Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

30.9.2012

Toiset istuttavat, toiset kisaavat

Tänä viikonloppuna oli kisasuma, tai ainakin siltä tuntui - ja kuulosti. Lähes kaikki treenikaverimme ovat olleet kisaamassa jossain päin Suomea ja kuulemani mukaan hyvällä menestyksellä.

Onnea tokon ykköstuloksista Sanna ja Alli & Nooa, Sari ja Kitty (Silakka), Tiina ja Wiia, Mia ja Dina! Muista tuloksista luen ja kuulen tarkemmin tämän päivän jälkeen.
Edit: Nopan poika Hessu (Borderiinan Hulivili) sai myös tänään tottelevaisuuskokeista ykköstuloksen ja oli alokasluokan kolmas. Hyvä Hessu ja Katja!

Meidänkin piti kesäisen suunnitelman mukaan olla kisaamassa tänä ja tulevana viikonloppuna, mutta koska koirat ovat nyt Hämeessä Juhan kanssa ja vain silloin tällöin viikot vanhempieni luona (eli minulla illat ja yöt), jää treenaaminen niin vähiin että meidän seuraavat kisat ovat ehkä vasta ensi kesänä. Toisaalta: ei ole kiire eikä mikään erityinen tarvekaan.

Tara ei tule ikinä kilpailemaan voittajaluokassa rikkinäisen kyynerpäänsä takia ja Pullerolle riittää yksi tulos voittajaluokasta. Sitten joskus.

Tämä viikonloppu on mennyt pihatöissä - taas. Toivon pitkää ja lämmintä syksyä, sillä aika ei riitä kaikkeen mitä pihalla pitäisi viikonloppuna ehtiä tehdä. Sisätöistä puhumattakaan! Tänään sain vanhan ja ison pionin, joka oli kauttaaltaan rikkaruohojen valtaama. Juurakossa oli enemmän heinien juuria kuin pionin omia juuria.

Tilasin sen puutarhapäiväkirjan josta jo viimeksi mainitsin. Pakko merkitä jotenkin johonkin mitä mihinkin on istutettu, milloin ja miten ne ovat kasvaneet. Vaikka nyt luulen muistavani erinomaisesti mitä olen minnekin tyrkkinyt, takuulla olen keväällä taas käsi päässä pohtimassa että onko tuo rikkaruoho tai olenko mä ihan oikeasti sen tuohon istuttanut...

Näkymä Hämeessä perennapenkkien välistä, Juhan ottama kuva tänä iltana


23.9.2012

Vuorossa liljojen häkitystä

Toissa viikonloppuna ladoin narsisseja ja tulppaaneja häkkiin kevättä odottamaan, tänään oli vuorossa liljat. Uusia perennapenkkejä ehdin tehdä ehkä ensi- tai sitä seuraavana kesänä, joten keijuangervo sai häädön perennapenkistä. Se irtosi irtosi kolmessa osassa. Yksi osa lähti eilen Valkoiseen tupaan, yksi sijoittui muiden angervojen jatkoksi sisääntulotien viereen ja yksi odottaa lopullista sijoitustaan vesiämpärissä.

Silti ison neliskulmaisen kuopan tekeminen keskelle perennapenkkiä ja istutuspuuhat olivat hankalia ja samalla taisi kärsiä lopullisesti pari rantakukkaa ja yksi päivänhattu. Pikkuinen pioni selvisi minun, Juhan ja Taran tallomisista, onneksi.

Samaan häkkiin liljojen seuraksi päätyi kollegalta saatu väriminttu, jonka olin onnistunut kitkemään täältä pois. Ensi keväänä ja kesänä lupaan nykiä vain vuohenputkea ja vesiheinää, sillä värimintun lisäksi penkistä on kadonnut punainen päivänkakkara ja tuoksumiekkalilja. Kenties vielä jotain muutakin jota en muka tunnistanut perennaksi. Tai sitten ostan vahvemmat silmälasit..

Puutarhapäiväkirja on ainakin ostettava, sillä se toimii erinomaisena muistuttajana mitä milloinkin on saatu tai hankittu ja mihin ne ovat istutettu. Samoin kuin miten ne kasvit ovat menestyneet, ettei turhaan tee samoja virheitä uudelleen. Puutarhapäiväkirja toimii myös sääpäiväkirjana: on mielenkiintoista muistella ja tarkistaa mitä edellisivuosina on sää ollut samoihin aikoihin.

Viime aikoina olen lukenut ison pinon puutarhalehtiä ja -kirjoja, joissa hehkutetaan kohopenkin erinomaisuutta ja kuulemma se on ainoa keino saada pioni selviämään.

Loistoidea, mutta kertoisiko joku miten ihmeessä perustetaan kohopenkki maahan, jossa alapuolella jyllää lauma myyriä niin, että perennapenkki on monttupenkki? Ihan sama kuinka paljon maata perennapenkkeihin latoo, kaikki vajoaa samaa tahtia kuin myyrät tekevät onkaloitaan.

Todistettavasti ja ihmeekseni täällä kasvaa ja kukkii rehevästi kaksi vanhaa ja isoa pionia tuossa monttupenkissä, ihan väärässä paikassa puutarhaoppaiden mukaan. Jopa minun hankkimani kaksi pientä pioninalkua näyttävät viihtyvän.

Vaikka mitään istutettavaa ei tänne pitänyt hankkia elokuun jälkeen, kuinkas sitten kävikään... Kodin Terrassa oli perennat puoleen hintaan. Ja edullista multaakin. Tein autostani kerralla madallussarjalaisen kun lykkäsin takakonttiin 300 litraa multaa ja lannoiteta. Kaupan päälle vielä perennoja ja sain sanoa heiheit puhtaille takapenkeille.

Eilen tein täsmäiskun Agrimarketiin. Siellä olisi ollut hedelmäpuut ja marjapensaatkin puoleen hintaan, mutta ehkä ihan hyvä ettei meillä ole vielä paikkaa mihin niitä laittaisi. Tai siis paikka on, mutta se pitää raivata ensin. Juha ja isäni ovat saaneet raivatuksi vasta osan takapihan puustosta, tontin takaosassa metsäkoneen jäljiltä  on poluntapaistakin. Mutta takapiha on silti projekti 2015 tai jotain sinnepäin.. Lohdutukseksi ostin kassillisen perennoja (myös puoleen hintaan) ja lisää kukkasipuleja.

Eilinen lämmin aurinkoinen sää vaihtui yön aikana tuuleen ja rankkaakin sateeseen. Noppa ilmoitti heti, ettei aio kastua pihalla minun ja Taran seurana pihatöissä ja halusi sisälle. Taraa ei sade haittaa jos kyse on pihatöistä. Se humputti perässäni vettä valuen (ei malta aina edes ravistella...) ja tökkäsi jokaista kukkasipulia jonka sulloin maahan. Ikäänkuin varmistaakseen, että laatu kelpaa. Kahden tunnin touhuamisen jälkeen olimme läpimärkiä mutta tyytyväisiä. Kaikki mitä pitikin oli istutettu.

Projekti jatkuu silti ensi viikonloppuna, sillä kasvimaalla en ole käynyt kuin kääntymässä ja Kauppilan kukkasipulitilaus on vielä tulematta...

Kerrottu salkoruusu kukkii yhä. Sitkeä tapaus.

 Lyhtykoisot hohtavat sateen harmaudessa

Pinkki gladiolus kukkii innokkaasti, sääli että ne kukkivat näin myöhään kun syyssade ja tuuli rikkovat jo kukintoja.

Miksi sanotaan kärhön kukasta muodostuvaa palloa? Kaunis se on ainakin!

19.9.2012

Mustikoiden mussutusta

Nämä pari kuvaa ovat jääneet laittamatta blogiin pari viikkoa sitten.

Pullerolle kelpaa mainiosti myös kasvisruoka, joten heinien lisäksi se syö innolla marjoja.

Jos Hämeessä putkahtelee marja-aronioita keskelle umpimetsää tulevina vuosina, syy on sinne kakkineen Nopan. Se tyhjensi puskiamme niin tarmolla ettei malttanut pureskella kaikkia marjoja.

Vadelmat ovat sen lempimarjoja ja istutettujen puskien alaosat olivat nopeasti tyhjennetty. Sitten se siirtyi herukoihin ja pensasmustikkaan... Luonnossa kelpaa villivadelmien lisäksi mustikat ja puolukat.

Mökillä Noppa imuroi rinteestä mustikoita reilu pari viikkoa sitten.


Tara ei niin marjoista välitä. Syö jos tarjotaan, mutta yleensä se_ei_pysty_keskittymään moiseen.
Parempi siis vahtia mitä muut tekevät.

 Illalla alkoi taas mökkipainit, lähinnä hammaspainina. Kumpikin jäystää leikin ohessa toisen kurkku- tai korvakarvoja ja pärskii niitä sitten lattialle.

Päivän touhotusten jälkeen tuli väsymys. Noppa mielipaikallaan mökin sohvalla.

Nopan ja Ossin pennuista Nelli (Borderiinan Hepsankeikka) kävi lonkkakuvissa, tuloksena lonkat A/A ja kyynärät 0/0, erinomaista!

12.9.2012

Sipulien häkitystä

Tiedän että nyt on vielä liian lämmintä istuttaa kevään kukkasipuleita. Mutta kun tilaisuus tulee (eli perennapenkistä löytyy kolo ja Juhalla on hetkinen aikaa muotoilla rappausverkosta sopiva häkki) niin...

Koska myyrät ovat kesän tauon jälkeen aktivoituneet, on kaikki sipulit istutettava häkkiin niiltä suojaan. Viime syksystä oppineena myös maan pinnalle pitää laittaa verkko. Osa sipuleista oli viime syksynä syöty puoliksi - päältäpäin.. Rappausverkko on aika jäykkää ja siten hankalammin käsiteltävä kuin esim. kanaverkko, mutta se ei ruostu niin helposti ja se on niin tiheää, etteivät myyrät ehdoin tahdoin siitä tule läpi.

Saman häkityksen (mutta huomattavasti isomman häkin!) saavat myös liljojen sipulit, joita on taas kertynyt istutettavaksi kunnioitettava määrä. Toisesta perennapenkistä saa häädön keijuangervo ja sen paikalle tulee uusi liljapenkki.

Keijuangervo kasvaa kuulemma hitaasti eikä juuri leviä, mutta tuo tapaus on näemmä poikkeus. Sitä on jaettavaksi asti!

Kukkasipuleita häkissä. Mukana myös Hullu Puutarhuri, tottakai.

11.9.2012

Alkusyksyn kukkijoita, ylpeä porkkananpurija ja tontin raivausta


Mistä on viikonloppumme tehty (ja tullaan seuraavien viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana tekemään)? Pihatöistä, puutarhatöistä, puutöistä (siis puiden kaatoa, halkomista, raivausta ja pinoamista), sisätöistä, remonttitöistä, siivoustöistä, raivaustöistä (ainakin kun kyse on tontin takaosista). Välillä pitää tehdä muutakin, mutta ei tule aika käymään pitkäksi tulevina vuosina :)

Hämeen pihakukat alkavat hiljalleen hiipua syksyn myötä. Ruusut innostuivat nyt vasta kukkimaan kunnolla, mutta etanat ovat pistelleet kuunliljat raadoiksi ja osa kasveista näyttää kärsineen liiasta kosteudesta.

Muutama sinnikäs kukki yhä.

Kultapalloa ja nauhusta (kirjoitin ensin että leimuja, hah...)  perennapenkin reunalla
  
Punahattuja

Päivänhattuja

Punainen kerrottu salkoruusu ja valkoinen daalia takana

Valkoinen ritarinkannus kukkii vasta nyt!

Gladioluksissa oli vielä hohtavan punaiset kukat. Harmi, että vaaleanpunainen jäi vielä nuppuvaiheeseen ja tuskin näen sen kukkivan kunnolla.

Keltainen jättidaalia ei yltänyt tänä vuonna samoihin mittoihin kuin toissakesänä, mutta kunnioitettavan kokoinen se on nytkin.

Hullu Puutarhuri tunki kuvaan kun kuvasin nauhuksia. Tara oli taas niin töpinöissään istutus- ja kitkemispuuhistani että rikkoi lopullisesti pienen päivänliljan (jonka nimeä en tiedä). Se oli tallonut sitä jo aiemmin, mutta nyt kukka katkesi ihan kokonaan tyvestä. Harmitti.

Tähän viittasin tekstin alussa piha- ja raivaustöitä koskien.. Juha ja isäni urakoivat kaksi päivää vesakkoa ja puustoa talon takapihalla. Maisema avartui ja runkoja kertyi. Tässä näkyy pieni osa urakasta, joka jatkuu vielä kauan.

Suuri Saalistaja Noppa väijyi sammakkoa (pää kallellaan kuulon maksimoimiseksi)

Porkkanat (samoin kuin punajuuret) olivat hujahtaneet (liian) suuriksi... Nykäisin muutaman ylös ja ämpäri täyttyi hetkessä! Noppa ja Tara syövät päivittäin raakaa porkkanaa, Tara muikisteli välipalasta :)

5.9.2012

Rilla ja lampaat, Tara ja mökin rappuset

Nopan ja Ossin pentu (nyt tosin jo puolitoistavuotias..) Rilla (Borderiinan Hippityttö) kävi taas kokeilemassa paimennusta. Hienosti oli kuulemma mennyt, lisää kuvia löytyy täältä


.Kuvat: Outi Toni-Heikkilä

Siinä missä Rilla menee fiksusti ja hötkyilemättä, Tara menee taas järkeä ja jarruja vailla.

Viime viikonloppuna sillä oli niin kiire, etteivät jalat juuri mökin betonirappusia koskettaneet. Tarpeeksi ainakaan. Anturasta puuttuu pala. Taas.

Muokattu tekstiä! : Rilla on käynyt enemmän kuin pari kertaa jo paimentamista harjoittelemassa ja Rillan veli Hessu (Borderiinan Hulivili) oli toista kertaa paimentamassa. Hessun harjoittelemisesta on juttua Katjan blogissa täällä.

Gladioluksia ja muita loppukesän kukkijoita Hämeessä

Viime sunnuntaina kerrottu salkoruusu jäi pohtimaan nuppujen avaamista, joten tiedossa on ensi viikonlopun jälkeen monta kuvaa :) Aiemmin en ole niitä saanut kukkimaan useista yrityksistä huolimatta, sen sijaan tuo musta yksinkertainen on kukkinut kauniisti ja pitkään.


Vaikka elokuun alussa uhkasin taas gladioluksia kompostilla, annoin niille silti armonaikaa muutaman viikon. Onneksi annoin, innostuivat tekemään vasta kuun lopussa kukkavanat ja osa ehti jo kukkiakin. Toivottavasti loput kukkavanat ovat auenneet niin, että tulevana viikonloppuna näen nekin kukat. Pari valkoista kukki myös, mutta olivat niin tylsän näköisiä yksinään ruukussa, etten edes kuvannut.




Selvästi oirehtiva puutarhadementia yllätti ja nakkasin miekkaliljat kompostiin. Olin tyystin unohtanut ostaneeni ja istuttaneeni ne vuosien tauon jälkeen keväällä. Katsoin että kas, ei näy kukkavanoja näissä gladioluksissa, heitän pois. No ei kai miekkalilja mitään kukkavanoja tee, vaan toisenlaiset nuput! Tai siis olisi tehnyt ellen olisi ollut niin hätäinen. Ensi vuonna isommat kyltit ruukkuihin mitä kasveja missäkin on...

Leimut hehkuvat kauniisti, osa kukki jo ja osa aloitteli. Niitä on kymmenkunta erilaista, mutta lisää pitäisi löytää. 
Tämän pitäisi olla Early Light Pink (ainoa, jonka nimen muistan :)

Punatähkää ja leimuja
  
Vaaleanpunainen lilja (en muista tarkempaa nimeä)

Päivänlilja (tarkemmastan nimestä ei tietoa)

Rantakukka? Pinkki?