kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

30.1.2013

Lisää tietoa Addisonin taudista koirilla

Nopan sairastumisen takia olen etsinyt lisätietoa ja muiden koiranomistajien kokemuksia Addisonin taudista. Netistä löysin erinomaisen kysymyksiä ja vastauksia -sivun, jossa Sulo-cockerspanielin omistaja kertoo taudista. Sivu löytyy täältä.

Eilisen päivän vietimme taas Yliopistollisessa eläinsairaalassa Helsingissä. Noppa oli potilaana, Tara turistina (joka ei taaskaan ymmärtänyt ettei ole hänen hoitovuoronsa, liehitteli lääkäriä ja yritti pungertaa tutkimuspöydälle...).

Käynnin piti olla ihan tarkistuskäynti, mutta lääkäri epäili Nopalla ongelmia kilpirauhasessa, joten käyntimme venyikin odotettua pidemmäksi. Hetken oli jo epäilys että Noppa joutuu sinne osastolle, mutta onneksi tutkimustulokset saatiin jo iltapäivästä eikä niissä ollut mitään hälyyttävää.

Nopan lääkitystä tarkistettiin ja seuraava tutkimus on kuukauden kuluttua.

Meidän Pullero-Noppa ei ole enää pullea, se on laihtunut kaksi kiloa joulukuusta, joista toisen kilon kahden viikon sisällä. Huolimatta siitä, että lääkityksen takia sen ruokahalu on pohjaton. Turkki sillä meni sairauden pahetessa karmeaan kuntoon eikä se ole juuri paremman näköinen vieläkään. Voi olla, että se jää tuollaiseksi hampputurkiksi.

Lääkäri kertoi selkeästi ja rauhallisesti Addisonin taudista ja siihen liittyvistä asioista, mutta olisi pitänyt olla nauhuri mukana. Osa asioista unohtui heti kun monet huolet pyörivät mielessä.

Eläinlääkäri epäili Nopan rauhallisuuden johtuvan taudista tai lääkityksestä, mutta se on sen perusominaisuus :) Kuten hoitaja sanoi, harva on hoitopöydällä yhtä rauhallinen kuin Noppa. Edes sen syke ei muuttunut! Tara rallatteli Nopankin edestä, sillä oli kiirettä kun odotustilassa seurasi muita potilaita.


26.1.2013

Välillä hyviä uutisia

Nopan sairastaminen ja sen kanssa eläinlääkäreissä käyminen vei voimat välillä minultakin, ahdisti kun en tiennyt mikä koiraa vaivaa enkä voinut sitä auttaa.

Kun tieto Addisonin taudista tuli, se oli helpotus. Noppa sai lääkityksen, joka on tehonnut nopeasti. Nyt se alkaa olla oma itsensä, se Noppa joka kulkee omia polkujaan (myös ladulle hiihtäjän eteen komennoistani huolimatta "tähän iso kasa painokelvotonta kommentointia tilanteesta"), kerjää komentamalla ja pitää Taraa omana pehmolelunaan Taran harmiksi.

Tokotreeneissä sillä on ollut ihan omaa kivaa, välillä liikaakin.Toissailtana keskustelimme kovaäänisesti parkkihallissa treenatessa sen kanssa mitä ruudussa tehdään ja mitä ei. Saati että sitä noutokapulaa ei heitellä pitkin seiniä!

Siinä missä Tara menee aivan lukkoon vähäisestäkin äänen nostosta, Noppa ei ota minua vakavasti jos en näytä olevan tosissani. Pienen motivaatiopalaverin jälkeen se pysyi ruudussa ja toi noutokapulan minulle pelleilemättä ja pureksimatta. Kivaa sillä silti oli, jatkan sen kanssa treenaamista niin kauan kun sen kunto kestää vaikkei ikinä päästä enää kisaamaan.

Tiistaina mennään taas Yliopistolliseen Eläinsairaalaan Helsinkiin kontrollikäynnille, ACHT-testi otetaan uudelleen ja tarkistetaan lääkitys. Noppa juo lääkityksen takia paljon, joten sillä on myös jatkuvasti pissahätä. Välillä käy vahinkojakin. Kun myös Taralla tapahtuu niin (selkäongelmia=sillä valuu pissat sen huomaamatta sisällekin esim. pitkän lenkin jälkeen), on lattialuutulla ollut käyttöä. Harvassa kahden aikuisen huushollissa pestään lattioita yhtä usein kuin meillä!

Taran kanssa olemme treenanneet yhtä onnistunutta iltaa lukuunottamatta "vähemmän osaavasti" erinomaisista ja motivoivista kouluttajista ja tsemppaavista treenikavereista huolimatta. Taralla jumittaa taas pää, kuluneella viikolla se mm. hävitti kauko-ohjausliikkeet kokonaan. Ei vaan pysty, ei kykene.

Olo oli siis kaikkea muuta kuin varma kun osallistuimme tänään Janakkalassa tokokokeisiin. Tuomarina oli Ilkka Sten, uusi tuttavuus meille. Tara oli ihan ihmeissään hallista "Mikä treenipaikka tää on, missä kaikki kaverit on?" ja touhotti ihan omiaan. Jälleen kerran se yllätti ja toimi itse kisatilanteessa. Jopa minä pysyin aisoissa (viimeksi itse mokasin Taran suorituksen), joten avoimen luokan viimeinen ykköstulos tuli vihdoin pisteillä 189. Samaan syssyyn luokkavoitto, kunniapalkinto ja koulutustunnus TK2.

Tara oli riemuissaan kun se sai palkinnoksi ihan itse valita lelun isosta laatikosta. Loistoidea järjestäjiltä! Se nukkuikin jo uusi lelu sananmukaisesti kainalossa äsken eteisessä..

Nopan tytär Myy (Borderiinan Hulda Huoleton) sai tänään Porvoon tottelevaisuuskisoissa alokasluokan ykköstuloksen, onnea!

Kaverukset päiväunilla sohvalla. Tosin Tara ei riemastu Nopan rennosta rellottelusta, sillä on ahdasta...

Oravavahti Noppa

Näissä maisemissa ulkoilemme. Ei valittamista :)

 Takki-Tara tuijottaa
  
Karvatytöt metsätiellä

Noppa ja kieli. Kun on hyvä uni, tulee kieli ulos suusta. En tiedä miksi :)

Noppa ja vakiouniasento omassa tuolissa. Ahdasta, mutta ei se haittaa...



18.1.2013

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Yliopistollisen eläinsairaalan sisätautien klinikalla otettujen kokeiden ja testien perusteella Nopalla diagnosoitiin krooninen Addisonin tauti. Se on epätyypillinen oireiltaan, siksi sitä ei osattu pelkkien oireiden perusteella arvioida. Mutta ACHT-stimulisaatiotestin tulos oli niin selvä, ettei epäilystä enää ollut.

Olo on helpottunut kun jotain vihdoin löytyi. Pahinta oli, kun koira oli todella kipeän oloinen eikä ollut kuin arvailuja mikä sitä vaivaa ja miten sen oloa voisi helpottaa.

Nopalle määrättiin aluksi lääkitys Prednison 5 mg tabl (kortikosteroidi) 2,5 tabl kerran päivässä toistaiseksi.  ja Florinef 0,1 mg (mineralokortikoidi) 2 tabl aamuin illoin toistaiseksi. Mahdollisen stressitilanteen tullessa lääkitystä nostetaan. Mutta nyt kun muutot ja elämäntilanteiden muutokset ovat ohi, toivottavasti sellaisia tilanteita ei tulekaan että lääkitystä jouduttaisiin lisäämään.

Koska tuo lääkitys on Kennelliiton antidoping-listalla (ts. karanteenit ennen kisoja noiden lääkkeiden käytössä) ja Noppa on luultavasti lääkityksellä koko loppuelämän, meidän kisat ja näyttelyt on sitten pidetty. Tosin näyttelyihin en sitä olisi ollut enää viemässäkään, mutta se tokon voittajaluokka jäi sitten korkkaamatta.

Kisoista viis, tärkeintä että Noppa toipuu ja sen olo paranee! Toistaiseksi lääkitys on tehonnut erinomaisesti, se on päivä päivältä pirteämpi, mutta kortisoni myös nostaa sen ruokahalua, turvottaa ja se juo paljon. Noidenkin oireiden pitäisi tasaantua lääkityksen jatkuessa.

Sen hönö kaveri on selvästi mielissään kun Noppa on piristynyt, Tarakin vaikutti paljon vaisummalta kun Noppa oli kipeä.


12.1.2013

Missä se tylsä maalaiselämä on?

Kertoessamme suunnitelmistamme muuttaa tänne maalle Hämeeseen, saimme monesti paheksuvia/kauhistelevia/sääliviä kommentteja tyyliin: "Siellä on niin tylsää että mökkihöperöidytte." "Ette te kauaa siellä hiljaisuudessa viihdy." "Siellä ei ole mitään tekemistä, siellä ei voi harrastaa mitään.".

Hmm. Näyttää siltä, että seuraavat hiljaiset viikot tai kuukaudet meillä on talvisaikaan eläkeiässä.

Tulevat kuukaudet ja jopa vuodet kuluvat taloa remontoidessa, piha on ISO savotta, puhumattakaan kasvimaa-puutarhaurakasta, joka työllistää huhtikuusta lokakuun loppuun joka vuosi.

Ja ne harrastusmahdollisuudet? Koirien treenipaikkoja on enemmän ja lähempänä kuin pääkaupunkiseudulla asuessamme. Innostuksissani jopa ilmoitin Taran taas tokokisoihin parin viikon kuluttua. Onneksi paikallinen koirakerho on aktiivinen ja olemme saaneet tukea ja apua koulutusongelmiin (eli minun kehonkieleeni). Viimeksi sain neuvoja kuinka opetella kävelemään seuraamisliikkeissä. Uskomatonta miten kävelyrytmini muutos vaikutti kummankin koiran seuraamiseen kuin taika!

Kuluneella viikolla vietin Nopan kanssa Yliopiston Eläinsairaalassa Viikissä kaksi pitkää päivää. Noppa tutkittiin perinpohjaisesti sen väsymyksen ja veriarvojen muutoksien takia. Toistaiseksi mitään ei ole löytynyt, loput tulokset saan tulevalla viikolla. Toivottavasti kyseessä oli vain hetkellinen häiriö.

Hullu Puutarhuri Tara yrittää korvata puuttuvat pihatyöt (lumenluontia ei lasketa) edes kompostin vahtimisella.

Se suorastaan hihkaisi kun kävin ulkovarastona toimivasta kontista hakemassa verkkoaitaa. Luuli reppana, että nyt mennään kasvimaalle. Mutta koska se on puolimetrisen lumivaipan alla, sinne ei ole menemistä. Verkkoaita meni sen sijaan pensasmustikan suojaksi. Jänikset ovat nyt sitten siirtyneet metsästä pihalle ja ensimmäisenä mustikan kimppuun. Minua jo varoiteltiin että pensasmustikka on jänisten herkkua, mutta silti en älynnyt suojata sitä aikaisemmin.

Pensasmustikan toinen puoli oli jo typistetty, mutta toinen iso oksa oli vielä kutakuinkin ehjä. Suutuspäissäni törppäsin sen suojaksi koko rullallisen verkkoaitaa. Haluaisin nähdä sen bodaavan pupun joka aidan siirtäisi!

Kun pensasmustikka oli suojattu, jänikset siirtyivät etupihalle pensaiden kimppuun. Koska verkkoaita oli pensasmustikan suojana, lykkäsin pensaille vihreää muovista nurmikon kanttaussuojaa turvaksi. Toivoin sen ainakin pelottavan jänikset pois. Juha tosin kysyi paleleeko pensas kun sillä näyttää olevan vihreä kaulaliina...

Vaikka talvi on kaunis, puhdas ja kirkas (ainakin tänään kun aurinko heijastuu hangilta), odotan silti kevättä, lämpöä ja pihatöitä. Onneksi ensimmäiset siemenluettelot tulivat jo postissa... Toivottavasti niiden kanssa ei mopo karkaa käsistä kuten kävi kukkasipuleiden kanssa syksyllä. Ei ole nimittäin juuri mielikuvaa mitä tuli tyrkkäistyä minnekin, eli yllätyksiä luvassa lumien lähdettyä sitten joskus!

Kahden kerroksen bordercollieita. Noppa sohvalla selällään, tietenkin.

5.1.2013

Väsynyt Noppa ja lakana-arka Tara

Noppaa väsyttää. Ihan liikaa. Vien sen jatkotutkimuksiin ja toivon, että syy löytyisi. Se syö normaalisti (jos Noppa ei syö, sitten on todellinen kriisitilanne!) ja touhottaa, mutta on kuin hidastetussa filmissä.

Sen pönttö kaveri koheltaa ihan normaalisti. Tänään on ollut pyykkipäivä, kovin traumaattista Taralle. Koira joka on paukkuvarma eikä pelkää mitään jyskettä, pauketta eikä kovia yllättäviä ääniä, pelkää kankaita yli kaiken. Se liittynee sen aikaan ennen meille tuloa emmekä tiedä mitä sille on käynyt ja miksi. Mutta lakanoiden käsittely ja jopa sängyn petaaminen saa Taran ottamaan hatkat paikalta.

Tänään se on kyyristellyt työpöydän alla kun ollaan pesty ja viikattu lakanoita ja pyykkejä. Nykyään se sietää jo pyyhkeitä paremmin, alkuaikoina jopa tassujen pyyhkiminen tai kuivaaminen pesun jälkeen oli hankalaa sen väistellessä ja säikkyessä pyyhettä.

Elämämme asettuu uomaansa täällä maalla pikku hiljaa. Tosin kaikenlaisia muutoksia on tulossa tulevien kuukausien ja vuosien myötä kuten joulukirjoituksessani kerroin. Niitä odotellessa... :)

Väsy-Noppa

Noppa vahtii tielle, Tara vahtii minua
   
Pullero tarkkana

Tara tarkkana (on miltei hankikanto, koirat tykkäävät)