kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

26.1.2013

Välillä hyviä uutisia

Nopan sairastaminen ja sen kanssa eläinlääkäreissä käyminen vei voimat välillä minultakin, ahdisti kun en tiennyt mikä koiraa vaivaa enkä voinut sitä auttaa.

Kun tieto Addisonin taudista tuli, se oli helpotus. Noppa sai lääkityksen, joka on tehonnut nopeasti. Nyt se alkaa olla oma itsensä, se Noppa joka kulkee omia polkujaan (myös ladulle hiihtäjän eteen komennoistani huolimatta "tähän iso kasa painokelvotonta kommentointia tilanteesta"), kerjää komentamalla ja pitää Taraa omana pehmolelunaan Taran harmiksi.

Tokotreeneissä sillä on ollut ihan omaa kivaa, välillä liikaakin.Toissailtana keskustelimme kovaäänisesti parkkihallissa treenatessa sen kanssa mitä ruudussa tehdään ja mitä ei. Saati että sitä noutokapulaa ei heitellä pitkin seiniä!

Siinä missä Tara menee aivan lukkoon vähäisestäkin äänen nostosta, Noppa ei ota minua vakavasti jos en näytä olevan tosissani. Pienen motivaatiopalaverin jälkeen se pysyi ruudussa ja toi noutokapulan minulle pelleilemättä ja pureksimatta. Kivaa sillä silti oli, jatkan sen kanssa treenaamista niin kauan kun sen kunto kestää vaikkei ikinä päästä enää kisaamaan.

Tiistaina mennään taas Yliopistolliseen Eläinsairaalaan Helsinkiin kontrollikäynnille, ACHT-testi otetaan uudelleen ja tarkistetaan lääkitys. Noppa juo lääkityksen takia paljon, joten sillä on myös jatkuvasti pissahätä. Välillä käy vahinkojakin. Kun myös Taralla tapahtuu niin (selkäongelmia=sillä valuu pissat sen huomaamatta sisällekin esim. pitkän lenkin jälkeen), on lattialuutulla ollut käyttöä. Harvassa kahden aikuisen huushollissa pestään lattioita yhtä usein kuin meillä!

Taran kanssa olemme treenanneet yhtä onnistunutta iltaa lukuunottamatta "vähemmän osaavasti" erinomaisista ja motivoivista kouluttajista ja tsemppaavista treenikavereista huolimatta. Taralla jumittaa taas pää, kuluneella viikolla se mm. hävitti kauko-ohjausliikkeet kokonaan. Ei vaan pysty, ei kykene.

Olo oli siis kaikkea muuta kuin varma kun osallistuimme tänään Janakkalassa tokokokeisiin. Tuomarina oli Ilkka Sten, uusi tuttavuus meille. Tara oli ihan ihmeissään hallista "Mikä treenipaikka tää on, missä kaikki kaverit on?" ja touhotti ihan omiaan. Jälleen kerran se yllätti ja toimi itse kisatilanteessa. Jopa minä pysyin aisoissa (viimeksi itse mokasin Taran suorituksen), joten avoimen luokan viimeinen ykköstulos tuli vihdoin pisteillä 189. Samaan syssyyn luokkavoitto, kunniapalkinto ja koulutustunnus TK2.

Tara oli riemuissaan kun se sai palkinnoksi ihan itse valita lelun isosta laatikosta. Loistoidea järjestäjiltä! Se nukkuikin jo uusi lelu sananmukaisesti kainalossa äsken eteisessä..

Nopan tytär Myy (Borderiinan Hulda Huoleton) sai tänään Porvoon tottelevaisuuskisoissa alokasluokan ykköstuloksen, onnea!

Kaverukset päiväunilla sohvalla. Tosin Tara ei riemastu Nopan rennosta rellottelusta, sillä on ahdasta...

Oravavahti Noppa

Näissä maisemissa ulkoilemme. Ei valittamista :)

 Takki-Tara tuijottaa
  
Karvatytöt metsätiellä

Noppa ja kieli. Kun on hyvä uni, tulee kieli ulos suusta. En tiedä miksi :)

Noppa ja vakiouniasento omassa tuolissa. Ahdasta, mutta ei se haittaa...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti