Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

29.12.2013

Liividuo peltopinkoo

Fiona on jättänyt pönttöjoogat ja nissenpolkat viime aikoina vähemmälle (Noppa tykkää), uusin "juttu" on kilpajuoksu Taran kanssa. Pihamme on mutavelliä ja ainoat kunnon nurmialueet ovat myyrien kekoja täynnä (kerpeleen jyrsijät söivät jopa havupenkistä kukkasipulit!) joten ulkoilu on siirtynyt metsäteille, -poluille ja peltojen reunoille. Metsäteiltä Fiona on tehnyt supikoiran kakkalöytöjä eli päätynyt useamman kerran extrapesuun lenkin jälkeen. Metsäpoluilla en anna koirien juosta loukkaantumisvaaran vuoksi. Noppa tosin ei irtoa pohkeestani millään ("Märkää. Lähdetään kotiin."), Fiona on ketterä ja nopea, mutta tapaturma-Tara on se riski jonka takia juoksuskabat tehdään vain hiekkateillä tai pellolla.

Ja niitä pikajuoksukilpailuja sitten riittää. Fiona juoksee kevyesti jo Tara ohi ja jaksaa kauemmin kuin Tara. Kun muista ei ole enää kisakavereiksi, se hepuloi keskenään. Kotimatkalla se vielä leikkii piilosta Taran kanssa - ja päätyy suihkuun kun on korvia myöten mudassa lenkin jälkeen.

Juuri ennen joulun pyhiä kävimme tervehtimässä Vilja-bortsua, Fionan siskopuolta. Fiona mielisteli ja yritti leikkiä Viljan kanssa, mutta Vilja olisi riehunut tuttuun tapaan vain Taran kanssa. Noppa oli poliisina paikalla ja vahti tarkasti ettei Fionalle tapahdu mitään. No ei tapahtunut, kukaan ei siitä sen harmiksi välittänyt.

Treenitaukoa tuli  muutama päivä pyhien takia, mutta uusia kokemuksia tuli Fionalle rutkasti. Kyläpaikkoja, uusia tuttavuuksia ja asioita. Hissi on jo tuttu juttu, mutta kaupunki monine ihmisineen oli liian kivaa, samoin autot. Siis ohiajavat. Tuttu ongelma Nopan ja Taran nuoruusajoilta. Tara pääsi aikoinaan pihatiellä puraisemaankin yhtä autoa kyljestä. Treeneissä oli Fionalla liikaakin tarmoa, Noppa on sen sijaan petrannut tokoiluaan ilahduttavasti. Syytäkin kun voittajaluokan liikkeitä on harjoiteltu nyt kolme vuotta (eikä ikinä päästä niitä kisoissa näyttämään..).

Lauantaina tätikoirat olivat Hyvinkään koirakylpylässä uimassa Viljan kanssa, Fiona oli turistina mukana. Kaikuva, kostea uimahalli ei pentua häirinnyt, eniten sitä ärsytti kun se ei päässyt tervehtimään kaikkia ihmisiä siellä. Meillä tulee olemaan haastavin liike tulevaisuudessa tokokisoissa luoksepäästävyys, ja ihan eri syystä kuin Taralla aikoinaan... Fiona pussaa tuomarit läpikotaisin jollen saa sen yltiöystävällisyyttä hieman hallintaan.

Puolen tunnin uinnin jälkeen kotimatkalla oli autossa kaksi tyytyväistä, kosteaa ja väsynyttä tätikoiraa ja niiden uimisen katsomisesta väsynyt Fiona.

Illalla tokoiltiin taas Fionan kanssa, paljon onnistuneemmin kuin edellisiltana. Tänään oli vuorossa Dobo tätikoirien kanssa parkkihallissa Tuuloksen koirakerhon porukan kanssa. Ensin jumppasin Nopan kanssa viime kertaa muistellen. Noppa oli aivan innoissaan, silmät säihkyen ja häntä se heiluen tasapainoili jumppapallon päällä ja hyppi ohjaajan neuvojen mukaan ylitseni kun olin itse osittain pallon päällä. Osa liikkeistä tehtiin ilman koiraa, joten vatsa- ja reisilihakseni olivat kovilla kun tein samat liikkeet myös Taran kanssa. Tara on yksinkertaisuudessaan hauska koira, se kiipesi pallolle kuin vanha tekijä vaikkei ollut aiemmin sellaista edes nähnyt. Mutta kun käskin, niin se myös teki. Muuten ei Tara Doboilusta välittänyt, se stressaantui uusista asioista ja halusi vain autoon turvaan. Fiona olisi luultavasti yrittänyt syödä koko pallon ja olisi pomppinut minut mustelmille jumpatessa, joten se pääsee doboilemaan vasta vuoden kuluttua. Ehkä.

Vuodenvaihde vietetään tuttuun tapaan Nopan takia paukkuja varoessa, radio ja telkkari kovalla ja vain hihnassa pissalenkit tehden. Noppa kammoaa raketteja, etenkin sitä viheltävää ääntä ja välähdystä. Toivottavasti naapurimme eivät raketteja paukuttele (rahaa sananmukaisesti taivaan tuuliin), mutta kaukaakin kuuluvat ja näkyvät raketit riittävät Nopan hermostumiseen. Ironista että Tara, joka muuten on tästä jengistä se sekopäisin, ei noteeraa paukkuja millään lailla. Fiona ei niistä mitään vielä ymmärrä enkä ota mitään riskiä että se niitä säikähtäisi. Kovista äänistä se ei ole moksiskaan.

Mahdollisimman ilotulitevapaata ja rentoa vuodenvaihdetta & vauhdikasta uutta vuotta 2014!


Liivijengi pinkoo pellolla

 

Fionalla on taas ihan_omat_kuviot...

 Niin tiukka käännös että kaulapantakin on heilahtanut :)

 Hetki paikoillaan ennen kuin taas mennään.

Noppa-poliisi seurasi liivijengin menoa.


Fiona miltei puoli vuotta


Vilja, Fiona ja Tara

Fiona mielistelee Viljalle, Noppa vahtii tilannetta.

Uskomatonta kyllä, Fiona osaa myös rentoutua :)

Väsynyt pentu, jota omistaja ahdistelee kuvaamalla.

23.12.2013

Pikainen perhetapaaminen

Fiona sai joululahjan etukäteen kun veli Jura tuli tänään sitä tapaamaan. Jura ei tainnut vierailusta olla niin riemuissaan alussa kun meidän pieni sumopainija tinttasi veljensä tantereeseen. Alkuhämmennyksestä toivuttuaan Jura antoi takaisin samalla mitalla, olisi voinut pistää siskonsa kuriin vieläkin tehokkaammin! Jura on niin kiltti ja lupsakka uros ettei se rohjennut olla heti topakampi tänttähäärälle siskolleen. Ulkona roiskui vesi, multa ja rapa, sisällä huonekalut heiluivat sisarusten telmiessä.

Kasvattaja Sanna toi myös Fionan vanhemmat Manun ja Allin mukanaan. Manu ei niin pentujen telmimisestä välittänyt, Taran mielestä Manu on aivan hurmaava (niin kuin onkin!). Mamma-Allille Fiona oli nöyrää neitoa kuten aina.

Sain Sannalta tärkeitä tokovinkkejä ja ohjeita Fionan kanssa toimimiseen, arvokkaita neuvoja kun montaa asiaa ei  tule ajatelleeksi tai toimii itse vahingossa väärin. Ja Fiona sai hienon joululahjan, ohjatun noudon kapulat! Niitä se ei saa vielä hetkeen käyttöön, senkin takia että on alkanut pureksia noutokapulaa.

Olin varma että loppuillan ja huomisen päivän rauha on taattu illan painin jälkeen, mutta erehdyin. Fionan mielestä vartin tirsat riittivät.

Masentavan sateisesta ja pimeästä säästä johtuen joulutunnelmasta ei ole tietokaan ja päätin ottaa eri asenteen asiaan. Joulusiivouksesta ei tarvitse stressata kun huusholli on mutaa ja hiekkaa täynnä joka tapauksessa ja kun kerta maa on sula ja märkä, taidan pyhien aikana kääntää loput kasvimaasta. Samalla voisi kitkeä loput rikkaruohotkin. Jotain hyötyä myöhäisestä talventulosta. Hyasintit tuikkaan maahan joulun jälkeen jos plussakelit vielä jatkuvat.

Vetisestä säästä huolimatta rentoa joulua kaikille blogin lukijoille!

Puikulapäät sisarukset

Fiona taitaa kertoa jotain vähemmän mukavaa Juralle sen ilmeestä päätellen

Pusuja

 Jura näyttää siskolle kieltä

Tuplapentu

17.12.2013

Varsinaista nissenpolkkaa soolona

Sunnuntaina meillä oli vielä lunta josta koirat ottivat ilon irti. Tara riehui ja kieri, Noppa hiippaili tyypilliseen tapaansa takinhelmat viipottaen ja Fionalla oli tanssisoolot, joissa Nisse-polkan porukka olisi tullut kertaheitolla kateudesta katkeraksi. Fionan polkat jäivät sooloiksi kun tätikoirat eivät vaivautuneet sen leikkeihin mukaan. Aikansa pennun riekkumista seurattuaan Noppa tinttasi sen hankeen tai tukisti sitä. Meno hyytyi, mutta kiukkuisen jupinan kera. Itsetuntoaan ja voimiaan kerättyään (siis muutaman sekunnin kuluttua) Fiona jatkoi pihaleikkejä yksinään.

Alkuviikosta piha muuttui luistinradaksi jossa ei toiminut koirien nelivetokaan. Fiona luisui suosiolla perennapenkkiin pissalle metsänreunan sijasta. Jään jälkeen tuli kuravellikeli ja kohta taas pakastuu. Tanner tömisee ja myyrät saavat rytmirytinää kun Tara ja Fiona pistelevät pihalla peräkanaa. Ja juu, siitä ei ole kuvia. Kamera ei pysy mukana hämärässä siinä vauhdissa.

 "Hupsis tupsis, Nisset ja Nasset, nyt polkassa nousevat käpälät ja tassut.
Musti ja Mirri ja Pupu sekä Nalle, pienet on vaarassa jäädä alle."

 

 "Nyt kaverit leikkimään! HETI!!!"

 Herttainen pieni pentukoiramme - ei kun siis mustavalkoinen hammashirviö Hämeestä.

Noppa seurasi pennun pelleilyä aikansa...

...ja ilmoitti sille sitten että nyt riitti.


Pieni tukistus niskasta

Juu, siellä on hangessa. Ja pysyy. Tara on hengessä mukana.

Lievästi sanoen Fionaa harmitti.

Kun tanssisoolo niin tylysti keskeytettiin, Fiona siirtyi leikkimään aktvointipallolla.

ja jäätyneellä narulelulla

Ja osallistui Taran leikkeihin


Tässä huushollissa ei kääpiöitä ole. Ei sitten näemmä pieneksi jää Fionakaan. 5,5 kuukautta ja tassut samaa kokoluokkaa tätikoirien kanssa. Ja se ei ole vähän.

 

14.12.2013

Pönttöbalettia

Fionalla on hyvin_iso_määrä energiaa, jota se purkaa ahkerasti. Välillä Nopan mielestä kyllästymiseen asti. Pönttöbalettia ja levitaatiojoogaa Fionan tyyliin esitellään pihalla päivittäin.

Viime viikonloppuna meillä oli vielä mukavasti lunta koirien riemuksi. Säiden lämmettyä ja sitten taas kylmentyessä piha muuttui osittain luistinradaksi. Nopan harmiksi sen neliveto ja jarrut eivät toimineet kun jänis lähti eilenaamulla kasvimaalta pensasmustikoitani syömästä. Noppa pinkaisi perään, mutta liukui tassut harallaan jäniksen sivusta ohi. Jos se olisi osannut puhua, olisi luultavasti muutaman ärräpään päästänyt.

Eilen kävimme koirien kanssa ihastelemassa Lammi-cityn vilkasta perjantai-iltaa (lue: kaksi autoa ja muutama ihminen, ei ketään vastaantullutta) ja paluumatkalla kävin pesettämässä auton. Odotin mielenkiinnolla mitä karvakorvat tuumaavat automaattipesurin pyörivistä harjoista. Isojen koirien mielestä se oli mielenkiintoista, molemmat istuivat auton peräosassa korvat heiluen harjoja seuraten. Fiona nukkui koko pesun ajan sikeästi. Eipä paljoa hätkäyttänyt.

Tänään Messukeskuksen koiranäyttelyssä ihastelin kauniita sirpakoita bortsuneitoja ja komeita uroksia, Nopan kaunis pentu (no joo, kolmivuotias kohta...) Myy oli siellä myös saaden valioluokasta erinomaisen.

Omille koirille tuliaisiksi toin kassikaupalla herkkuja ja Fiona sai (taas) uuden jälkivaljaat. Harkitsin myös uutta kangashäkkiä Fionalle, mutta toivon että nykyinen häkki saadaan korjattua Fionan pikku tuunaamisen jäljiltä. Ostin Taralle ja Fionalle omat pehmovinkulelut, mutta siinä kävi kuten arvasinkin: nuija ja tosinuija varastivat toisiltaan sitä samaa lelua ja toinen lelu lojui eteisessä.

Fiona lähdössä lentoon, Noppaa ärsyttää.

Herttainen irvistys Nopalle
 

 Fionan show ei näytä tekevän Noppaan vaikutusta.

Aikansa Fionan lumibalettia katsottuaan Noppa ilmoitti että nyt riittää (huomaa Nopan laiska irvistys)

Fionaa harmittaa. Suu täynnä lunta.

 Noppa näyttää kitalakiesittelijälle taas kieltä.

Kuka on vaihtanut mun söpön pikkupennun tähän  puikulapäähän?

Fiona kuvittelee olevansa piilossa väijyksissä.

"Kukaan ei huomaa kun mä maastoudun tänne"



Nopalla on käsittämätön tarve näyttää kieltä Fionalle. 

Marja teki Nopalle hienon ja käytännöllisen takin. Eikä voi erehtyä kenen takki roikkuu eteisen naulakossa!


Purjehäntä-Tara

Piti ottaa jouluposeerauskuva. Ainoa kuka katsoo kameraan, on Tara. Fiona on kuvassa ihan oma itsensä. Valitettavasti.

6.12.2013

ei ole hitaasti kiihtyvä diesel, ehei...

...vaan kiihtyy niin nopeasti ettei jarruja aina löydy. Kuulostaa ihan Taralta, mutta kommentti koski Fionaa. Tosin sillä erotuksella että Fionalla ei leikkaa kone kiinni kuten Taralla.

Viikko oli hyvin tokopainotteinen, tätikoirat olivat lähinnä seuraajan osassa ja Fiona teki hommia. Noppa oli vain vähän mukana koska sillä oli taas vatsa sekaisin ja se kestää aina monta päivää. Tunnarin Noppa pääsi harjoittelemaan Riitan koulutuksessa. Aikamoista sähläämistähän se taas oli, mutta joka kerta otti oikean ja toi sen minulle

Fionan kanssa opiskeltiin tokoa keskenämme, Riitan ja Mikan koulutuksessa ja tiistain pentutokossa. Paljon uutta asiaa ja erinomaisia neuvoja ja paljon kehuja Fionasta. Kuten Mika totesi, sieltä (sähköjäniksestä) kuoriutuu aito virkamies kun hommia aletaan tekemään.

Kotona keskustelemme tiukasti tontin rajoista ja pikkuneidin omasta egosta joka on järkähtämätön. Sillä on käsittämätön energiamäärä, joka toisaalta antaa kestoa kaikenlaisiin suorituksiin. Tokossa toistoihin, jäljellä intensiiviseen työskentelyyn, kotona pihaleikkeihin - ja pihalta singahtamiseen umpimetsään...

Sunnuntain hallitreeneissä teimme töitä verisesti. Sananmukaisesti. Minulla oli käsi veressä, samoin Fionan pehmopatukka ja Fionan suu. Ne tiukasti kiinni olleet yläkulmurit irtosivat vihdoin (olin jo soittamassa eläinlääkäriin niiden poistosta) ja samalla hallin lattialle jäi neljä välihammasta. Fiona räkäisi irronneet hampaat suusta ja sitten jatkettiin tokoilua. Paikkamakuu meni oikein hyvin! Seuraavana iltana Riitan treeneissä löysin toisen kulmahampaista. Olisin löytänyt kai loputkin jos olisin jaksanut etsiä.

Puruluiden syönti heiluvilla välihampailla oli hieman vaikeaa, nyt uudella jykevällä kalustolla pystyy paljon tehokkaampaan työskentelyyn. Kuten tuunaamaan Juhan pihakengät.

Tänään tuli lunta taivaan täydeltä ja suunniteltu jälki- ja esineruututreeni jäi tekemättä. Metsälenkillä Noppa hiippaili goottitakissaan (Riitan ilmaisu BOT-takille) ja Nuija & Tosinuija leikkivät ja juoksivat keskenään. Noppa sai Marjalta upean erinomaisesti istuvan talvitakin, joka on niin hieno ettei sitä meinaa raaskia käyttää. Nopan mielestä ei kyllä tarvitsisikaan, se ei pidä pukemisesta.

Fiona näyttää aivan joulutontulta punaisessa talvimanttelissaan. Hyvin vilkasliikkeiseltä joulutontulta. Kuvia talven trendikkäimmistä takeista myöhemmin, tänään pihalla kuvatessani kaikki olivat ilman vaatetusta. Noppa siirtyi sisälle heti kuvien oton jälkeen vaikka lämpötila oli nollassa.

Korvat vaihteeksi pystyssä (mutta eivät toimi pihalla). Fiona 5 kk.

Sarjassamme "Pihajoogaa pöntöille": Levitoidaan ensin ilmassa ja tuuletetaan hampaat (Noppa näyttää Fionalle kieltä).

Sitten siunataan kaverit

Tuuletetaan taas hampaita (huomaa Taran ihmettelevä ilme)

Tehdään sivukäännös vasemmalle ja näytetään tassunpohjaa

 Esitellään myös kitalaki
 

 Kerrotaan laumanjohtajalle suuria totuuksia... (Noppa näyttää yhä kieltä)
 

 ...ja löydetään itsemme tantereesta selällään.

Ottaa päähän. Terveisin Fiona.

Tätikoirat eivät oikein arvostaneet Fionan esitystä. Fionan ilme kuvastaa suurta myrtymystä.

Sanonta "Siinä ei ole päätä eikä häntää" pitää välillä ainakin osittain paikkansa..