Kalsat treenit

...mutta vain ilman lämpötilan puolesta :)

Eilen tokoilimme pitkästä aikaa entisten treenikavereidemme kanssa Hausjärvellä. Halli oli kylmä, mutta tunnelma lämmin! Meillä ja koirilla oli hauskaa, tunnissa tehtiin tehokkaasti töitä. Noppa otti tosin taas liiankin rennosti...

Paljoa ei tunnissa ehditty, mutta kaiman ottamien kuvista sain oppia taas paljolti. Siis itsestäni.

Jos joskus tulee sellainen olo, että osaa kouluttaa koiraansa ja tajuaakin tokosta jotain, niin kannattaa pyytää kaveria apuun. Joko kommentoimaan suusanallisesti, kuvaamaan tai videoimaan. Ainakin omalla kohdalla tuli mieleen eilisiä kuvia katsoessa, että ihme kun koirani ovat pärjänneet niinkin hyvin kisoissa noin tunarin ohjaajan kanssa.

Jestas mitä virheitä ja tupla/tripla/vääriä käskyjä annan koirilleni kehollani! Ei ihme, että joskus koirat ovat olleet ymmällään kun puhun toista ja kehonkielini kertoo ihan toista. Pitäisi treenata enemmän ilman koiria, siis vain itseään.

Nopan uusin oma sovellusehdotus tokossa on istuminen luoksetulossa. Siis ei seisominen, vaan istuminen. Sen sijaan nykyään onnistuu liikkeestä istuminen, talvella se jäi aina seisomaan. Nyt se on näemmä siirtänyt istumisen luoksetuloon.

Ruutuun se menee vauhdilla, hyvä. Tunnari jäi eilen ajanpuutteen takia tekemättä, sitä pitää treenata enemmän vierailla kapuloilla. Omat ovat näemmä liian tutut.

Tara toimi eilen hallilla ihan normaalisti, eli pää-jumissä-ei-pysty-ei-kykene liittyy normaaliin treenipaikkaamme parkkihalliin. Onneksi kevät on tulossa (onhan? Pihalla on hanget korkeat nietokset) ja pääsemme ulkokentille treenaamaan. Ensi kuussa alkaa Tuuloksen koirakerhon järjestämä rally-tokon kurssi, luulen sen olevan Taralle "se juttu". Kokeillaan ainakin!

Tara ei koskaan pelleile työskennellessään, se yrittää aina parhaansa vaikkei ihan taidot riitäkään. Mutta hiekkainen noutokapula on sellainen asia, josta se kieltäytyy. Sitä ei vaan pysty ottamaan suuhun, ainakaan Taran mielestä. Kun vaihdoin ohjatun noudon kapulaksi joka on korkeampi, ei hyppynouto tuottanut ongelmia.

Taran pullea kaveri ei ole niin nirso tuossa suhteessa, Nopan bravuuri on pelleillä takaisintulossa kapulan kanssa. Jokaisella on omat omituisuutensa, niin hyvässä kuin vähemmän ohjaajaa miellyttävissä jutuissakin.

Viime viikko oli  tokoviikko meille: seitsemään päivään mahtui Mika Jalosen erinomainen ja motivoiva koulutussessio, Riitta Räsäsen tehokas ja innostava koulutus (ja taas ohjaajaa koulutettiin enemmän kuin koiria, syystäkin), omat treenit ja viikon viimeisenä nämä tuttujen kanssa hallitreenit. Tarpeellista, inspiroivaa ja iloista! Ei tokon tarvitse olla otsa kurtussa pakkohommaa, eikä se meidän kohdalla onnistuisikaan kun ne parhaat naurut saa nauramalla itselleen...

Taran seuraamista, täyskäännöksessä se irtoaa yhä liikaa. (Taran ilme: "Taas mamma karkaa!")

Ohjaaja on löytänyt ryhdin ja koirakin pysyy paremmin mukana

Ohjaaja valmistautuu pysähdykseen...

Ohjatun noudon kapulan voi hiekkahallissa tuoda takaisin, muita ei :)

Kommentit

  1. Kun en ole yhtään koiraharrastaja, niin nämä on minusta ihan ylisöpöjä kuvia enkä näe mitään mahdollisia kehovihreitä. Voi miten se seuraa tarkkana mammaa ♥

    VastaaPoista
  2. Kivoja kuvia!! Otsikko oli hyvä, koska heti tuli vilu :-).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa