Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

25.11.2012

Kantapään kautta oppii

Tänään oli Taran kolmas tokokisa avoimessa luokassa. Kisat pidettiin aivan naapurissa, Tuuloksessa parkkihallissa. Olin aivan varma että kaikuva halli, jossa liikkuu autoja ja taustalla soi ostoskeskuksen mainospälpätykset, olisivat liikaa Taran hermoille. Yllätyksekseni Tara oli ihmeen rento ja jopa kontaktissa. Enemmän se hermostui minun jännittämisestäni kuin äänistä.

Tuomarina oli Ossi Harjula, joten mitään helppoja pisteitä en odottanutkaan. Tara teki parhaansa, virheet olivat niitä joita sillä on aina ollut (vinot perusasennot eteen tullessa, seuraamisessa irtoaminen joka on minun koulutusvikani ja hitaat maahanmenot jotka johtuvat murtuneesta kyynerpäästä). Noudossa (joka edellisenä iltana onnistui taas täydellisesti) Tara tiputti kapulan ja sitten meni minulta pasmat sekaisin. Luulin että liike meni nollille joka tapauksessa ja annoin sitten käskyjä urakalla koulutusmielessä. Tuomari piti pitkän ja hartaan puhuttelun mikä ero on kisatilanteella ja koulutuksella ja kuinka minä mokasin koiran liikkeen. No, opinpahan taas jotain uutta.

Ykköstulos kariutui siihen minun säätämiseeni ja TK2 koulutustunnus jäi 2,5 pisteen päähän. Hieman harmitti, mutta sitten tuli ylpeys Tarasta: se rakas kaheli rääpäle teki hienoa työtä ja seuraavissa kisoissa saadaan se ykköstulos kunhan minä skarppaan.

Tara tuli kolmanneksi luokassaan ja sai ruusukkeen, pokaalin ja herkkulaatikon, jossa oli Taran mielestä superihana vinkupossu. Sitä ollaan kuunneltu iltapäivä...

Pulleron kanssa treenattiin eilen. Ensi kesänä ollaan haasteen edessä kun tuo mukavuudenhaluinen herkkupeppu pitäisi saada toimimaan voittajaluokassa. Siis Noppa, ei Tara. Lisää haastetta kisaamiseen tuo torvelo ohjaaja, siis minä.

Viikonloppu on ollut tapahtumarikas ja koirat ovat aika uupuneita. Pidot sen kuin paranee, sillä ensi viikon ne ovat päivähoidossa vanhemmillani ja joka illaksi on ohjelmaa. Huomenna mennään taas Hyvinkäälle koirauimalaan Vilja-bortsuneidon kanssa. Tiedossa on loppuillasta kaksi märkää ja lopen uupunutta koiraa :)

18.11.2012

Pimeää ja ankeaa, mutta ei anneta sen häiritä

Tätä kirjoittaessani Noppa makaa varpaitteni päällä sikeässä unessa, Tara tuolin takana ja Juha tuhisee olohuoneessa. Ollaan lenkkeilty, tehty pihatöitä, treenattu tokoa hallissa (olipas jännää, tuumasi koirat) ja syöty.

Pirilässä oli kukkasipulit -60 % ja oli ihan pakko käydä ostamassa keisarinpikarililjoja ja kerrottuja narsisseja kun kerran maakin on taas sula... HongKong-tavaratalosta ostamani helmililjojen sipulit olivat umpihomeessa, ne menivät puutarhakompostoriin.

Kontiainen on riehunut etupihalla niin, että olisi saanut sen nostamista multakasoista kerättyä pari kottikärryllistä puhdasta multaa kukkapenkkiin. Tyydyin kuitenkin levittämään kasat takaisin nurmikolle.

Vesimyyrän kiusaksi tyrkkäsin sen tekemiin koloihin keisarinpikarililjat. Haistatin sille siis sananmukaisesti.

Kompostin tyhjensin ja siirsin viime viikonloppuna, nyt siellä on tilaa talven varalle. Vaikka se on lämpökompostorin nimellä niin joka vuosi se on jäätynyt. 

Viime viikolla karvahirviöt olivat taas luonani kaupungissa, oli oikea vauhtiviikko. Silloin ei ollut hiljaiselosta tietoakaan! Kävimme treenaamassa tokoa pari kertaa, mukana oli myös Nopan tyttö Myy ja Hessu-poika, sekä muuta treenijengiämme vaihtelevasti. Saas nähdä miten käy minun ja Nopan voittajaluokan korkkaus ensi kesänä kun joko Noppa pistää homman hösseliksi ("Ai mikä ruutuun meno? En ole kuullutkaan!") tai sitten minä tunaroin.

Taran kanssa olisi kisat edessä viikon kuluttua ja huoh... Hallikisat, eli Taralle aika ylivoimainen juttu. Pää pyörii ja sitten se menee ihan lukkoon kun ei_pysty_ei_kykene_nuppi_kestä.

Kävimme viime viikolla myös Hyvinkään koirauimalassa Vilja-bortsuneidon kanssa. Vilja otti homman tosi vakavasti ja ui katse tiukkana ja huulet rullalla ees taas rataa. Noppa ja Tara nauttivat puolen vuoden tauon jälkeen altaassa pulikoimisesta ja uuvahtivat täysin. Loistokeino väsyttää koirat kunnolla!

Nopan kanssa kävimme hammaslääkärissä ja aika operaatioon on varattu reilun viikon kuluttua. Sillä on irronnut pala poskihampaasta eikä tietoa mihin, milloin ja miksi. Johonkin se on sen kolauttanut kunnolla.

Viikko viikolta ja päivä päivältä muuttoni tänne Hämeeseen lähenee, muuttoauto on jo varattu ja vuokra-asunto irtisanottu. Vuodenvaihteesta alkaen ollaan koko lauma taas yhdessä. Paljon on tekemistä ja suunnitelmia talossa, pihalla, mökillä, koirien kanssa, omassa elämässä...

Näinä pimeinä iltoina voi vaikka pohtia mitä kaikkea kaivinkoneella voisi tehdä takapihalla, paljonko tarvitaan aitatarvikkeita, mites ne ensi kesän tokokisat ja ai niin, jättiurakkamme nimeltä oman talon remontti...