kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

21.4.2013

Kevätkiireitä

On sitä jo odotettukin. Kevättä.

Vielä puolitoista viikkoa sitten kun Vilja-bortsu omistajansa Jonnan kanssa oli kylässä, oli pellolla hankikanto lumikelkan jäljiltä ja koirat riehuivat lumessa. Nyt Nopan harmiksi hanget ovat pihalta lähes kadonneet ja lumimöröt samalla. Myyrät eivät korvaa lumimörköjä, harmi. Niitä nimittäin olisi. Paljon.

Lumien sulamisen myötä pihastamme paljastui ihan uusi puoli: nurmikon sisäpuoli. Myyrillä on ollut ahkera ja kiireinen talvi lumien suojassa. Samaa tahtia kun lumet sulivat kukkapenkeistä tuli esiin vaalean parsan värisiä kukkasipuleiden alkuja - ja myyrien tekemiä reikiä. Jollakin myyrällä on voimat tai into loppunut kesken lounaan kuljetuksen, kun osa krookuksista kukkii keskellä nurmikkoa, kaukana kukkapenkistä.

Toivottavasti syreeni on kestänyt myyrien talvibileet juurellaan...

Ai myyriä? Ai meillä? Ai miten niin? Ai mikä nurmikko.....???

Toissaviikkoinen Vilja-bortsuneidon vierailu oli rankka kokemus Nopalle ja Taralle. Kuuden tunnin riehkaaminen vei jopa Taralta voimat ja Vilja olisi jaksanut jatkaa vielä kauemminkin. Seura vain väsähti sen mielestä liian nopeasti!

Neiti Touhukas, 2 vuotta.
  
Vilja ja Pullero. Arvatkaa kumpi on kumpi...

 LiitoVilja :)

Viljan ja Jonnan kanssa kävimme myös Hyvinkään koirakylpylässä kuun alussa, pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta ehti kulua kuukausia, koska Noppa oli Addisonin taudin takia niin huonossa kunnossa etten uskaltanut rasittaa sitä. Uintikeikan jälkeen kummatkin koirat ovat umpiuuvuksissa, mutta kovin tyytyväisen oloisia. 

Parin viikon kuluttua mennään taas, samalla pesen kummatkin koirat ja Noppa saa myös föönauksen. Sen lisäksi että se on tukevassa kunnossa (ja kiitos kortisonin, pyöreäksi jääkin), sen kihara ja paksu karva on talvikunnossa. Siis hyvin tuuhea. Ei rouvakoiraa palella istua oravia puun alla väijymässä kun pöksyt ovat megakokoa...

Pääsimme Taran kanssa rallytoko-kurssille, jossa olemme käyneet kahtena sunnuntaina. Se on loistokeino uuvuttaa yksiaivoinen bordercollie! Liikkeet ovat suurimmalta osin tuttuja, mutta ne tehdään eri lailla kuin tavallisessa tokossa. Lisämietittävää tulee siitä, että koiran on oltava hihnassa ja omistaja-ohjaaja ei osaa kääntyä oikeaan suuntaan.

Tokoa olemme treenanneet Tuuloksen koirakerhon järjestämissä Riitta Räsäsen koulutuksissa, jossa muka-nälkiintynyt landseer-kopiomme keskittyy lähinnä Riitan mielistelyyn (onneksi Nopan kanssa ei kisata enää) ja Tara on yllättänyt positiivisesti. Nyt kun Tara täyttää 5 vuotta, se on vihdoin rauhoittunut sen verran että malttaa kuunnella käskyjä ja pyrkii aina toteuttamaan ne. Se ei kyseenalaista, on nöyrä ja nopeasti oppivainen. Mikä harmi että vihdoin kun sen pää kestäisi enemmän, sen kroppa ei. Voittajaluokka jää haaveeksi sen selkä- ja kyynerpääongelmien takia. Mutta treenataan mitä voidaan, kunhan on kivaa!

Nopan kanssa alkaa agilitykurssi toukokuussa. Pullero pääsee pitkästä aikaa esteille ja omistaja taas tuskailemaan omia kehonkäskyjään. Agility on se toinen laji, jossa Nopan näkee juoksevan. Se toinen on haku, jonka harrastus jää syrjään ainakin tänä vuonna. Katsotaan mitä Noppa jaksaa ja mikä sen vointi on ensi vuonna, sillä ajatuksena on kokeilla myös jälkeä.

"Mä en voi pitää silmiä auki kun mulla on tää krokolelu suussa...." Tara uusi Back on track-verkkoloimi päällä ja rakas pehmolelu suussa.

Rankkaa olla bordercollie - Tara päiväunilla