennapenkeissä niin, että nukahtaa heti kun liike loppuu. Laitoin Taran sisälle välillä lepäämään, sillä se ei hellitä avustavissa pihatöissään hetkeksikään. Ei siitä mitään tullut, se katseli olohuoneen ikkunasta korvat tötteröllä paheksuen kun ei päässyt mukaani kasvimaalle.

Tänään kiskoin irti marja-aronian toisiinsa takertuneita juuripaakkuja. Kun vihdoin sain ensimmäisen irti, Tara puraisi sitä. Aivan kun se olisi sanonut "Siitäs sait!".

Huomisesta alkaen meillä vauhti kiihtyy taas uusiin ulottovuuksiin, siitä sitten myöhemmin lisää :)


20.5.2013

Viherräjähdys viidessä päivässä

Olimme mökillä (samalla kasvuvyöhykkeellä) vajaan viikon, mutta tänään kotiin tullessamme tuntui siltä, että olimme olleet poissa ainakin pari viikkoa. Perennapenkissä hehkuivat kerrotut tulppaanit, kaikki kasvit olivat kasvaneet vartta ja kukkaa monta senttimetriä, maasta punkesi uusia alkuja... Liljoista näkyi pienet alut kun lähdimme, tänään ne olivat parikymmensenttisiä. Ensimmäiseseen pioniin oli tullut jo nuput!

Myös nurmikko, voikukat, vuohenputket ja heinä olivat kasvaneet. Niitä oli runsain määrin perennapenkeissäkin. Kuten myös myyränkoloja, tai pitäisikö sanoa tunneleita. Eräs niistä oli keskellä perennapenkkiä (ilmankos siinä kohdassa ei kasvanut mitään), läpimitaltaan kymmensenttinen reikä josta lähti samanlevyinen onkalo.

Ainoat, jotka eivät olleet kasvaneet, olivat marjatuomipihlajat ja syyshortensiat. Molemmat vaikuttavat siltä, että ovat kiikun kaakun enää elossa.

Ne olivat tämän kevään ostoksia ja yhä ruukuissa. Tein hortensioille hätäistutuspaikan ja lykkäsin ne sinne, mutta valitettavasti marjatuomipihlajat joutuvat yhä odottamaan kaivinkonetta. Ja sitä ei tänne  lähiaikoina saada muiden, kiireellisempien töiden takia. Pitänee istuttaa ne edes isompaan astiaan lopullisen sijoituspaikan muokkaamista odottamaan.

Karvahirviöt viihtyivät mökillä, tosin Noppa teki useamman reklamaation uintikiellosta. Se makasi sitkeästi laiturilla uintilupaa odottaen. Minulla ei ollut tehokasta fööniä mukana, enkä ottanut riskiä että se saa taas ihotulehduksen uimisesta ilman perusteellista turkin kuivaamista. Noppa joutuu odottamaan ensi kuukauteen asti, jolloin leikkaan sen turkkia kesäkuosiin ja otan kunnon kuivaajan mukaan.

Taralla oli kiire juosta mökin ja rannan väliä, se pöhliäinen paimensi vuorotelleen Noppaa ja meitä. Kun viime yönä tuli kova ukonilma, se nosti päätä, kuunteli - ja murisi vihaisesti mökin valaisseille salamille ja mahtavalle paukkeelle "Älä häiritse". Oli reppana taas lopen uupunut. Se ei osaa ottaa rennosti missään.

Edelleen viime syksynä ostamieni sipulikasvien lista on kateissa, joten sipulikukkien kuvat ovat ilman tarkempia lajimäärityksiä. Pahoittelen.

Lisää ihania narsisseja


Tämä täysvalkoinen voimakkaasti kerrottu kaunokainen on ihana! Kun vain löytäisin sen listan mistä se on ostettu ja mikä sen nimi on..

Kokovalkoinen (joka kuvassa näyttää siltä, että siinä on keltaistakin. Luonnossa täysin valkoinen)


Kukkakuvien väliin uupunut mökkeilijä, joka viettää sadepäivää lempipaikallaan sohvalla pää tyynyllä.

Kahden kerroksen väkeä mökissä illalla: Noppa sohvalla, Tara lattialla. Tyhjä koiranpeti kuvassa oikealla...

Tulppaanit ovat täydessä loistossaan perennapenkeissä. Hieman ihmetyttää mitä jää kukittavaa myöhemmiksi viikoiksi kun nyt on jo lähes kaikki tulppaanit kukassa. Istutin syksyllä eri aikaan kukkivia tulppaaneja juuri siksi, ettei käy niin että kaikki kukkivat yhtä aikaa ja sitten ei tapahdu enää mitään.

Punaisten kerrottujen tulppaanien joukossa on myös kaksi keisarinpikarililjaa (ja jossain niiden alapuolella kaksi särkynyttä sydäntä jotka ovat pahasti jääneet sipulikasvien varjoon).




Tämä kukkii kasvikompostikasassa. Ei mitään tietoa mistä se on sinne tullut ja mikä sen nimi on, mutta nätti se on! Täytyy siirtää se turvallisempaan paikkaan kun se on lopettanut kukintansa.
 
Pihaesikkoja, niitä riittää. Eivät kelpaa myyrille eivätkä hevillä hätkähdä kuivuudestakaan.

Tarhakylmänkukka ja vuohenputki.

Tyräkki, jota nousee rikkaruohomaisesti kummastakin isosta perennapenkistä.
 

14.5.2013

Kovin keltaista

Perennapenkeissä loistaa: narsissit kukkivat keltaisen, oranssin ja valkoisen eri sävyissä ja pienet Tete-a-Tete:t suorastaan hehkuvat tummaa (ja vielä paljasta) maata vasten. Muutama tulppaani kukkii myös, ensimmäinen kerrottu versio avautui tänään varovaisesti. Jonkin ajan kuluttua kukkapenkin värimaailma onkin paljon monipuolisempi niiden auettua.

Viime syksynä merkitsin ylös kaikki ostamani narsissit ja tulppaanit, jotten olisi käsi päässä pähkäilemässä niiden nimiä keväällä. Jep.

Muuton yhteydessä se vihko lajikenimineen ja kuvineen katosi. Ei ole löytynyt, joten olen siis käsi päässä kukkapenkin reunalla pohtimassa, mikä tuo sitten onkaan...

Perennapenkin yllätyksiä - niitä ikävämpiä - on myös kadonneet perennat ja sipulikasvit. Ilman rappausverkoista tehtyjä suojia ei täällä juuri sipulikasveja olisi, myyrät olisivat pitäneet siitä huolen. Verkkojen sivustat ovat tyhjää täynnä kun talven aikana mullan alla on tutkittu miten liljoihin ja tulppaaneihin olisi mahdollista päästä käsiksi (siis hampaiksi). Kun eivät ole niitä saaneet, ovat kohteiksi joutuneet muut perennat. Osa on kadonnut senkin takia, ettei pintamullan alla ole kuin onkaloita, eli juuret ovat tyhjän päällä ja kuivuvat.

Tänään ihmettelin tyhjiä kuivia kohtia perennapenkeissä ja kun työnsin istutuslapion multaan, se hujahti sinne vartta myöten.

Viikonloppuna istutin lisää punatähkiä ja tein mukavan istutuskuopan niille valmiiksi. Laitoin multaa ja lannoitetta ja perään rutkasti vettä. Kuului isolta viemäriltä kuuluva röyhähdys ja 5 litraa multaa ja toinen mokoma vettä ja lannoitetta hävisi kuopan alapuolelta paljastuneeseen myyränkoloon. Kostoksi tumppasin kolon täyteen kanankakkaa ja hutkaisin pari kitkerää narsissia perään.

Meidän paimenkoiristakaan ei ole myyräjahdissa apua. Tara ei ymmärrä metsästää mitään, vaan paimentaa yhtä lailla rikkaruohoja kuin muurahaisiakin (aktivoi Tara: laita muurahainen lattialle ja se paimentaa sitä niin kauan, kunnes Noppa tulee paikalle ja syö muurahaisen).

Noppa pyrkii syömään kaiken, paitsi jyrsijät. Meillä oli aikoinaan marsu kun Noppa oli pentu, joten sen mielestä kaikki jyrsijät ovat edesmenneen Veli Pontevan sukulaisia ja siis perheenjäseniä. Tänään Noppa tavoitti hiiren tai myyrän kasvimaan reunassa ja tervehti sitä iloisesti häntä heiluen.

Tara, tuo Hullu Puutarhurimme, paimentaa rikkaruohoja niin antaumuksella että on taas aivan jäykkä. Sille ei mene tajuntaan se, ettei rikkaruoho katoa katseen voimasta. Eivätkä ne keräänny mukavaan kasaan kasvimaan reunalle vaikka kuinka kiertäisi niiden ympäri.

Kasvimaa on vihdoin kutakuinkin kunnossa, alkukesän urakoinnista olen sen suhteen voiton puolella. Ymmärrän hyvin nyt muodissa olevan kasvilavakasvatuksen, sillä kuusi tuntia kyyryssä istutus- ja kitkemispuuhissa maan tasalla saa selkälihakset hehkeään jumitukseen. Reisilihaksista puhumattakaan.

Sillä aikaa kun Tara paimentaa minua ja rikkaruohoja lähes maanisesti kasvimaalla tai kukkapenkin reunalla, Valikoiva Työnjohtaja Noppa loikoilee rennosti varjossa. Uusin suosikkipaikka on kompostin takana mukavan viileässä mullassa, etenkin jos sitä multaa vielä kuopii bordercollielle sopivaksi kuopaksi.

Niitä narsisseja... lajikkeista ei tietoa.


 Tämä oli vasta aukeamassa






 Yksinkertainen, kaunis ja lähes kokovalkoinen. Ihan uusi tuttavuus. Pitäisi selvittää mikä se on.

 Työnjohtajaa naurattaa auringossa

Päivän tulppaanit



Kirjopikarinliljat ovat jotenkin niin... tyylikkäitä. Jos niitä vertaisi ihmisiin, tulisi mieleen englantilaista yläluokkaa edustava nuori nainen 1920-luvulta.

Tontin takaosa on miltei yhtenäistä valkovuokkomerta. Pihan reunalla kukkivat keltavuokot.